perjantai 16. heinäkuuta 2010

Elämää myrskyn silmässä

Elämäni yksi kauheimmista ajanjaksoista ei tunnu loppuvan IKINÄ! Kauanko ihmisen pitää jaksaa, ymmärtää, kestää ja yrittää olla niinkun kaikki olisi ihan hyvin vaikka pään sisällä käy kamala mellastus ja usein tekisi vaan mieli antaa olla, heittäytyä ja unohtaa? Jos yrittää hyvällä, saa osakseen hyväksikäyttöä kun ei se kuitenkaan osaa vaatia kun se on niin kiltti, tyhmä ja sinisilmäinen. Jos taas pidät puolesi, olet hankala ämmä varmaankin kuukautiset tulossa kun on noin kiukkuinen ja vittumainen. Miksei ihmisillä ole lainkaan hyvää tahtoa, halua selvitellä hyvässä hengessä ja tulla itse puolitiehen vastaan. Kantaa vastuuta, huolehtia muustakin kuin itsestään? Tai ehkä mulle on vaan kasvanut aivot ja olen kotona ollessani oppinut pitämään huolen muustakin kuin omasta itsestäni ja ajattelemaan myös kanssaihmisiä?

Mutta onneksi on olemassa myös mukavia ihmisiä, joilta voi pyytää apua! Nyt en ole enää yksin taiselemassa tuulimyllyä vastaan vaan saan ihan vähän heittäytyä, joku toinen auttaa mua :) Ja se on jotain se.


Onneksi elämässä on mukavia asioita, ettei voi ihan keskittyä surullisena olemiseen. eikä siihen onneksi ole enää suuremmin tarvettakaan, nyt asiat alkaa ratketa. Toivottavasti parhain pän!

Helle hellii ja päivä paistaa... Ajoittain liiankin kuumasti. Varsinkin tää koti on ihan thaimaa, kosteaa ja kuumaa riittää. Tästäkin voisi yrittää ajatella niin, että talvella sitten voi muistella pakkasella, miten oli kesällä lämmitä. Itse asiassa tähän kuumaan alkaa jo tottua. Ja ulkona on mukava olla, vilvoittavan veden ääressä. Lapset nauttivat, kun pääsevät uimaan koska haluavat ja saavat leikkiä muiden lasten kanssa. Mä olen puolestani tutustunut lasten mukaviin vanhempiin ja kas kummaa, ei tunnu minunkaan päviät niin yksinäisiltä!



Hamoset ja topit on ollu kovassa käytössä tänä kesänä! Hyvä, että tuli ostettua. Nyt olen haalinut nettikorpparilta tyttösille karkkivärisiä talvivaatteita, ennakoikohan se kovaa pakkastalvea...? Jos tulee lunta tarttee hankkia ainakin itselle sukset. Täältä lähtee ihan läheltä hyviä latuja, joita pitkin on varmaan aivan ihana hiihtää.

Isompi pikkutyttö ottaa mallia päivä päivältä enemmän. Onks se hyvä vaiko paha?



Mysö Pienempi on viettänyt onnellisia hetkiä!


Kypärä, keijuasu ja pieni oranssi pyörä. Siinä on onnen avaimet!

Ihanaa viikonloppua!

2 kommenttia:

sanna kirjoitti...

kyllä minua sitten vaivaa että mikä on tämä ongelmatilanne minkä kanssa oot tuskastellut jo jonkin aikaa.. utelias kun olen;)

Estetiina kirjoitti...

Sanna, saa olla utelias. Jouduin keväällä onnettomuuteen, jonka selvittely on vielä kesken. Sitä olen tässä ressannut IHAN KAMALASTI!