maanantai 31. lokakuuta 2011

Kukkia ja kakkua

Ihailen ihmisiä, joiden koti on sisustettu kauniisti ja kotoisasti sekä sitä, että ikkunalaudoilla on vehreitä, kauniita kasveja. Valitettavasti en ole kummoinenkaan viherpeukalo ja tämän kämpän nurkkiin tuppaa kertymään kaikkea turhaa kamaa. Lisäksi saatan joskus iltaisin laiskotella, enkä jaksa siivota. Mutta suon sen itselleni. Joskus täytyy myöskin vetää henkeä.

Hankin jo alkusyksystä, banaanikärpäskaudella, kaksi lihansyöjäkasvia. Kuin ihmeen kaupalla olen muistanut ajoittain akstella niitä ja vieläkin ovat hengissä. Ja arvatkaa mitä- toisessa niistä on kukkia ja toisessakin nuput! Ihanaa! Kesällä saatan tehdä parvekkeesta vihertilan, joka kukoistaa...





Mä olen niin innoissani tästä! Ehkä hankin seuraavaksi kahvipensaan. Josko selin eläisi täällä kauemmin kun kuukauden. Ja jos vielä varmuudeksi laittaisi sen altakasteluruukkuun niin eloonjäämisen mahdollisuudet saattaisivat lisääntyä entiestään.

Kukkien ihastelun jälkeen tehtiin tyttösten kanssa halloween - kakku. Neiti kolmevee ilmoitti, ettei tuo ole halloweenkakku vaan hyväntuulen kakku ja näyttää kesäkukkaselta!

Täytteeksi laitettiin vaniljavaahtoa, pastavärillä värjättyä omenahilloa ja banaania.

Kakku oli kyllä oikein herkullista.

 Valitettavasti tuo musta silmä on ihan aito. Neitokainen hyppäsi yläsängyn kaiteelta. Ompas taas oikein hyvä äiti- olo. Mahtavaa. Onneksi sain tukea toisen vilkkaan pikkuneidin äidiltä- kyllä tää tästä taas lähtee :)

Halauksia maanantaihin!


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Paluu puikkoihin ja linjoille


Onneksi asioilla on aina tapana järjestyä, tavalla taikka toisella. Ja arvatkaa mitä, ilokseni tajusin, että joo! Nyt olen AIKUINEN. En ole muiden vietävissä työasioissa. Valitettavaa on, että EI- sanan kuuleminen saattaa olla joillekin tahoille kovin hankala juttu mutta se on voivoi. Työjutut jää työpaikalle ja niistä maksetaan asiallinen korvaus. Muu aika on vapaa- aikaa! Silloin voi tehdä mitä haluaa. No, mulla se on valitettavasti kulunut ihmisroskiksena ollessa, mutta sellaista se elämä välillä on.





Otin aamukävelylle mukaan kameran. Ihania nämä syksyn värit ja vielä yksi kukkakin jaksoi kukkia kukkapenkissä.
Lentävien lehtien kanssa on syytä olla tarkkana! Jokaista ei tartte haukkua, mutta skarppina pitää olla...


Viimeistelin Vilai- sukkaset jotka neuloin pikkusisarelleni. Langasta ei ole mitään hajua, mutta villasekoitteelta tuntui. Näppituntuma tässä langassa oli niin tosi ihana, että luulen, et langassa on myöskin joku jojobakäsittely tai vastaava?

Sukkien ohjeen löytää CookieA:n kirjasta Suloisimmat sukat.

Tämä oli mun meditaationeule. Ihana oli vaan keskittyä tuohon kuvion näpräämiseen ja voi mikä ilo tuli kun kuvio toisensa perään alkoi valmistua. Toivottavasti käyttäjä käyttää sukkia iloisena!



Ihan on pakko laittaa monta kuvaa kun olen niin ylpee näistä tekeleistäni!

Riemukasta sunnuntaita!






sunnuntai 16. lokakuuta 2011

No moikka!

Täällä ollaan taas, pitkästä aikaa :)

Ei ole huvittanut juurikaan neuloa ja kaikki mitä olen vähän yrittänyt tehdä, on tullut puretuksi. Esimerkiksi  keltainen neuletakki oli ehtinyt edetä jo kainaloihin asti, kunnes huomasin siinä senverran stipluja, että vaihtoehtoina olis ollu roskis tai purku. No, mä valitsin sen purkamisen. Ehkä jatkan sitä jonain päivänä kun olen taas reippaammalla tuulella taikka sitten en. Elämästä kun ei koskaan tiedä. Myös sen olen saanut viimeaikoina kokea, mutta ei nyt siitä sen enempää. Ehkä joskus toiste sitten.

Yksi juttu, josta olen ihan sairaan ylpeä on, että olen alkanut raivata todenteolla tätä kämppää tyhjemmäksi. Mulla on tapana kerryttää nurkkiin vaikka mitä kampetta ja rompetta. Ostin sitten reippaana tyttönä mustia jätesäkkejä ja kovetin mieleni. Turhat veks, tarpeellinen saa jäädä. Rämät huonekalut laitoin kiertoon. Tai siis ajattelin, että roskikseen ne varmaan menee ja soittelin Työ& toiminta- yhdistykseen. Sieltä tulikin ihan muutaman päivän varotusajalla kaksi riuskaa miestä kamppeita hakemaan ja ilokseni ne menikin kunnostukseen ja koko lysti maksoi vain 26 euroa! Kivaa! Eli jos olette pääkaupunkiseudulla ja  nurkkiin on kertynyt tukia huonekaluja niin ottakaahan tuohon yhdistykseen yhteyttä :) Suosittelen! Sitten jon ne tyypit katsoo, ettei huonekaluista ole mihinkään niin ne perii vielä kierrätysmaksun, joka on 15/ tavara. Ei paha sekään.

Tyttöjen pienet vaatteet vein kirppikselle. Eilen iltapäivällä järkäilyn jälkeen paikka näytti tältä:


Onko paha? käyn tänään taas järjestelemässä ja lisäilemässä tavaroita.

Toissaviikolla pääsin Pikkusisaren siivellä muotiviikoilla. Vaikka vaatteista kovasti tykkäänkin niin en ollu koskaan ennen tätä käynyt muotinäytöksessä! Oltiin torstaina ja silloin siellä oli Seppälän näytös ja ennakkona niiden uutta juttua, Paola Suhoselta tulee niille mallisto joskus loppusyksystä. Aika hömppää tää mun nurkkien-ja-kaiken-muun raivausinto; eka nurkat tyhjäksi ja sitten uusia kamppeita shoppailemaan.

Shoppailusta tulikun mieleeni; käyttekö paljon kirppiksillä? Mitä ieltä olette, voiko kirpputorilla överishoppailla? Kun mä olen tullut siihen tulokseen, että KYLLÄ VOI. Vaikka kuinka saisi edullisesti niin silti voi ostella liikaa- ihan liikaa. Olen nyt siis kahden päivän aikana kantanut kiertoon kirpuille neljä IKEA- kassillista tavaraa niin siltikään tyttösten vaatekaapit eivät paljoa näytä vajuneen. Ja niitä vaatteita on myytykin sieltä jo melko paljon. Vaikka hinnat on ollu ja on nutkin euroa ja kahta (joistain tietty enemmän) niin kauhistuttaa laskea, kunka paljon rahaa olen syytänyt "periaatteessa turhaan". Kauheeta. Pikkupurosta on tullut joki. Nyt julistan itselleni kirpparishoppailukiellon. Ennen helmikuun loppua en saa ostaa YHTÄÄN MITÄÄN. Mitenköhän kauan tää päätös pitää? Vai pitäiskö ajatella niin, että jokainen päivä on voitto?



"Älä sinä s... ä.... joka asiasta lussuta" sanoi mussu.

Muistakaa naiset, ÄLKÄÄ LUSSUTTAKO.

TSEMPPIÄ!





 





lauantai 1. lokakuuta 2011

Kesävoita

Puikoilta valmistui tässä taannoin Kesävoi- sukkaset pikkuneidille.


Lankana käytin kässämessuilta ostamaani ShibuiKnitsin merinoa. Ekaa kertaa neuloin tuosta langasta ja se oli vallan ihana uusi tuttavuus! Tosi pehmeää ja hyvin juoksevaa :) Yksi vyyhti riitti ihan reilusti píkkusukkiin. Toiset kesävoit on jo puikoilla...


Sukkamalli tuntuu olevan mukava jaloissa kun villasukkafriikki vetää ne aina jalkaansa ja ne pitää saada mukaan myös päikkäriin unisukiksi. Ne jalassa näkee kuulemma unia Doorasta, Rinsesoista ja märskylästä.

Mukavaa lauantaita- paijatkaa toistenne tukkaa!