tiistai 30. heinäkuuta 2013

Tällainen minä olen.

Ottakaa haaste vastaan!
http://mamigogo.bellablogit.fi/2013/07/29/a-beautiful-body-haaste/

En halua nimetä tähän ketään, mutta tottakai toivon että mahdollisimman moni lähtisi mukaan.


Tällainen on minun vartaloni kolmen raskauden, synnytyksen ja imetyksen jälkeen. Kuva on otetu tahmatassujen jälkien peittämän peilin läpi, sillä minulla ei ole kauheasti aikaa kiillottaa nurkkia.

Lapset eivät ole juurikaan jättäneet jälkiä kroppaan, mitä nyt rinnat näyttävät ihan vanhan naisen rinnoilta. Mutta toisaalta, ne ovat tehtävänsä täyttäneet eli vauvan ruokkineet, niin mitäpä siitä sitten. Kauniit rintsikat saavat korvata puuttuvat kuppikoot.

Urheilen aika paljon, enkä ole kauheasti sokeristen ja rasvaisten herkkujen perään, mikä ehkä vähän näkyy kuvasta. Mun "kauneusongelmani" on lyhyet töppöjalat! Kaikilla muilla naisilla tuntuu olevat pitkät ja hoikat sääret, paitsi mulla. Ja toinen ikuisuuskauneusongelmani on hiukset. Viime syksynä miitä lähti tukuttain, niin että viemärit meni tukkoon. Nyt on uutta vauvatukkaa kasvanut tilalle ja reuhkassa helottaa vielä muutaman sentin juurikasvu kun viime kampaajakerta oli toukokuussa. Ainiin. Ja männäsyksynä kävin otattamassa liukuvärjäyksen eli latvat on nykyään vaaleat. Että vallan nättitukkaisena tyttösenä kuljeksin.


Ihanaa maanantai- iltaa kaikille ihaNaisille :)


Hyvät naiset ja voihan täällä toki miehiäkin olla katsomassa.

Livemaailmassa normaaleihin aikuisen ihmisen käytöstapoihin kuuluu AJATELLA ennenkuin avaa suunsa. Mielestäni tämä on ihan hyvä tapa myös täällä blogistanian puolella. Ennenkuin kirjoitat anonyymisti ajatuksiasi, ole hyvä, ja avaa linkki sivun ylälaidassa niin tiedät, mistä tässä on kyse.

Mielestäni tässä yhden rohkean naisen aloittamassa ja nyt aika laajalle levinneessä kampanjassa on takana hyvä ajatus. Me kaikki olemme ihania, kauniita ja arvokkaita on vartalomme sitten millainen tahansa. Ja hei, jos sua ihan hirveesti ottaa pataan, miksi klikkasit itsesi tänne ;) Ja osa ihmisistä on vaivautunut kirjoittamaan hyvinkin pitkän tekstin.

ps. Kyllä- mun mies on nähnyt tämän päivityksen, lukenut ja ihan livenä kommentoinut. Jotta älkää olko huolissanne.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

SUKLAAHIMOTUS!

                                         Neuloin Bradd Pittille villasukat. Kaiklle muille neulon aina kaikenlaista mutta Bradd- rukka saa kohta opetella neulomaan itse sukkansa. Tai sitten mun pitää laittaa puikot suihkimaan. Ehkä se olisi ihan reilua.




Lanka on ihanaa, Zeldan dippaamaa. Ja mielestäni kovin herkullisen väristä. Tuo ruskea on niin suklaista, että koko neulomisen ajan oli suunnaton suklaanhimo! Mutta onneksi en repsahtanut. Lasten mentyä nukkumaan avaan  levyn sinistä.
 
Sukkien malli on Bones ja se löytyy Jenni Korhosen ja Jenni Östmanin Neulekirjasta. Jätin mallikerrasta yhden luurivin väliin, koska nämä on tehty vähän paksummasta langasta kun ohje suositteli. Ja lanka on tosiaan Zeldan taikapadalta, nimeltään väri on Rosvopäällikkö.
 
Suklaista iltaa :)
 
 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kumiankkoja kihlaparille

Lähipiirissä tapahtui ihanuuksia- kosinta. Neuloin morsiammelle ja sulhaselle sukat.

 
Miksi rakkausparille pitäisi antaa lahjaksi joku sydänhuurrettu juttu taikka vanhoja, kliseisiä  hassunhauskoja oikeesti tyhmiä naisen ja miehen stereotypioilla revitteleviä huumorimukeja?
 
 Minusta kumiankat on hyvä juttu- myös rengastetuille.
 
 
 
Teki vähän mieli photoshoppailla. Ylimmässä kuvassa on oikeat värit.
Lanka on Dropsin sukkalankaa ja kaksi 50 gramman kerää simistä riitti hyvin molempiin sukkiin. Kumiankat on jotain keltaista, mukavantuntuista sukkalankaa. Tuholainen on tuhonnut vyötteen.
 
Ohjeen saa ilmaiseksi täältä jos haluaa: http://www.ravelry.com/patterns/library/rubberduck-socks
Morsiamen sukissa noudatin ohjetta ja sulhasen sukat on tehty 72 silmukalla. Kantapäät lisäsin jälkeenpäin kun en ollut ihan varma, riittääkö lanka. Ja mullahan on edelleen lankapaasto.

 
Rakkaudentäyteistä loppuelämää rengastetuille
ja ihania päiviä myös muille !
 
 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kesäpäivän kaunokainen



Nyt Rusetiinallakin on ikioma
Happypotamus.
Jos sinun elämästäsi sellainen puuttuu, ohjeen saa muutamalla Ameriikan rahalla ravelrysta.
Ohje perustuu afrikkalaisiin kukkiin ja se on niin selkeä, että aloittelevakin virkkaaja kyllä siitä selvitytyy jos vaan malttaa rauhassa lukea ohjetta.
 
Olen ihan älyttömän ylpeä, että sain tämän tehtyä ja vielä kasattua. Virkkaus on ollu mulle aina tosi hankalaa ja nyt tuntuu, että se alkaa sujua ja uskallan kokeilla ja yrittääkin tehdä jotain. "Virkkaustrauma" on lähtöisin ala- asteen kässäntunneilta. Ja luulisin, että "vanhan kansan kässänopen" tyylinen opetäti kääntyisi haudassaan tai ainakin kiikkuisi vanhainkodin kiikulla ylinopeutta jos tietäsi, että mulla on kässäblogi.
 
En ostanut hippoa varten yhtään ainoaa uutta lankakerää. Jahuu, olen ostanut viimeksi lankaa huhtikuussa! Kolmisen kuukautta ilman ensimmäsitäkään repsahdusta.  Sain tähänkin upotettua onnellisesti jonkun verran puuvillalangan jämiä. Vielähän niitä jäi aika tavalla, mutta onneksi toinenkin tyttönen haluaisi oman hipon. 
 
Villi veikkaus näppituntumalla on, että ennen täyttöä kaunokainen painoin noin 250 grammaa. Mun piti kyllä käydä punnaamassa hänet vainvihkaa lähikaupan hedelmävaa´alla mutta unohtui sitten sekin.



Söpöintä tässä on mun mielestä pallopylly. Tää on niin tyttö :)
 
 
Rusetiina seuraa  lastenkanavalta tulevaa Seikkailija Diego- sarjaa joka kertoo kaikenmaailman elukoista. Jokaisella virtahevolla pitää kuulemma olla loisnokkeli. Sen tehtävänä on syödä loiset virtahevon selästä, että se ei kutise. No, tein sitten loisnokkelin.





Olen aika yllättynyt koosta, mutta Rusetiinan mielestä se on juuri sopiva. Tarpeeksi iso. Ja nokkeli sopivan pieni, Juuri niinkun kuuluukin olla. Tämä tulee mukaan myös päiväkotiin. Että tiedoksi tämä teille, ihanat hoitajat :) Yksi teistä saattaa kuulemma pyörtyä ihastuksesta. Varautukaa siis siihenkin.

 
Mukavaa päivää!


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Wrap and turn

Eilen pidimme pitkästä aikaa neulebileet! Valittelin kanssaneulojalle huivin langan vaihtumiskohdan reikäriviä. No. Pieleen meni sekin. Oli käännökset ja kaulaukset ihan sikinsokin ja löysät. Mä olen sitä neulojatyyppiä, että melko pienetkin omat virheet ottaa silmään ja sitten jää tekele käyttämättä kokonaan. Viisaampi siis jälleen purkaa.
 
Uuteen nousuun! Wrap and turn! Ja nyt oikealla tekniikalla. Kappas vaan. Reiät on huomattavasti siedettävämmät.


Aika nihkeetä on muutenkin  neulomisjutuissa. Aloitan innolla kaikenlaista, teen iloissani muutaman rivin ja siihen se sitten jää. Ja tosiaan, aloittelen vähän joka päivä jotain. Kohta loppuu puikot. Vai pitäiskö käysä ostamassa miitä lisää?

Melkein valmiita villasukkia. Kaksi paria.

Tästä tulee villatakki. Silmukat on jo tehty. Ja ensimmäinen rivi helman resoria. Vähän on vielä matkaa.

Pari riviä yhtä toista villasukkaa.
 
Mutta hei, jotain olen saanut aikaiseksi. Lakkasin kynnet.
 
 
 
 
Oikein pontevaa viikonloppua kaikille muille.
 

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Hopsanssaa!

 
Ohoh! Mä tein taas Pikku- Unikot. Nämä on toiset valmistuneet ja koska yleensä ei ole kahta ilman kolmatta, niin yhdet ainakin  on vielä tulosillaan. Tykkään! Nämä on niin kivat neulottavat. Etenee nopeasti ja onhan se nyt niin kiva kun valmiita palleroita pulpahtelee puikoilta. Plopsplops vaan.



 
Vihreä lanka on Karnaluksista ostettua nylon- merinosekoitetta ja keltainen kukkalanka on ihanan Zeldan dippaamaa merinosukkalankaa nimeltä Viljatar.
 
 

 Pikku- Unikoiden neulomisen ohella olen ennättänyt aloittelemaan kaikenlaista muutakin..


 
 
                                    Ihanaa viikonloppua! Arvatkaa mitä mä teen illalla?

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Voi helteinen heinäkuu


 
Nyt valmistui heleänvihreät villasukat. Äärimmäisen tarpeelliset näin kesälämpimillä. Onneksi ostin lastenvaatekaupan alesta myöskin muutamat kurahousut kakaroille.
 
Ei tämä aurinkoinen ihanuus ikuisuutta jatku. Kohta päästään taas rännässä rämpimään ja kaikilla on mukavaa. Ihan oikeesti, mua ärsyttää kun ihmiset marmattaa aina milloin mistäkin. Luulis äkkiseltään että kaunis kesä saa kenen tahansa mörri metsänpeikon mielen iloiseksi mutta ei se menekään niin. Ekana valitetaan siitä kun aurinko paistaa silmiin. Sitten se lämmittää kämpän liian lämpimäksi. Sehän aikaansaa harmitusta siitä, kun lastenvaunut on rappukäytävässä. Ja sitten tulee mieleen, että hillokellarissa mun ikioma luukkuni on varattu. Ei mitään väliä, että siellä on 7 vapaata koloa, johon voi vaikka itse kömpiä, jos hikoiluttaa. Mutku se mun siivu maailmaa on justiinsa viety! Voi jotta. Eikun valituskirjelmää rustaamaan. Sydänverellä. Tottakai.
 
Olisipa marraskuu. Ja maassa tuore räntä. Olisi kylmää, niinku siellä hillokellarissa. Ei olisi tuvassa niin kuuma. Voisi kököttää kämpässään niin ei tarttis tulla rappukäytävään kaikenmaailman rattaita näkemään. Sissus sentään.



Sukkien malli on TiiQ: suunnittelema Oi ihana toukokuu. Lanka on ihan novitan nalle aloe veraa jota sattumoisin taas löytyi lankavaraston uumenista. Lankavarastosta puheenollen; en ole ostellut lankaa kuukauteen! Aika hyvä saavutus tällaiselta lankahamsterilta. Ajattelin pitää itseni lujana marraskuuhun asti. Mun on kertakaikkiaan pakkopakko saada nuo varastot hupenemaan.
 
 
 
Paljon terveisiä Poikaselta! Puuhaillaan yhdessä aamusta iltaan asti. Hyvillä mielin. Kukin sitä mistä tykkää. Hän purkaa kaappeja. Ilolla.