Tänään oli historiallinen päivä- käytiin muutaman kilsan päässä sijaitsevalla kirppiksellä ilman rattaita. Ihan vaan ratikalla mentiin. Kohta 11 vuotta olen kulkenut suurimman osan matkoistani vaunuja tai rattaita työnnellen. Oma valinta, tiedän sen, mutta voi sitä vapauden tunnetta. Kävellessä voi heilutella vapaasti käsiä ja sen kun vaan hypättiin kyytiin. Ihanaa.
Ensin mun piti muuttua naisesta äidiksi ja nyt voin taas jossain määrin muuttua äidistä takaisin naiseksi. Jolla ei ole koko ajan kärryjä työnnettävänä. Ihanaa. Ja tavallaan kamalaa. Mutta enemmän ehkä ihanaa. On niissä ihan pienissä aika tavattoman paljon käsityötä. Nämä isommat ja esiteinarit varsinkin haastaa ja ravistelee henkisesti.
Oikeesti- lapsi ei pääse meillä kuumalle hellalle satuttamaan itseään ja aikuiset ruuan laittaa. Tuo ajatus oli vaan niin sydäntä lämmittävä.
Ihanaa perjantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti