lauantai 24. marraskuuta 2012

Muffinssipossun uus myssy

 
Suristelin tulemaan taas uuden pipon. Ajattelin käyttää sitä juostessa tai sitte ihan muuten vaan. Ei tätä kyllä varmaankaan kehtaa laittaa minnekään muualle kun leikkipuistoon. Kaavan pöllin tanskalaisketjun piposta ja sen juju on kumpparirypytys niskassa. Rypytys parantaa tosi paljon istuvuutta niskassa ja onhan miellyttävä päässä :) Bueno. Mii laik.




 
 
Tästä kuvasta iskee melkein ulkonäkö- ja ikäkriisi. Mä näytän kauhean vanhalta lylleröltä, vaikka ihan oikeesti tunnen itseni nuoreksi naiseksi. Kauheeta!
 

 
Rustetiina vietti eilen(kin) vapaapäivää. Tottakai leivottiin- muffinsseja!
 
Ihanaa lauantaita!
jos ootte menossa pikkujouluihin jonneki niin muistakaa pitää huolta isestänne ja kaverista.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Etten nyt olisi muita kummempi.

Minä olen myöskin neulonut superhelpot pipot, kun kerran muutkin! Saata neuloa vielä yhden lisää, joululahjaksi.

 Tai siis muutaman näitä saa vielä neuloa. Apulaibsloggari Kesäheinä tilasi itse juuri muutaman myssyn itselleen lisää. Mutta ei hätää. Mulle jää vaan neulominen, sillä hän itse ystävällisesti on luvannut valita langat. Jee. Reilu diili.





 
En yhtään ihmettele, että tästä pipomallista on tullut tänäsyksynä suosittu. Tuo on niin kiva neulottava. Malli on yksinkertainen vaikka telkkarineuleena! Ravelryssa oli hienot sukat, joissa oli pipon kuvio. Kokeilen sellaisiakin, kunhan saan joululahjat tehtyä!



 
Parasta just nyt: Omin käsin syöminen. Muut vauvat voi syödä töhnää just niin paljon kun haluaa, mutta ei Poikanen suostu sitä syömään. Tissiä ja sormiruokaa. Kyllä ne miehen tiellä pitää. Jos ei pidä niin mennään vaunuilla. Ne on kivat kun niissä voi myös istua tönöttää.

torstai 15. marraskuuta 2012

IHAN ITSE!



 
Mä olen virkannut lapselleni pipon IHAN ITSE! Ensimmäinen pipo ikinä! Jippii! Eikä ollut vaikeaa, vaan oikein mukavaa. Kertaakaan ei tarvinut edes purkaa. Otin vähän mallia ja vinkkiä pipoon uusimmasta moda- lehdestä, mutta muokkasin sitä pikkuisen pienemmäksi ja tein piparireunan, kun kerran osaan.
 
Tiedän vallan hyvin, että tuo on ihan vaan peruspipo, jota mahtuu kymmenen tusinaan. Haluan hehkuttaa tätä siksi, että olen oppinut virkkaamaan, auttavasti. Ihaillen kovasti muiden ihmisten tekemiä virkkausjuttuja ja haluaisin itsekin oppia. Tavoitteena olisi tehdä hame jo ensikesäksi.



 
Toimeliasta torstaita!
 
Kuulkaas, mä menen illalla piiiitkästä aikaa tankotanssiin.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Marraskuun värikkäin tötterö

 
 

 
Nyt on vähäkeskeneräisiä ja melkeen valmiita alkanu tippua puikoilta ihan hyvällä sykkellä. Aivot kait alkaa turtua tähän melkoiseen unenpuutteeseen eikä iltaisin jaksa edes urheilla. Muutaman rivin ainaoikeeta tai jotain muuta helppoo saa tehtyä! Ja joululahjaneuleilla alkaa olla jo hoppu, jos meinaa kaikki tehdä omin käsin. Viimevuonna onnistuin siinä melkein.
 
Tämä töttetö on Hitchhiker jonka tein Kesäheinälle. Siinä on 35 hammasta. Ajattelin, että vähän lyhyempi huivi olisi lapsella mukavampi käytössä. Josko se ei sitten niin helposti unohtuisi tai putoaisi jonnekin matkan varrelle. Mulla on ohje saman sarjan lapasiin ja pipoon. Kokeilin lapasten neulomista kesällä, mutta tuloksena oli jättimäistä perhoshaavia muistuttavat säkit. Taisi mennä siinä lisäykset ja vähennykset enemmän kun mönkään. Jonain päivänä rohkaistun kokeilemaan ohjetta uudelleen. Tälläkertaa luen ohjeen ja käytän silmukkamerkkejä.
 
Lanka on jotain vuosien saatossa ostamaani sukkalankaa. Siitä jäi vielä nöttönen, josta varmaan saisi tehtyä lapsoselle sukat. Tai raitasukat ainakin.

 
 
Pikkuväen kanssa käydään aina vapaapäivinä leikkipuistossa. Poikanen testasi isosiskon hellässä opetuksessa vauvakeinua ensimmäisen kerran ja tykkäsi :)
 
 



Tässä yhtenä yönä kun Poikanen taas kitisi, Molemmat isosiskot oli taas kömpiny vanhempien sänkyyn. Yhtäkkiä vauva rauhoittui nukkumaan ja huoneen täytti tyytyväinen, tasainen tuhina. Katuvaloista ja vähän turhan kuultavista verhoista tuli huoneeseen kaunis valonkajo. Hetkeä ennenkun nukahdin siihen sängyn jalkopäähän tajusin, miten onnekas olen. Mulla on 3 ihanaa ja tervettä lasta. Ne on mulle kaikki kaikessa ja parasta, mitä on ikinä tapahtunut. Tää vaihe on nyt vaan tätä; on se aika, jolloin äiti luopuu omastaan siksi, että lapsi saa toppahousut ja harrastaa haavelua kun ei oikein muu onnaa. Pikkulapsivaihe on ohi ennemmin kun huomaankaan ja ihan varmasti tulen kaipaamaan monta kertaa pieniä palleroita.

 
Tehkää illalla jotain ihanaa!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Arkista juttua

 
Tein isänpäivälahjaksi villasukat, koska kaikissa vanhoissa alkaa olla reikä tai pari. Neuloin varpaasta varteen ihan tavalliset gusset heel- sukat. Niissä ei ole mitään erikoista, paitsi käsinvärjätty lanka, joka on minusta aikas kivaa.

 
Villasukat ja mun neulominen on arkisia, tavallisia ja tylsiä juttuja. Siksipä villasukat jäi lojumaan keittiön pöydälle kun on muutakin. Niiden tarpeelisuuden huomaa sitten kun varpaita paleltaa. Mä en mene niitä sieltä korjaamaan. Siivoan pöydän vasta huomenna aamulla kun keitän itselleni aamukahvit.

 
 

lauantai 10. marraskuuta 2012

Matkalla puolimaralle

Tiistai: VESIJUOKSU 45 min

Tahmean pään kaverina on tahmeat jalat. Jos ei nuku yöllä, ei koipi nouse. Sydän tykyttää villisti ja omaan rytmiinsä ihan jo pelkästään ulkovaatteita riisuessa. Yksi hyvä puoli uima- altaassa juoksemisessa kuitenkin on; siellä ei voi eksyä. En meinaan luota omaan päähäni tällähetkellä ollenkaan. Mutta kyllä tämä tästä. Mä ihan varmasti pääsen telemään niitä tehokkaitakin harjoitteita ennenpitkää. Nyt on vaan tää vaihe elämässä.

Ainiin! Toinen turvallinen laji voisi olla spinning. Ei siinäkään paljoa maisemat muutu. Kunhan osaa sitten vaan liikuntakeskuksesta kotiin. Tai jos mua tultais vaikka hakee. Tai ainaki vastaan.

                                           

Taas jäi kuntoilu yhteen kertaan tälläkin viikolla. Ei näitä "ykkösiä" saisi kovin paljoa enää tulla, sillä ilmoittautuminen cityrunille on jo tehty!  Onneksi se on vasta toukokuussa. Ehkä tämä huono unitilanne on siihen mennessä helpottanut jo moneen kertaan. Jotenki sitä nyt vaan ei jaksa vääntää itseään lenkille, kun v-ä-s-y-t-t-ä-ä. Pitäis silti jaksaa. Vielä tänä iltana saan istua väsyneenä sohvalla ja syödä mutakakkujäätelöä. Ensiviikolla alan opettaa itselleni kuria!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Viistoräntää

Ihanaa, tänään kotikaupungissa satoi ensimmäisen kerran viistoräntää ja vettä. Vuorotellen ja sikinsokin. Mahtavaa! Onneksi ei tarvinnut lähteä ulos vaan sai viettää päivää sisällä ylitouhukkaan tyttösen ja kiukkuisen vauvelin kanssa.

Upean sään innoittamana leivottiin maukas mutakakku.

 
Puikoilta putosi muutamat aikuisten kokoa olevat pöllöset.


 
Pöllöjä, pesukarhuja ja majavia ajattelin neuloa ison pinon joululahjoiksi sukulaisille. Ajattelin ,että lapaset olisi aina tarpeelliset ja näitä on aika mukava neuloa.
 
Aivan valtavan upeeta tiistaita!




sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Matkalla puolimaralle, väsynyttä menoa!

tiistai: UINTI JA VESIJUOKSU 45 min

Eteenpäin kun sotilas!

Ei kulkenu vesijuoksu, vaihdoin uintiin. Uinti puolestaan tuntui aivan kamalalta, mutta porskuttelin silti menemään koko tyttösen uinakoulun ajan. Onneksi uimahallin kahvilasta saa aina hyvää kahvia ja maailman parhaita korvapuusteja!

                                                              ***

Viimeviikolla kuntoilu jäi harmittavasti yhteen kertaan. Mä en vaan kertakaikkiaan jaksanut tehdä yhtään mitään. Poikanen päätti alkaa valvottaa joka yö. Yhtäjaksoista unta on ollut suunnilleen 2 tuntia yössä ja pää alkaa olla jo aika kukkuu. Arkea jaksaa ja pitää pystyä pyörittämään, mutta kaikki muu saa jäädä.

Väsyneet aivot tekee kaikkea hassua. Me käydään perjantaisin Rusetiinan ja Poikasen kanssa läheisessä leikkipuistossa kaikille avoimessa kerhossa. Kas kun syksyä eletään niin usein sataa. Myös perjantaina. Ja satoi aika kovaa.. Poikanen nukahti tyytyväisenä liikkuviin vaunuihin. Ajattelin, että nukkukoon pihalla, tää juo kahvit kaikessa rauhassa ja juttelee muiden mukavien äitien kanssa. No. Pääsin sitten sisälle kertsiin kun yksi äiti ystävällisesti huomautti mulle, ettei vaunuja kannata jättää räystään alle! Onneksi oli sadesuoja. Ja mä vielä niin huolellisesti asettelin ne vaunut siihen ikkunan eteen, että varmasti kuulen, jos se herää. Mistäs sitä nyt yhden reippaasti valuvan räystään tajuaa...

Ja yhtenä päivänä hukkasin meidän koiran. Se löytyi kytkettynä mutta kylmissään kaupan edestä. Unohdin sen sitten sinne.



Mä lähden tästä raapimaan tulitikkuja, jos vaikka palomiesten armada tulis mut pelastamaan.

...tulkaa jo!
 
 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Tukka !


 
"Tuleeko sulle koskaan sellanen fiilis niinku joillekin naisille joskus tulee, että pitäis käydä vaikka kampaajalla ja hankkia jotain uutta? "  Kyseli eräs miespuolinen työkaverini joitakin vuosia sitten.
 
Nyt taas on sellanen fiilis. Hiuksia lähti muutama kuukausi sitten ihan hirveesti ja uutta on kasvanut tilalle. Muutenkin olo tuntuu nuhjuiselta, rähjäiseltä nukkavierulta. Varaan ajan kampaajalle yhdeksi päiväksi, mutta kas ihmettä- joudun perumaan. Juu, ei siinä mitään. Mulla se nyt ei niin päivän päälle ole, mutta kun jotain odottaa niinku nyt vaikka hetkosta ilman yhtään lasta ärsyttää, kun se muutaman päivän siirtyy.
Eihän se nyt niin kamala ole...
 

Maanantaina

Eli tänään pääsin onnellisesti kampaajalle ! Tukka on värjätty, leikattu vähän siistimmäksi ja siloteltu. Bussia odotellessa tuntui ihan prinsessalle, mutta tämän Tuhkimon kurpitsavaunut muuttuivat lenkkareiksi samalla silmänräpäyksellä kun pääsin kotiovesta sisään. Katoavaista on lumous...
 

 
Bibidibabidibuu- mukavaa maanantaita!
 

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Matkalla puolimaratonille

keskiviikko: JUOKSULENKKI VAUNUJA TYÖNTÄEN

Poikaselle päälle, vaunuihin ja mulle juoskukamppeet päälle. Samalla reissulla pudotetaan menomatkalla Isosisko päikkäriin leikkimään. Portilla musat päälle ja mamma juoksuun. Ylämäki, alamäki, mutka, kaarre, tasamaa ja mitä niitä muita nyt on. Samaa jatketaan kybän verran ja välillä mietitään, kuinka pohkeissa polttaa .  Tuntuu, että keuhkot tulee sentin paloissa suusta ulos. Himassa sitten havaitaan, että hohhoh, juoksimpas mä aika kovaa. Ja pitkän lenkin.

Mulla on juoskurattaat, mutta kyytiläinen on vielä liian pieni niihin. Tavallisten, tukevien nelipyöräisten raittaiden työntely tuo kivaa lisärasitetta muuten niin leppoisaan menoon.

 Hah! Ihan järjettömän rankkaa. Jos tällä uurastamisella saisi vaikka seksikkäät sääret kesäksi?
Ainiin. Mulla on lyhyet töppöjalat. Ei niistä rotusääriä saa. Josko kuitenkin vaan liikkuisi itsensä iloiseksi? Eikä välittäisi niistä töppöjaloistaan vaan ajattelis olevansa nuori ja nätti tyttönen :)

 
 
sunnuntai: PITKÄ JUOKSULENKKI

Kellon siirtäminen talviaikaan toi yhden lisätunnin aamuun! Kun ollaan valveilla suunilleen normiaikaa aiemmin, ehtii tehdä jo heti aamusta reippaan, pitkän lenkin. Aurinkokin paistaa täydeltä terältä :)

Lenkki kulki ja musat oli taas kohdillaan. Ainoa miinus Paavon kanssa lenkkeillessä on se, että pikkuterrieri alkaa jäädä vähän hitaaksi. Tai sitten meidän kuntokehitys ei kulje tasatahtiin.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Ensilumi

 
Voi ihanaa, lunta! Vieläpä niin paljon,että maa jäi valkoiseksi. Varmaan nietoksia harmittelee vielä monta kertaa, mutta on se vaan jotenkin niin nättiä- näin alkuun.

Onneksi kesäheinän hammasraudat lähti irti ja tästä päivästä tuli vapaapäivä päivystyskeikan takia.
 
Poikanen inostui myös valtavasti lumesta. Kun siskot on noin innoissaan, niin varmaan tapahtuu jotain erijännää! En meinaa vaipoissani pysyä :D


 
Neuloin Rusetiinalle uuden pipon. Malli on Dusty Hill ja se löytyy ilmaiseksi ullasta. Väri on tietenkin mätsätty talvihaalariin, jonka neitonen on ihan itse saanut valita. Voi onnellista, kun sen sai nyt laittaa päälle. Pitkin syksyä on puhuttu, että vasta sitten kun lumi tulee...
 


 
Rusetiina ihmetteli myös kovasti, kuinka ankkojen vanhemmat antaa niiden mennä vielä uimaan vaikka on niin kylmä. Lopulta se tuli siihen tulokseen, että ne on karannu vanhemmiltaan ja karkkipäivä peruutetaan kun ne jää kiinni!




 
Ihanaa perjantaita!
...ja tervetuloa lukijaksi. Odottaja :)
 
 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Matkalla puolimaratonille

tiistai: UINTI 45 min

Ajan hyötykäyttöä!

 Pikkutyttönen oli uimakoulussa ja minä porskuttelin viereisellä radalla. Suunnittelin ensin, että olisin mennyt vesijuoksemaan mutta vesijuoksurata oli ihmislihakeittoa mutta uimaradoilla oli paljon väljempää.  Ihana uida pitkästä aikaa. Tankotanssi on lisännyt käsien lihasvoimaa melkoisesti ja pullareilla pystyi tekemään vetoja montasataa metriä kerrallaan aivan leikiten. Joskus kesällä sadan metrin vedot musituttivat selvitytmistaistelua, mutta onneksi ei enää.Näin sitä porskutellaan, iloisin mielin kohti toukokuun neljättä päivää.

Uin 2000 metriä ja olen siitä hyvin ylpeä.

 

torstai: JUOKSULENKKI JA KAHVAKUULAJUMPPA

Jos mun paras ja ainoa lenkkikaverini olisi ihminen, en olisi koskaan lähtenyt juoksemaan. Koko päivän satoi taas vettä. Kakarat työllistivät varsin kiitettävästi että tuli taas ansaittua äitiyspäiväraha. 
Illan tullen tupa hiljeni. Vesisade loppui ja tilalle tuli pimeys.  Telkkarista tulisi tositeeveetä. Jääkaapissa on tölkki viivisiideriä ja jemmassa suklaalevy. Ja uusimmat naistenlehdet.

Vastentahtoisesti aloin kuitenkin kasailla kamojani. Jo trikoiden kohdalla somasti sohvalla tössöttänyt pikkukoira pomppasi ylös. Häntä heiluen eteiseen venyttelemään. Jee! Kohta mennään. mä niin tulen mukaan!

 Taas mentiin. Ei se sää nyt niin paha ollut. Ilma oli sateesta pehmeä ja raikas. Sade oli kukkasumutetta, mutta mitäs sitten? Katulamput valaisivat reittiä kivasti. Syksyinen pimeys näytti tosi kauniilta. Musiikkisoittimesta tuli vaan hyviä biidejä. Jalat tuntui niin keijunkepeiltä, etä tehtiin sitten oikein kunnon piiitkä lenkki. Mahtavaa! Hyvä kun tuli lähdettyä! Onneksi on Paavo.

Lenkin jälkeen jumppailin taas kahvakuulalla. Hyvällä mielellä ja itseni voittaneena. Ketutti lähteä, mutta lopputulos oli parempi kun hyvä. Jee!



sunnuntai: PITKÄ JUOKSULENKKI

Mitä sitä ihminen voi muuta tehdä sateisena sunnuntai- iltana kympin kintailla kun pitkän juoksulenkin?

Juokseminen on tahdon asia. Ainakin äitikuntoilijalla. Jos on päättänyt lähteä, tie kutsuu, oli sää mikä hyvänsä. Eikä siellä nyt loppujenlopuksi niin paljoa satanut. Ja mulla oli hyvä soittolista. Harvoin sitä lenkillä näkee ilotulituksia!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Hömelöpöllöset

 
 Rusetiina tarvitsee uusia lapasia. Kaikki, missä on joku selkeä kuva on hänen mieleensä. Yhdenillanjuttuna syntyi hömelöpöllöset jotka pääsivät iltapäivällä sateen tauottua käyttöön.
 
Lanka on Novitan nallea ja ihan pienet nöttöset riitti molempiin lapasiin. Malli on Horatio and Horen ja ohjeen saa omakseen ravelrystä muutamalla eurolla.
 
Erikoista näissä lapasissa on, että neuloin ne neliön mallisilla puikoilla, jotka mulla on lainassa. Olin aika epäileväinen niiden suhteen mutta ne osoittautuivat oikein mukavaksi tuttavuudeksi.

 
Olen itsekin tykästynyt pöllösiin ja ajattelin leikkipuistossa kököttämislapasiksi neuloa pöllöt tai vaikka majavat. Tai jos vaikka joululahjaksi sukulaisille?
 
 
 
 
Kivaa keskiviikkoa!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Pallotellaan!

 
Pikkusisarella oli syntymäpäivä! Pyörittelin hänelle lahjaksi pallon.


Idea on Surrur- tee itse oma marimekkosi- kirjasta.Oli mulla se tässä taannoin kirjastosta lainassakin ja sen kaava- arkilta otin ihan "virallisen" kaavan, mutta kas ihmettä; poikanen tutkiskeli kaavoja ja kuolasi ne ihan muhjuksi. Uuden kaavan tein pesuvadin pohjasta ja ihan hyvin tuo toimi.
 
Kankaat on lankakauppa Kujeesta ja Eurokankaasta.
 
Palloa ommellessa tuli mieleen, että voisin itsellenikin tehdä uuden värikkään pallosen.  Pikkusisaren pallossa on 12 erilaista kangasta ja leikkasin jokaisesta sekä puolipallon, että sivukappaleen. Sitten vaan yhdistelin ne sävysävyyn ja kokosin valmiiksi. Voilaa!
 


 
Isompi tyttönen halusi ommella omin kätösin lahjaksi hyypiön. Kauheesti sitä mietitytti, että uskaltaako antaa itsetehdyn jutun lahjaksi. Juteltiin sitten, että kun tekee jotain ihan itse toiselle, siinä antaa samalla  palan sydäntään ja lämpimiä ajatuksia. Siksi itsetehty on aina ihanaa ja arvokasta <3 class="separator" p="p" style="clear: both; text-align: center;"> 
 

 
Poikanen maistoi elämänsä ekan kerran kaurapuuroa. Ei syttyny rakkaus ensimaistolla ei. Mutta ehkä joskus toiste sitten. Ajan kanssa?
 
Lempeää lokakuista maanantaita!