torstai 28. kesäkuuta 2012

Rusetiinan polvisukat

Äiti, jos sä olet Estetiina niin mähän voin olla vaikka Rusetiina!

Neuloa nipsuttelin Risto Räppääjää katsellessa novitan kukkakedosta polvisukat. Puoli kerää riitti vallan hyvin ja lopusta ajattelin neuloa pipon.





Näissä sukissa ei ole mitaan jippoa tai muutenkaan yhtään mitään erikoista. 44 silmukkaa, muutama kierros resoria, ainaoikeera ja ihan tavallinen kantapää. Toivottavasti nämä on hyvät myös kumppareissa.

ihan tavallista, hyvää torstaita kaikille!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Palloilua




  Vauvapoika on tulut elämässään siihen vaiheeseen, jossa on kiva katsella kaikkea värikästä. Näpertelin tätä tarvetta varten Surrur- tee oma marimekkosi- kirjan idealla pienen sisustuspallon.

Kaavan pohjana käytin jälkiruokalautasta ja kankaat on lankakauppa Kujeesta. Innostuin itsekin tästä pikkupallosta senverran, että leikkasin jo toisen samankokoisen mutta vaan vähän eri sävyissä... Ja isotkin odottaa ompelua. Onneksi on luvassa sateisia säitä niin voin levittää taas tehtaani keittiön pöydälle muuta perhettä ilahduttamaan :P


Keskeneräinen isoäidinneliöpeitto on saanut keikkahommaa köllöttelyalustana. Virkkaisin pitkästä aikaa siihen muutaman neliön lisää. Joskus siitä tulee vielä oikein iso ja hieno peitto. Josko vaikka jonain räntäsateisena iltapäivänä nukkuisin unoset sen alla.



Iloista Uunonpäivää !

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Matkalla (puoli)maratonille- viikko 1

Ajattelin laajentaa juttujani leipomisesta , lapsista ja neulomisesta rakkaaseen kuntoiluharrastukseeni. Suunnittelin julkaisevani viikoittain jutun kuntoilusta, tai lähinnä siitä, mitä tuli tehtyä vai tuliko liikuttua lainkaan. ja fiiliksistä.

Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi sykemittarin. Käytän sitä kuntoillessani ja ajattelin, että julkaisen aina muistaessani muutamia sykemittarin lukemia. Kalorinpoltot jätän tietysti pois koska sillä ei nyt tässäkohtaa ja näillä tavoiteilla ole juurikaan merkitystä kuinka monen suklaapalan verran on liikkuessa poltettu. Mitään mittanauhan lukemia en myöskään ala seurata. Enkä vaakaa.

Tavoitteena kuntoilulle mulla on tällä hetkellä toukokuussa 2013 juostava Helsinki City Run. Aikatavoite  on alle 2´15, mutta en havittele sitä mitenkään erityisen ryppyotsaisesti. Katsotaan kuinka käy, matkan varrella iloitaan :)

Maanantai

Vesizumba 30 minuuttia. Mukavaa :) Ihanaa musiikkia.

Torstai

Ensimmäinen juoksulenkki 7 (seitsemään) kuukauteen! Fiilis on kun väärinpäin lentävällä linnulla- periaatteessa tietää mitä tekee tai siis pitäis tehdä muttei oikein onnistu. Tästä tämä lähtee. Matka ei päätä huimannut, mutta jaksoin juosta koko matkan. Paavokin jaksoi. Yhdessä me mennään kohti hyvää juoksukuntoa. Joululenkiksi me käydään taas kiertämässä kauniissa pakkasillassa lähistölle tuleva joulupolku- juosten. Tämä on meille vähän niinku perinne.

aika: 30:46
max.syke 178, keskiarvo 160
keskinopeus 7,0 km/h
matka 3,610km

Lauantai

Juokseminen on tahtolaji.

Sääennuste lupasi viikonlopulle sadetta tai kuurosadetta. Aamulla ei satanut ja tunsin hetkeni koittaneen. Juoksuoppaissa kehoitetaan tekemään kerran viikossa yksi pidempi lenkki jo heti harrastuksen alkuvaiheessa kerran viikossa. Tossut jalkaan ja taas mennään.

Juoksin koko matkan asfalttitietä pitkin. Tuntui siltä, kun olisin juossut saharan hiekassa. Jalat painoi tonnin kappale ja rintaan pisti jo alkumatkasta. Sykemittari ei toiminut. En antanut periksi. Juoksin koko suunnittelemani matkan. Tahdon voimalla.

Aika: 40:28
max. syke 176 (voi olla totta !)
keskinopeus 7,7 km/h
matka 5,21 km



torstai 21. kesäkuuta 2012

Omppupuunkukkia





Blogistaniassa on vilistellyt kevään mittaan toinen toistaan ihanampia Daybreak- huiveja. Nyt minullakin on sellainen!

Neuloin huivin pienimpänä versiona, mutta silti siitä tuli mielestäni reilun ja hyvän kokoinen. Sen saa mukavasti kietastua hartioille ja kaulallakin se on vallan kiva.

Valkoinen lanka on novitan ticoticoa ja vihreä (taas) mysteerimerinoa. Valkoista meni puoli kerää ja vihreää koko lailla koko kerä. Ei mikään lankasyöppö ole tämä malli...



Huivin kaveriksi tein Rikke- pipon. Kun nyt kerran sitä vihreetä lankaa jäi vielä muutama kerä. En yhtään ihmettele, että tuo rikke oli viimetalvena niin tosi suosittu pipomalli. Se on nopsa neuloa telkkaria katsellessa ja on vielä hirmu hyvä päässä. Pinkki rikke pitää ainakin ihmisellä vielä olla...ja vähemmällä silmukkamäärällä voisi tehdä lastenversiot.

Tykkään kovasti tästä uudesta huivi- piposetista.

Ihanaa juhannusta!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kesäillan valoa



Neiti Kesäheinä lupautui ystävällisesti valokuvamalliksi huiville ja pipolle. Ilmainen hän ei suinkaan ole- korvaukseksi tästä vaivannäöstä saan tehdä hänelle itselleen samanlaisen huivin pinkinsävyisestä vironvillasta ja pipon olisi hyvä olla joko pinkki tai violetti. Saan kuulemma itse päättää. Lämpöiset lapaset olisivat myös pakkaspäivänä käytännölliset- ja polvisukat myös. Sellaiset pitsiset ja värikkäät.

Huivi on Suvi Simolan Filtering daylight. Sitä oli ihana neuloa, jotkenki tuo keskeltä aloitettava pitsikuvio oli tosi kiva tehdä, mutta älyttömän koukuttava. Jäin jotenki niin nalkkiin teen-vielä-tän-kerroksen-ja-sitten-lopetan- periaatteella neuloa nipsuttelin koko huivin reilussa vuorokaudessa. Innokkuus kävi kuitenkin näppien päälle ja sormien lihakset ja nivelet oli viikon verran niin hellänä etten neulonut yhtään mitään. Siitäs sain. Josko seuraavat sitten rahtusen rauhallisemmalla tahdilla.







Käytin huivissa jotain merinoa, jota meni noin 100 grammaa. Neulomisen jälkeen liotin huivia hetken vedessä jossa oli tippa hiustenhoitoainetta ja sitten pingotin nuppineuloilla sijauspatjan alle hetkeksi.





Huivin kanssa käytettäväksi tein niinikään Suvi Simolan suunnitteleman Soft light- pipon. Tämän neulominen oli ihan yhden illan juttu :) Kokeilin vähän omaankin päähän ja kyllä tuntui mukavalta. Pipo on neulottu Garnstudion silkkialpakasta ja 50 gramman kerä riitti sopivasti pipoon. Parsinlanka jäi jäljelle.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Ihanuutta

Olen neulonut, mutten blogannut- missä vika? En tiiä...

Rakkaani, viistosukat ovat päässeet pois puikoilta. Viimeinenkin langanpätkä on hellästi päätelty ja solmut rakkaudella solmittu. Yhteinen tiemme oli tulta ja tappuraa ja joskus suoranaista sietämistä. Näiden sukkien neulominen oli pahimmillaan tahtotila kunnes tajusin toistaneeni samaa typerää huolimattomuusvirhettä yhä uudelleen ja uudelleen. Höh. Tekevälle sattuu, vai mitä?

Kun virhe tuli tajutuksi ja korjatuksi, alkoi puikot suihkia ja sukat valmistua. Ja miistä tuli aivan ihanat, ainakin mun mielestä.




En väsy hehkuttamaan näiden ihanuutta! Istuvat, napakat muttei kuitenkaan puristavat villasukat. Kun tajuaa neuloa oikein niin valmistuvat vallan ripsakasti. Toiset viistot on jo puikoilla ja kolmannetkin haaveissa...

Ja eikä tässä vielä kaikki- mun mielestä täydelliset villasukat kohtasivat täydelliset kengät!




Kyllä nyt kelpaa syksyllä tepastella!




sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Rakkaus kypsyy


Viistosukat etenee vinhaa vauhtia ja niistä on tulossa erilaiset! Sukkien neulominen on ollut niin takkuisten takana, että olen maailman onnellisin neuloja kun nyt näyttäisi siltä, että nämä valmistuvat ja vieläpä piakkoin. Ja ne istuu jalkaan tosi mukavasti. Viha- rakkaussuhde viistosukkiin on kypsymässä ihan oikeaksi rakkaudeksi. *PUS*

Käytiin äitin ja vauvapojan kanssa aamusta kirppiksellä. Tarkoitus oli löytää vaatetta 50 cm pojalle ja jotain vauvaleluja mutta kas ihmettä- ne loistivat poissaolollaan. Yhdellä nokkavalla naisella oli myynnissä ruttuisia, "vanhanaikaisia" kellarinhajuisia vaatteita mutta empäs viitsinyt niitä kovin penkoa. Olisihan voinut olla, että the löydöt olis tehty justiinsa tuolta, mutta olen sen verran kirpputoreja kolunnut, että ne viitsi ostaa yhtään mitään myyjiltä, joilla on ostakaa köyhät rukat näitä mun juttuja kun ei teillä muhun kuitenkaan ole varaa. Armeliaisuudessani olen aarteeni tänne teille tuonut. Kyllä nämä puolihomeiset ruttukasat teille kelpaa kun ette te muutakaan saa- asenne. Anteeksi tämä vuodatus, mutta mun mielestä kirputtelu on iloista kierrätystä ihmiseltä toiselle. Sinne mennään iloisella mielellä myymään omia siistejä, mutta käytettyjä kamppeita- pannaan hyvä kiertämään.

Onneksi siellä oli myös oikein mukavia myyjiä, joilta tein hyviä löytöjä itselleni.
Seitsemän euron setti:





mekko, hane, paitoja, caprit ja pellavahousut. Kyllä nyt taas kelpaa!

Täällä vallitsee ihana, pyhäpäivän rauha. Kiehautan lisää kahvia ja vetäydyn neulomaan.


Rentoa sunnuntaita!