lauantai 30. lokakuuta 2010

BlingBling

Näpertelin joutessani valmiiksi tyttösten kimmellyspipot.

Idean pipoista sain Linnanmäen valokarnevaaleilla, jossa jollain aikuisella naisella oli päässään ihana kukkapipo. Harjoittelin  tytöille ensin ja tässä jonain iltana teen sitten aikuisversion tästä piposta :)

 Suuntaa- antava ohje löytyi Mohairmetsä- blogista; http://mohairmetsa.blogspot.com/2006/10/kimallepipo.html .

Kun tarkemmin katsoo tuota ohjetta, niin saattaapa ollakin, että se ihastelemani pipo oli tehty juuri tuolla ohjeella!







Lankana käytin jotain ikivanhaa Novitan akryyli- puuvillasekoitetta, jota meni suunnilleen kerän verran eli 50 grammaa yhteen pipoon. Omani ajattelin tehdä jostain villalangasta, lämpimyyden takia. Ja sitten voisi tehdä ikäänkuin samaan settiin lapaset, jossa olis samat kukat kämmenselässä kun pipossa otsalla. Ja voi että, miten olisin varmaan kaupungin kaunein nainen, jos liihottelisin kauniina talviaamuna kukkapipossani ja täydellinen NoaNoan takki päälläni pitkin aamusta kotiseutua hyvin nukkuneena, kauniisti meikattuna ja hyväntuoksuisena kohti työpaikkaani jossa kaikki olisi niin kovin ihanasti.

 Toiveajattelua :) Lähdetäään siitä, että se täydellinen takki on vielä kaupassa ja maksaa 300 euroa (!) ja varmaan mun määräaikainen duunikin loppuu vuodenvaihteessa kun olen nyt kipee. Mutta ainahan sitä haaveilla saa!






perjantai 29. lokakuuta 2010

Kuulumisia kipulasta, valitusta ja kirputtelua

Aih ja voih! Kyllä kipeä selkä ihmisellä voi olla kamala! Tavallisesti ei tule ajatelleeksikaan, mihin kaikkeen selkää tarvitseekaan ja kuinka kivaa on, kun esimerkikisi jalat líikkuu normaalisti. Kunhan mä tästä vaivasta eroon pääsen....

Harmistus 1.

Meillä on kylppärissä kylpyamme. Siis sellainen vanhanmallinen kylpyamme, jossa on  suihku. Koska jalka ei oikein nouse, en pääse könyämään kylpyammeeseen suihkuun. Myöskään huisten pesu esimerkiksi lavuaarilla tai kylpyammeen päällä ei onnistu, sillä kun päätä taivuttaa tarpeeksi eteen taikka taaksepäin on kipu selässä ihan SAIRAS. Ratkaisu: Odotellaan selän paramenista likaisella tukalla. Toisaalta, olen kuullut että esimerkiksi Gwyneth Paltrow joka on mun mielestä tosi kaunis ei pese hiuksiaan lainkaan. Ehkä minustakin tulee lopulta yhtä kaunis? Vai tuleeko mulle likarastat ja mä alan näyttää metsässä asuvalta hypersupervaihtoehtohörhöltä? Vai paranenko sen verran tässä lähipäivinä, että pääsen hiustenpesulle? Ja sitäpaitsi, mä en usko, etteikö Gweyneth muka pesisi hiuksiaan. Pakko sen on. Se on niin sairaan kaunis.

Harmistus 2.

Kävin työpaikalla viemässä sairaslomalapun. Menin bussilla, joka mennä nytkytti nykiikö ne normaalistikin noin paljon määränpäähän ja jo silloin olin ihan sairaan kipee. Pakko mennä, sillä tunnollinen työntekijä palauttaa lappunsa hyvissä ajoin. No, kipu kirkastaa, ajattelin ja jatkoin matkaani. Pääsin työmaalle jossa aloin etsiä kirjekuorta, jonne olisin laittanut lappuseni ennenkun vien sen pomon pöydälle. No, onneksi sain neuvoksi, että siellähän niitä alalaatikossa on! Kivaa. Pyysin sitten, että josko paikankertoja olisi ystävällisesti voinut antaa mulle sen kirjekuoren, kun mun on vähän hankala liikkua... EN voi. Mun täytyy nyt mennä tonne. Vastasi hän. No joo...ei ollu hengenhätää missään, mutta jos on päättänyt jonnekin mennä, on viisaampi mennä eikä turkia mutkia tehdä matkalla... Kyykkyyn ja tippa linssissä ylös. Kerrankos sitä....

Harmistus 3.

Minut on kutsuttu huomenna illalla aikuisten kekkereihin. Siis minut. Aikuisten kekkereihin. Ilman kakaroita. Mutta en melko varmasti pääse sinne. Ihan kivoja nuo lapset on, mutta olen ollut niiden kanssa taas vähän turhan monta iltaa yksin täällä kotosalla. Olis kiva mennä. Sit taas noiden yrttien kanssa ei voi sihijuomaa ottaa kun menee muuten vintti liian pimeeksi ja mä vaan kuuntelisin muiden humalaisia juttuja mehukattia kitaten. Olisko se sit muka kivaa?

                                               *                              *                               *

Hyvää täässä päivässä on, että sain eilen laitettua kirppispöydät valmiiksi ja kun tänään aamulla kävin siellä katsomassa, huomasin ilokseni, että ensimmäisen myyntitunnin aikana mun pöydältä oli hävinnyt jo vaatteita. Jippii! Näyttää siltä, että ainakin osa niistä menee kaupaksi :) Ja kassalla oli kovin tyytyväisen näköinen nuori nainen, jolla oli kainalossa mun vanha takki, mekko ja kengät. Mukavaa!

                                                 Ennen jäkkäilyä  pöydät näytti tältä:



...eli ihan peuspöydiltä. Mutta laittelin ne sitten niin kivasti kun osasin ja huomenna tai sunnuntaina viimeistään menen niitä uudelleen pöyhimään ja täyttelemään. Olisihan hienoa, jos pääsisin suurimmasta osasta kampetta eroon ja joku toinen saisi niistä hyvän mielen itselleen :)

Ja sitten pikkusisar kävi kylässä. Kahvi ja mutakakku maistuu aina!

Kyllä tämä tästä....


keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Hitaasti kiiruhtaen

Hommissa on välillä hankalaa. Liian kevyt joutuu nostamaan liian painavaa ja työskentelemään melkein käsillä seisten ja voltteja heitellen. Kaikesta ei keho tykkää, vaikka liikkumaan se alunperin on tehty.

Selästä kuuluu naps, mutta mitä mä teen? Otan särkylääkettä ja jatkan. Mitäs tuosta, eteenpäin vaan. Liikkumaan, liikkumaan! Kyllä se siitä. Hihat heilumaan ja hommiin vaan. Ei tässä makoilu auta.

Toissayönä alkoi tuntua siltä, että selkään olisi kaadettu kattilallinen kuumaa vettä. Nukkuminen on hankalaa, pätkittäistä. Hyvää asentoa ei löydy ollenkaan. Kokeilen kaikkea. Aamulla annan periksi. Lääkäriin! Ystävällinen naislääkäri on empaattinen ja napakka. Siis mitä sä olet tehnyt??? Miten teiltä vaaditaan tuollaista? Ei tuo ole sopivaa. Kenenkään ei tartte yksin nostaa noin raskasta.Tämä loppuu nyt sun osaltasi hetkeksi tähän. Työtapaturma. Mä voisin tehdä susta päivystyslähetteen Selkäkirurgille. Se ei ole liioittelua. Sulla on refleksit heikentyneet vasemmalla ja puoliero....... Fysioterapeutille!

Huhhuh. Mun kiire loppui muutamaksi viikoksi tähän. Ei tartte mennä duuniin vähään aikaan. Ja tarvittaessa saan sitten olla pidempänkin poissa. Tällä iällä ei kuulemma vielä tehdä selkäkroonikoita. Kun viikon on ollut kivuton, saa mennä kokeilemaan. Siis ilman särkylääkkeitä kivuton. Iso pino rohtoja on luvassa, illalla aloitan tehokkaammat yrtiti kun en ole enää yksin kakakroiden kanssa. En uskaltanut vielä eilen ottaa, jos kovastikin unettaa ja sitten tarttis yöllä hoitaa Tyttösiä tai jotain. Kohta lakkaa helpottamasta.

Ja arvatkaa, mitä mä mietin kaikkein eniten? Mulla on määräaikainen duuni ja entäs jos mun sopimusta ei uusitakaan tämän takia? Joudun hankaluuksiin. Ei oikein uskalla luottaa mihinkään kun  kaikenlaista on nähyt ja lisää vielä kuulutu muilta. Oivoi. Pessimisti ei pety?

Vai pitäisiköhän tästä ajatella niin, että keho on viisas? Kun se on tarpeeksi väsynyt, se ottaa aikalisää jumittamalla jonkun paikan niin, että se saa tarvitsemansa levon? Mutku nää asiat ei etene, jos niitä ei aktiivisesti edistä... Vai eteniskö kuitenkin?

No, nyt mulla on jonkin aikaa tässä lepoa oikein luvan kanssa. Täytyy istahtaa tai pötkötellä vähän ja liikkua kevyesti, vaikka lyhyitä kävelylenkkejä aluksi. Mattoja ei tartte tampata :D Onneksi sain siivottua ja järkättyä suurimman osan tästä kämpästä ennenkun pysähdus tuli. Ja löysin vuosi sitten lahjaksi saamani kirjakaupan lahjakortin. Olisikohan siellä joku ihana neulontakirja, jolla voisin ilahduttaa itseäni? Olisi vähän ylimääräistä aikaa, kun lapsetkin on päikkärissä....


sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Onko muilla joskus tälläisiä päiviä?

                                             ... kun koti näyttää ihan oikeasti just tältä?





Joka paikassa vallitsee kaaos ja sekasorto. Kaikki, mikä kädestä putoaa, jää niille sijoilleen. Joku sitten korjaa, aikanaan. Kukakohan se mahtaisi olla? Välikausivaatteissa alkaa olla jo turhan viilee olla, varsinkin aamuisin, mutta ken laittaa talvivaatteet paikalleen ja huolehtii välikausivaatteet sitten jonnekin, minne? Ikkunat on likaiset. Kuka ne pesee? Lapsia pitää hoitaa, ruokaa laittaa, kotia järkätä. Lattiat huutavat vahaa pintaan.

Minä laitan. Minä teen. Minä järjestän. Alan alusta ja lopetan kun hommat loppuu. Koitan keksiä keinot. Välillä vaan jurppii. Huolehtia töissä ja huolehtia täällä kotona. Joskus olisi kiva vaan olla. Ihan vaan hengata. Joku toinen tekisi, puuhaisi, järkkäisi. Ja miettis, miten mun olisi hyvä.

Mutta ehkä sitten joskus :)

Tuumasta toimeen!

Joo, tavaraa on liikaa, varsinkin vaatetta. Ei nämä minnekään mahdu! Ratkaisu: Hankkiudutaan niistä eroon. Varasin kirpputoripöydän läheiseltä itsepalvelukirpputorilta, jossa olen muutaman kerran käynyt ja tehnyt hyviä löytöjä. Pyykkään, silitän ja viikkaan. Pannaan hyvä kiertämään! Tänään aloitan ja huomenna jatkan taas. Toivottavasti joku löytää itselleen ja/tai lapsilleen meidän tavaroista jotain uutta ja kivaa, mikä saa hänet iloiseksi :)

Nettikirpputorilla oli ostoilmoitus. Äsken kävi äiti ihanan pienen vauvansa kanssa hakemassa tavarat. Käyttöön menee. Kivaa! Ja koekäytössä tässä meidän sohvalla toimi vallan upeasti, just niinkun pitikin. Tyytväiseksi jäivät sekä äiti että nukkatukka, masu täynnä.

Yhtä kaappia penkoessa löytyi verho, joka on ollut kadoksissa kesähelteistä lähtien. Vaan eipä ole enää :) Laitoin sen ensin valkaisuun, kohta pesuun ja sitten vaan kuivaksi ja ikkunaan. Uutta ilmettä kotiin! Se aina piristää.

Sitten vielä maalaan, ehkä ylihuomenna. Lipastot saa maalit ja pääsee käyttöön. Toivottavasti niistä tulee nätit, sellaiset kun ajattelinkin.

Ehkä tamä tästä, pikkuhiljaa. Askel kerrallaan...




Kun tilanne tästä vielä rauhoittuu, kiehautan itselleni iltakahvit ja istahdan neulomaan! Tästä on tulossa pipo, ihan itselle :)

Ihanaa iltaa !

torstai 21. lokakuuta 2010

Vaaleanpunaista...

Sain valmiiksi vaaleanpunaisen setin johon kuuluu yllätysyllätys pipo ja kaulaliina. Sopivat hyvin myös naamioitumistarkoituksen. Tässä asussa voisi käydä rosvoamassa muutamaan vaateliikkeen helsingin keskustassa.

 "Hei myyjä! Luovuttakaa mulle heti liikkeenne paparikasissa kaikkia vaatteitanne yhdet kappaleet koossa 36 tai mä alan kouristaa..."

Ei vaan, kävin kaupungilla ollessani katselemassa taas maailman ihaninta vaatekauppaa, jossa on mynnissä niin kauniita vaatteita, just sen tyylisiä mihin haluaisin pukeutua joka päivä. Ja siellä oli myös The Täydellinen Takki. Jos se päällä jäisi auton alle, niin kuolisi onnellisena ja kauniina. ohhoh. Ompas taas huonoa huumoria. Mutta suorakoon se mulle? Mä olen jäänyt auton alle keväällä. Lisäksi siellä kaupassa on kauniita huiveja, pipoja, lapsia, keeppejä ja vaikka mitä. Siis ihan kaikkea,  mitä nainen vaan voi haluta. Mutta onneksi mä osaan jonkin verran neuloa. Voi väkertää itse vähän samantyylisiä juttuja ja käyttää niitä onnellisena :) Ja kehitellä sitten vaikka kaikista vielä lastenversiot, niin ei tartte tyttöraukkojenkaan palella.

Ja tästä neulomistakin syntyy pian ongelma. Ylituotanto- ongelma. Minne mä tungen kaikki neuleet?



Vaaleanpunaisen setin pipo on sekoitus monesta eri piposta. vaukutteita on muutamastakin Novitan peruspiposta  ja TiiQ:n ihanasta Tähdellisestä.

Tähdellisen ohje löytyy täältä: http://tiiq.vuodatus.net/page/tahdellinen ja peruspipoja esim. novitalta, http://www.novita.fi/




Huivin on samaa sorttia kun edellinenkin neulomus, sekoitusta sieltä ja täältä ja vähän omastakin päästä. Yksi huivi, joka oli inspiksen lähteenä oli Springtime Bandit. http://www.kelbournewoolens.com/springtimebandit.html


Paavo nauttii. Parasta on, jos sen käätää selälleen ja muistaa masustakin rapsuttaa. Koiralla on maha tasan kahdesta syystä; siihen voi laittaa ruokaa, mieluiten yrjolänpuuroa ja sitä voi rapsuttaa. Siinä se. Helppoa, eikö totta?!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Omppupiirakka

    Omena- rahkapiirakka

Pohjataikina:

8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250 g leivontamargariinia

                                       
Kaikki kuivat aineet ja sulatettu leivontamargariini sekoitetaan keskenään ja taikina puolitetaan. Toisesta puoliskosta tulee piirakan päällinen. Toiseen taikinanpuolikkaaseen sekoitetaan:

                                           2 dl piimää
                                             1 kananmuna


                                           ...ja sitten se levitetään pellille.

Pinnalle lisätään omenat ja ripaus kanelia.

Omenoiden päälle lisätään rahkatäyte:

500 g rahkaa
1,5- 2 dl sokeria maun mukaan
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria

Lisää rahkatäytteen päälle toinen puolisko pohjataikinasta. Paista uunissa 200 asteessa n. 50 min.


Tältä piirakka näytti ennen uuniin laittamista ja ulos sieltä se tuli soman ruskeana. Kuvat vaan ei ottanut onnistuakseen, mutta ehkä seuraavasta harjoitustyöstä on jo valmis- kuva saatavilla :)

Huomenna täältä saattaa löytyä jotain vaaleanpunaista!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Alive and knitting!

Voi jestas, millaisia päiviä tässä on ollut...

Viimeviikolla mulla oli taas suunnaton ilo viettää muutama yö työpaikalla puuhastellen. Ja voin sanoa, että jos vaikka sota olisi syttynyt, niin me ei oltais sitä huomattu sillä meillä oli omat pikkuruiset katastrofimme menossa. En mä sitä tarkoita, ettei töissä tarvitsisi ensisijaisesti tehdä töitä mutta rajansa kaikella. Ihan mahdottomuuksiin ihminen ei noin niinku teoriassa pysty, mutta tietyillä aloilla käytännössä porukka tekee mitä vaan. Itsestä viis. Ei haittaa, vaikka terveyttään tai turvallisuuttaan riskeeraa, siitä vaan. Antaa mennä. Mehän venytään.

Kivittäkää vaikka, mutta teen tunnustuksen. Jos/ kun täällä on jotain mun tuttuja livemaailmasta, niin tämä teillekin tiedoksi. Hain opiskelemaan ihan muuta alaa. Hakuaikaa kouluun oli jäljellä päivä ja tein ratkaisuni. KLIK- sinne meni :) Ans kattoo kuin mun käy.

Rahtusen tunnen huonoa omaa tuntoa, mutta mitäs sitten. Joskus voi ajatella itseään ja loppuelämäänsä. Ja ei hätää, en mä voi työssäkäyntiä ihan kokonaan lopettaa, mutta alaa suunnittelen vaihtavani.

       Mukaviakin hetkiä on vietetty!

Kävimme tyttöporukalla Linnanmäellä valokarnevaaleissa. Isompi neito on oikein varsinainen huvittelija, nyt kun hän on sen verran kasvanut että uskaltaa mennä laiteisiin. Ja Pienempi on muuten vaan hurja, muttei mitta vielä riitä kaikkeen. Hih! Liikuttavaa! Näissä ainoissa kuvissa, jotka ennätin ottaa, tyttöset pyörii juuri siinä samassa karusellissa, missä minäkin pienenä hurjastelin menemään.


Sadepäivän ratoksi leivottiin suklaakekseja. Nää on rakastuneet möröt, joilla on molemmilla vesirokko.


Viimeistelin kesällä aloittelemani Virtauksia- pipot. Kaksi jo näpertelin, mutta vielä voisin tehdä yhden mustan samalla mallilla.  Mikäköhän kaulaliina sopisi näiden kanssa?



                               Violetti pipo on tehty Novitan Seitsemän veljestä- villalangasta ja sitä taisi kulua pipoon 70 grammaa, ehkä vähän vähemmänkin. Tähän pipoon en tehnyt välikerroksia (katso ohjeesta tarkemmin, mitä tarkoitan jos kiinnostaa) ja valmis pipo onkn kivasti erilainen kun tuo vaaleanpunainen!

Vaaleanpunaisesta versiosta tuli tällainen! Lanka on Novitan jotain puuvillan ja viskoosin sekoitusta. Tässä on ne välikerrokset.





Pipojen ohjeet löytyvät täältä! http://www.ullaneule.net/0210/ohjeet_virtauksia.html

Illalla mulla on suunnitelmissa spinningiä, söpöstelyä ne vaaleanpunaista neulontaa.
Huomenna leivotaan :)

Jännittää! Ensimmäinen resepti tässä blogissa. Haluan oppia paremmaksi leipojaksi ja ajattelin, että juttelen niitä leivontajuttuja täälläkin.

Topakkaa tiistaista!



sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Lohikäärme, pöllö ja rupikonna

               

Pikkusisarella oli syntymäpäivä.Tein lahjaksi hänelle kissakassin, jonne sujautin muutaman neulotun jutun :)
Sisar on ehkä vielä patologisempi neuloja kun minä, mutta silti mietin et kehtaisko tai viitsisikö nyt vallan mitään itse tehtyä antaa. Pitäiskö olla kuitenkin olla jotain ostettua?

Höh. Ihan kiva lahja voi olla myös itsetehty. Se on ainakin henkilökohtainen ja sen hankkimiseen tai tekemiseen on käytetty aikaa ja ajatusta.





Kauluria en viitsinyt tehdä. tehköön itse jos haluaa. Löysin Vilma Vuoren ihanan Lohikäärmehuivin ohjeen hänen blogistaan http://vilman.blogspot.com/ ja tein sitten sen. Neuloin tuplalangalla eli Novitan mustalla seiskavaikalla ja rose mohairilla. Silmukoita taisi olla toistasataa, eli huivi on noin 150 cm mittainen. Toivottavasti sen suojaan mahtuu hyvin kun pakkanen paukkuu.




Perinteisen pipon tein myös. Alkuperäinen tän pipon ohje on talven 2008 knittyssä http://www.knitty.com/ ja malli on Fern Glade. Törmäsin tähän pipoon jossain blogissa ja bloggaaja ei tainnut olla myssyyn oikein tyytyväinen ja taisi olla numennyt sen rupikonnaksi. No, minullekin tää on rupikonnapipo, vaikka omasta mielestäni onkin kovasti soma ja päässä tutui oikein miellyttäviltä. Omilla puikoilla kurnuttaa tällähetkellä kaksi rupikonnaa!

Lankana käytin Novitan pertolin väristä isoveljeä ja melkein koko kerän sain tuohon käytettyä.




Pöllölapasia on tainnut tehdä yksi jos toinenkin bloggaaja. Alkuperäinen ohje löytyy täältä: http://www.kelbournewoolens.com/giveahoot1.html vinkkivinkkinen! Tuolta sivuilta löytyy kaikkea ihanaa ja ilmaisiakin ohjeita on!
Koska sisar on vilunäppinen, neuloin pöllöset resoria lukuunottamatta tuplalangalla, harmaalla Novitan seiskaveikalla ja alpakkalangalla. Ja kyllä tuli lämpimän oloiset.Saa pakastua :)


keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Pipotehdas pyörii taas



Pyörittelin tänään taas pipotehdasta. Teemana mulla oli poikapipot. Materiaalit on  kierrätettyjä, eli muutama vanha t- paita pelastettiin jälleen elämälle. Ja maailma kiittää. Tai toivottavasti ainakin pipon käyttäjä.

Nyt kun olen ommellut paljon pipoja, voisin seuraavaksi kokeilla tehdä lapasia. Kodin lähellä on yksi ihana kierrätys/ lastentarvikekauppa, joka myy aikuistenkin koossa trikoolapasia. Ne on ihania, mutta ihan älyttömän kalliita. Ei millään raski ostaa, mutta voisi kokeilla millaiset saisin itse tehtyä. Joitain moiden tyttöpipojen materiaaleja on vielä jälkellä, et hyvällä tuurilla saisi samaa kuosia pipon ja hanskat :)


Poikapipoja matkailuteemalla.



Pääkalloja aina tarvitaan!


Soprttiversio.

Fire- pipo puutuu, tottakai mutta saa nyt puuttuakin. Tällä tietokoneella taitaa olla PMS- päivät kun mikään ei onnistu ja kuvia katoaa mystisesti bittiavaruuteen. Oivoi.

EDIT: Pipot myynnissä hintaan 10€ / kpl.
Jos kiinnostaa, otathan yhteyttä:

maanantai 4. lokakuuta 2010

Pipoja kierrätysmateriaaleista

Surauttelin tänään muutaman pipon viileiden viimojen varalle. Kankaat on mikä mistäkin; vanhasta jumppatopista, t- paidasta, kesähameesta. Itsessään nuo silputut vaatteet oli menettänyt jo muotoaan tai ainakin niitä oli käytetty jo kyllästymiseen asti mutta kangas oli silti napakkaa ja pitänyt kuosinsa hyvin.
Näinkin voi kierrättää...


 
Poikapipot on tälläiset, hiphop-malliset. Tein vuoresta tarkoituksella pienemmän, että se istuisi paremmin päässä. Muistaakseni tätä samaa kikkaa lötköpipojen kanssa oli käyttänyt joku lastenvaatemerkki, en vaan saa päähäni, mikä se oli.


Kukkapipo pieneen päähän :)



Mulle itselleni myssy vanhasta paulakukka- topista. Tein toisenkin, joka on tuossa isossa kuvassa, mutta pikkukuva on kadonnyt mystisesti jonnekin. Tuskinpa se nyt niin haittaa.

Hurraa, täänään on maanantai- ilta ja se on melkeinpä viikon paras hetki. Mulla on uimakerho :) Eilisen toivot kokoontuvat kellumaan kauniisti ja juttelemaan mukavasti.

Polskis ja mukavaa iltaa kaikille !