tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulusukat on valmiit!


Osallistuin suurella ilolla joulusukkakalenteriin. Hyvän alun jälkeen ahnehdin muutamat luukut kerralla kun työkiireet haittasivat vapaa- ajan neulontaa. Eräät luukut jäivät neulomatta. Tarkkaislmäisimmät ne huomaavat, muut pysykööt vaiti iäti.

Oikeasti sukkakakalenterista ilmestyy vielä kaksi luukkua, mutta omaan jalkaani sukat ovat nyt sopivat, joten päätin projektini tähän. Varjojoulut ovat sydänten kohdalla. Ja kolmansiin on jo langat varattuna.


 
T Y K K Ä Ä N .
Oikein kovasti.
 
 

Toimeliasta tiistaita!
 


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kalenteri kohilleen

 
Teen toki joulukalenrerisukkia. Vieläkin. Muutama päivä jäi välistä mutta lasten ollessa yhteiskunnan huomassa (mä meen tänään töihin vähän myöhemmin) kirin kiinni kanssaneulojani.

 
Töppöjaloille sukat on polvilumpion yläreunaan. Ompahan vähän varaa olla sukkien makkaralla ja silti pysyy sääret lämpiminä.
 
Aloitan illalla joulun varjot. Musta- valkoiset.
 
Kivaa keskiviikkoa : )
 
ps. Tyttönen vei aamulla eilisessä postauksessa olleet opesukat opelle.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Opelle




Ekaluokkalaisella kävi tuuri. Hän sai Maailman Ihanimman Open. Hän on nuori ja nätti. Osaa ottaa kaikki lapset huomioon omana itsenään eikä yritä ryntätä heitä kiltin tytön tai kuuliaisen poikavekkulin muottiin. Muistaa lasten synttärit ja mitä kuuluu kellekin. Askartelee. Laulaa. Leikkii. Toimii varaäitinä koulupäivän ajan ja opettaa siinä sivussa lukemaan, laskemaan ja kaikkea muutakin.
 
Tyttönen halusi, että neulon Opelle villasukat. Lempiväri on kuulemma harmaa. Tai ainakin hänellä on harmaa villatakki usein päällä.
 
Ope saa lahjaksi Hilmat. En ole koskaan aikaisemmin yhdellekään lasten opettajalle mitään tehnyt, vaikka toisellakin oli alkuopetuksessa opena oikein mukava nuori nainen. Ja nyt isompana pitää olla niin cool ettei villasukkia voi opelle antaa. Kaverit tosin tilailee kilpaa synttärilahjaksi minioneja.


 
Neuloin Hilmat seiskaveikasta ja varmaankin 40 grammaa meni sekä harmaata että luonnonvalkoista. Ohjeen löytää ilmaiseksi täältä:
 
https://drive.google.com/file/d/0BzuPxMEdyprVeUNfQ0JNQjhjVkk/view

          

Ooksä Facebookissa? Mä oon.
Täällä: https://www.facebook.com/Estetiina/
tuu sinäkin

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kahdeksasta kahteentoista




Muutama luukku jäi avaamatta! Tänään avasin luukut kerralla ja sukkapari näyttää tältä. Virtahevonsääriini nämä ovat jo polvisukat. Tykkään tosi paljon tästä mallista ja on suuri "kiusaus" aloittaa joulun varjot. Mustavalkoiset.

Onko teillä jo hirveä jouluisaa? Täällä näyttää tältä. Annoin lasten leikkiä aamulla ihan kaikessa rauhassa ja vedin itse peittoa korviin. Ehtiihän sitä raivata lelut myöhemminkin.

Äitikin on välillä kauneusunensa ansainnut.

 
Leppoisaa lauantaita : )

maanantai 7. joulukuuta 2015

Viisi- kuusi- seitsemän


Sukat näyttävät tänään : ) Mukavaa, että neulottavaa tulee kuvio kerrallaan. Neulominen käy joutuisaan vaikka aamukahvia juodessa.


Vanhenin blogihiljaisuuden aikana. Lieneekö mulla samaan aikaan iän myötä paheneva PMS ja orastava räkätauti jossa virukset ärsyttää aivoja mutta päähäni pälkähti että saattaa olla viimeiset synttärit joita kuunaan vietän. Pennut tappelevat ja riitelevät ihan kaikesta. Jos eivät keskenään niin minulle käyvät valittamassa. Leivoin heidän mielestään itse itselleni jopa vääränlaiset synttärileivonnaiset. Ystävällisesti keskustellen sitte selvitin, että on kuulkaas mun päiväni (juu niimpäniin) ja silloin tarjolla on mun herkkuja. Varmaankin olisi pitänyt olla taasen lasten suosikkeja mutta ilollahan ne nuokin söivät. Että kiitos vaan.


 
 
 

 
Juhalpäiväni kunniaksi selvittelin tappeluita ihanimmassa pitsimekossani.
 
Tavataan taas huomenna, toivottavasti paremmalla tuulella.


perjantai 4. joulukuuta 2015

Neljäs ja N E


Neljännen luukun neljä kerrosta on tehty. Eikä vieläkään yhtään jouluista muotoa tai kuviota. Tykkään : )
 
Tarkkaislmäisimmät blogini lukijat varmaan huomaavat nyt, että kakkospäivän kuviossa on virhe- minua se ei haittaa lainkaan. En meinaa purkaa. sen siitä saa kun luulee muistavansa kuvion ulkoa muttei muista kuitenkaan. Tai muistaa väärin.
 
Kipasin eilen taas kirppiksellä. Oikeasti en kirputtele näin usein, nyt satuin vaan sopivasti kulkemaan ohi. Kannatti poiketa sisään. Löysin uudet varvaslenkkarit ihan pikkurahalla. Kokeilin niitä eilen jumpassa ja olivat hyvät. Odotan innolla kevättä. Toivottavasti pääsen juoksemaan näillä kivoja juoksulenkkejä. Korvissa soi mukava musiikki, askel on kepeä ja mieli myös. Oi toukokuu- minä niin odotan!
 
 

Huomiseen!
*pus*
 

torstai 3. joulukuuta 2015

Kolmas


Kello käy seitsemää, ja olen jo avannut päivän luukun. Onneksi uusi luukku aukeaa joka päivä jo kuudelta. Jos en ole töissä niin mulla on hyvät mahdollisuudet olla ensimmäisten joukossa paikalla. Siitä pitää poikanen huolen.

Tänä aamuna ollaan herätty klo 05.35 lukemaan muumikirjoja. Oikeastaan poikanen luki minulle, sillä hän osaa ne ulkoa. Hellyyttävää ja söpöä, mutta hivenen myöhäisempi ajankohta olisi ollut ihan suotava. Minkäs teet.

Minä lähden latailemaan kahvinkeitintä.

Leppoisaa torstaita Sinulle!

Tavataan taas huomenna : )

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Unelman päivänä

 Joulukalenterin toinen luukku avautui tänään. Onneksi poikanen heräsi jo kuudelta, niin pääsin neulomaan jo heti aamutuimaan.

Neuloessani seurasimme Pelastuslaiva Eliaksen päätähuimaavia seikkailuja. Tein vahingossa ensimmäsitä kuviota kaksi ylimääräistä kerrosta, mutta eipä se varmaankaan haittaa.


Useampi vuosi takaperin vietin tänä päivänä ihan oikeaa unelman päivää. Pääsin sairaalasta kotiin pienen, vastasyntyneen tyttövauvani kanssa. Nyt hän on jo iso, mutta kuitenkin vielä tavallaan niin älyttömän pieni. Ja kuinka lapsi  itsekin villoin vielä olin. Vuodet on opettaneet, koulineet, ihastuttaneet, vihastuttaneet, naurattaneet ja itkettäneet. Elämän vuoristorataa. Värikylläisiä päiviä.

Tänään vietän vähän materiaalishenkisempää unelman päivää. Tein unelmareissun kirppikselle. Ja koko tämä kasa kaikkea ihanaa ihan vaan mullemullemulle pikkurahalla. Jes!







 
 
Onnellista unelmanpäivää !
 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Ensimmäinen



Osallistun tänä vuonna ensimmäsitä kertaa neulontajoulukalenteriin. Joka päivä tulee uusi ohjeenpätkä ja aattona saa tepastella uusissa polvisukissa. Muuta joulukalenteria mulla ei sitten olekaan, vai pitäsiköhän tämän keskinkertaisen äidin tehdä joku suklaalevykalenteri? Jos en ole koko päivänä hermostunut lasten jouluaiheisiin touhuihin tai muihin höyryntöihin niin illalla saa kiitokseksi suklaalevyn? Ja kas, aattona on saattanut ansaita 24 suklaalevyä, uimarenkaan vyötärölle ja kasan punaisia finnejä.

Ihan vallattomaksi jouluihmiseksi en sentään heittäydy, valitsin väreiksi sinapinkeltaista ja valkoista ja toivon ettei kirjoneuleesta pompsahtele liikaan tonttuisia.


 
Huomiseen, neulojat!
 
ps. Sukkakalenterin löytää ainakin täältä:

lauantai 28. marraskuuta 2015

Himassa ja Hilmat

Onko kukaan muu kiihkeänä pikkujouluviikonloppuna himassa kun minä?

Hipsuttelun kunniaksi väsäsin Hilmat ja tykästyin kovasti. Helppo, mukava kirjoneule ja paksuhko lanka palkitsevat tekijänsä tuiki sukkelaan. Näitä teen varmaankin useamman parin vielä.


Hilmat on yhdeillan juttu. Vuodenajalle tyypilliseen tapaan. Vajaa kerä riittää tosi hyvin ja kuvioneule syönee kiitollisena myös itsestäänraidottuvien lankojen keränloput. Sitä kokeilen seuraavaksi. Ohjeen mallisukkia on nähkääs neulottu yksivärisillä ja itsestäänraidottuvilla.

Lanka on seiskaveikkaa ja käytin 4 puikkoja ja nyt ei kirjoneule kiristä.

Ohjeen Hilma- sukkiin saa ilmaiseksi ja suomeksi täältä:
https://drive.google.com/file/d/0BzuPxMEdyprVeUNfQ0JNQjhjVkk/view

Neulominen on alkanut taas maittaa entiseen tapaan ja päähäni pälkähti ajatus- neuloisinko lasten opeille joululahjaksi villasukat? Molempien opet on niin sydämellisen ja ystävällisen oloisia naisia.

Leppoisaa lauantaita- olit sitten juhlissa tai kotosalla.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Minä rakastan rapakoita ja sinä rakastat minua.


 
Loiskottelu rapakoissa on poikasen mielestä maailman parasta hommaa. Minä lakastan lapakoita ja sinä lakastat minua. Ihana. 




Tänään oli historiallinen päivä- käytiin muutaman kilsan päässä sijaitsevalla kirppiksellä ilman rattaita. Ihan vaan ratikalla mentiin. Kohta 11 vuotta olen kulkenut suurimman osan matkoistani vaunuja tai rattaita työnnellen. Oma valinta, tiedän sen, mutta voi sitä vapauden tunnetta. Kävellessä voi heilutella vapaasti käsiä ja sen kun vaan hypättiin kyytiin. Ihanaa. 




Ensin mun piti muuttua naisesta äidiksi ja nyt voin taas jossain määrin muuttua äidistä takaisin naiseksi. Jolla ei ole koko ajan kärryjä työnnettävänä. Ihanaa. Ja tavallaan kamalaa. Mutta enemmän ehkä ihanaa. On niissä ihan pienissä aika tavattoman paljon käsityötä. Nämä isommat ja esiteinarit varsinkin haastaa ja ravistelee henkisesti.

 
Kotona jutut jatkuivat. Lentoulu sinä vaan, mä keittelen meille maukasta soppaa. Poikanen touhotti ja kiipesi hellan ääreen hämmentämään lämpiämässä olevaa soppaa. Ihana.

Oikeesti- lapsi ei pääse meillä kuumalle hellalle satuttamaan itseään ja aikuiset ruuan laittaa. Tuo ajatus oli vaan niin sydäntä lämmittävä. 
                  Ihanaa perjantaita!
 
 

torstai 19. marraskuuta 2015

Minionit

 
Tyttönen halusi lapaset. Minionit olisi parhaat. Reippaana äippänä kaivoin puikot esiin ja toteutin tuon kullannuppusen toiveen. Niinku äidit yleensä tekee.
 
Mutta sitten alkoi hiihto betonissa. Lankojen päättely on aina yhtä hankalaa. Ja sitku olis ne silmät pitänyt saada tehtyä. Googlettamalla selvisi, että kivoimmat silmät tulisi virkkaamalla. Jäin pohtimaan asiaa muutamaksi viikoksi.
 
Aamut muuttuivat marraskuisen koleiksi ja näpit palelevat. Kansainvälisestä massatuotantofirmasta ostetut sormikkaat katosivat. Keräsin sisuni. Virkkasin silmät. Valmista tuli.
 
Lanka on seiskaveikkaa. Pieni määrä riitti. Hyvä niin, sillä työlistalla on vielä kahdet minionit. Ja nyt mulla riittää rohkeus myös silmien virkkaamiseen. Vaikka samantien. Saatanpa päätellä langatkin ihan vaan tuostavaan.
 
Oikein pontevaa torstaita.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Harmautta. Eli parhautta.

Nuorena olin nätti ja tykkäsin yllätyksistä. Oli kuvaa kun elämässä oli kaarteita ja kurveja. Hitautta ja kiihdytystä. Näin vanhemmiten kaarteet saavat olla loivia ja tahdin on hyvä olla tasainen. Ääripäitä vältellen. Harmaa on hyvä. Turvallinen. Tasainen. Arvattava. Varma.

Rahtusen ristiriitaista tämä on, sillä toinen ammattini on sellainen, että vastaan voi tulla ihan mitä tahansa. Mutta firman vaatteissa se on ihan eri asia. Nyt olen yksityishenkilö. Tavallinen tytär. Äiti. Takarivin iloinen jumppaaja. Kahvittelija. Korvapuustien kaveri.

Harmaa on hyvä. Kuvio on kaunis mutta helppo. Ei yllätyksiä eikä äkkikäänteitä.  Tykkään!



Sukkien malli on December socks ja sen on suunnitellut ihana Niina Laitinen.


                Ohjeen saa ravelrystä:
http://www.ravelry.com/patterns/library/sukkakalenteri-2015

Lanka on Novitan nallea. Vähän vajaa kerä riitti vallan mainiosti.

Tasaista ja turvallista tiistaita.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Kahvitauko on päättynyt.

 
Estetiinan kohtalo oli vaakalaudalla. Ajattelin ensin lopettaa koko homman. En sitten lopetakaan. Minusta taisi tulla väliaikaisesti ujo ja epäsosiaalinen. Pidin kunnon kaffepaussin, mutta nyt kahvitellaan taas täällä sosiaalisessa meediassa.

 
 
Tauon aikana olen siivonnut. Siivonnut. S I I V O N N U T siivoamasta päästyäni. Pessyt seinät (!), katon, lattiat moneen kertaan ja kaikki kaapit hyllyn takusia myöten on tyhjennetty, tavaramäärä järkeistetty ja pölyt putsattu nurkista. Kuinka paljon käyttämätöntä, liian pientä tai muuten vaan epäsopivaa kampetta olenkaan hillonnut vuosien saatossa näihin neliöihin. Ihan melkein hävettää. Vaikka ostokset on tehty pääasiassa kirppiksiltä, niin silti niihin on huvennut helposti euro jos toinenkin.
 
Tässä havainnekuva lasten ulkovaatekaapista. Ja eteinen avautuu koko kauneudessaan. 
 

Puunattuani aloin myyntihommiin. Onneksi kotiseudulla on perin aktiiviset kierrätysryhmät, joissa lasten pienet vaatteet ja muut meille tarpeettomat kamppeet kävivät kaupaksi tosi hyvin- yleensä tulivat myydyksi tunnin sisällä kuvan lataamisesta nettiin. Jee! Yksiäkään ohareita ei tullut ja sain tutustua kirputellessani mukaviin tyyppeihin, jotka asuvat täällä ihan lähellä jossain. Eli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut juttu. Ja kuinka koukuttavaa kirpputorimyynti voikaan olla... Tarpeetonta tavaraa olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta nyt täytyy pitää taukoa ettei vauhtisokeus pääse yllättämään. Huomasin nimittäin miettiväni, pitäisikö mun myydä lempimekkoni. Ajattelin ihan tosissani toteuttaa projekti 333 mutta se olisi nyt tällaiselle vasta tapansa parantaneelle himoshoppailijalle liian rankka juttu. Vai mitä? Tuskin mun nyt vieläkään kannattaa ekonunnaksi heittäytyä.
 
 
Siistejä nurkkia on kiva sisustaa. Onneksi oli kirstun pohjalla vähän rahaa, joilla voi sitten ostaa sisustuskirppikseltä tai halpiskaupoista kaikkea kivaa tilalle. Tässä muutama kuva kämpän uudesta HALPIS MEETS KIRPPIS- tyylistä.
 
 




 
Ideoita olen napannut ihanista sisustusblogeista. Mulla ei ole varaa käydä sisustuskaupoissa, mutta mielikuvitusta on ja hyvä kirpputorisilmä. Omasta mielestäni. Olkkaria ja lastenhuonetta saa vielä viimeistellä. Keittiökin kaipaa uutta kivaa. Onhan mulla aikaa vielä.


 
Mukavaa maanantaita Sinulle.
Neulomisiin.
Huomiseen!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Voiko mieli olla kepeä vai pitäiskö sen olla apea?

 
Tänään tälle villasukkakoivelle koitti se päivä, jota olen tavallaan odottanut ilolla ja tavallaan haikeudella- kaikki kolme lasta ovat yheiskunnan huomassa. Kaksi koulussa ja yksi meni iloisena päiväkotiin. Pissatin koiran ja mitäs sitten- palattuani täällä ei ollut ketään. Muita kun minä ja koira.
 
Kuinkas sitten kävikään?
Lokakuun aurinko ei antanut armoa. Nurkat huusivat pölyisinä ja niimpä kaivoin pontevasti esiin siivoustarvikkeet ja huspois hölynpölyt. Pesukone oli yksinäinen. Se sai seuraa kolmesta satsista värikkäitä vaatteita, jotka kaikki ovat nyt ottamassa sitä lokakuun aurinkoa. Matot sauvat kannustavia läimäsyjä selkäänsä ja nauttivat raukeina.
 
Kaikki kotihommat on nyt hoidettu ja vielä on aikaa itselle. Ihmeellistä- kuinka nopea voi nainen olla. Tai siis miten reippaalla tahdilla hommat saa hoidettua kun ei ole apulaista mukana.
 
Ensimmäisen pakkasaamun iloksi minulla on uudet, lämpimät villasukat. Vierastin ensin vähän tätä väriä, mutta valmiina sukat ovat oikein mukavat!
 
 
 
 
 
Lanka on novitan seiskaveikkaa ja sitä kului yksi kokonainen kerä ja toisesta ihan pikkuisen. Malli on Niina Laitisen suunnittelema ja on nimeltään Flaming socks. Nimestään huolimatta ohje on suomeksi ja sen saa pikkurahaa vastaan ravelrystä tilattua.
 
 
Noudatin kuuliaisesti ohjetta, mutta neuloin sukat hyväksi havaitsemani tavan mukaan magic loopilla.


 
Sanokaa ja miettikää mielessänne mitä haluatte, mutta kaikesta huolimatta mieleni ei ole apea vaan se on kepeä. Myös äiti on ihminen. Ihmisellä on joskus tarvis olla rauhassa. Lepuuttaa korviaan. Ja vaikka sitten imuroida silleen, ettei tarvitse siinä samalla leikkiä ja lässyttää ja vastailla kymmeniin kysymyksiin erinäisistä aiheista. Ja sitten kun on vähän aikaa antanut happea itselleen niin jaksaa ihan toisella tavalla olla läsnä sille vähän tuittuilevalle esimurkulle, herkälle ekaluokkalaiselle ja puheliaalle, uteliaalle poikaselle.
 
Eiks niin?

torstai 1. lokakuuta 2015

Lokakuuhuumaa


Saanko esitellä- keväthuumaa lokakuussa eli lokakuuhuumaa!




 
Malli on TiiQ: suunnittelema ja sen saa ilmaiseksi ravelrystä.
 
Lankana käytin jotain ikivanhaa nallelankaa. Ja taas lankavarastoni on yhtä kerää laihemmassa kunnossa. Kunnianhimoisen atavoitteenai on saada lankavarastoni laihduteltua niin, että ne mahtuisivat yhteen säilytysarkkuun. Eli pari laatikkoa on vielä neulomatta. Mutta mitä teen kaikille neulomilleni sukille? Täytyisi olla tosi laaja viluvarpaisten ystävien joukko.
 


 
 
 
Vanhemmiten minusta on tullut syysihminen. Putoavat lehdet ja paljastuvat puut on kauniita. Ja taivas- miten hienolta se näyttää hetkeä ennen rankkasateen alkua.
 
 
 
 

 
Iloa lokakuuhun!