maanantai 16. marraskuuta 2015

Kahvitauko on päättynyt.

 
Estetiinan kohtalo oli vaakalaudalla. Ajattelin ensin lopettaa koko homman. En sitten lopetakaan. Minusta taisi tulla väliaikaisesti ujo ja epäsosiaalinen. Pidin kunnon kaffepaussin, mutta nyt kahvitellaan taas täällä sosiaalisessa meediassa.

 
 
Tauon aikana olen siivonnut. Siivonnut. S I I V O N N U T siivoamasta päästyäni. Pessyt seinät (!), katon, lattiat moneen kertaan ja kaikki kaapit hyllyn takusia myöten on tyhjennetty, tavaramäärä järkeistetty ja pölyt putsattu nurkista. Kuinka paljon käyttämätöntä, liian pientä tai muuten vaan epäsopivaa kampetta olenkaan hillonnut vuosien saatossa näihin neliöihin. Ihan melkein hävettää. Vaikka ostokset on tehty pääasiassa kirppiksiltä, niin silti niihin on huvennut helposti euro jos toinenkin.
 
Tässä havainnekuva lasten ulkovaatekaapista. Ja eteinen avautuu koko kauneudessaan. 
 

Puunattuani aloin myyntihommiin. Onneksi kotiseudulla on perin aktiiviset kierrätysryhmät, joissa lasten pienet vaatteet ja muut meille tarpeettomat kamppeet kävivät kaupaksi tosi hyvin- yleensä tulivat myydyksi tunnin sisällä kuvan lataamisesta nettiin. Jee! Yksiäkään ohareita ei tullut ja sain tutustua kirputellessani mukaviin tyyppeihin, jotka asuvat täällä ihan lähellä jossain. Eli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut juttu. Ja kuinka koukuttavaa kirpputorimyynti voikaan olla... Tarpeetonta tavaraa olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta nyt täytyy pitää taukoa ettei vauhtisokeus pääse yllättämään. Huomasin nimittäin miettiväni, pitäisikö mun myydä lempimekkoni. Ajattelin ihan tosissani toteuttaa projekti 333 mutta se olisi nyt tällaiselle vasta tapansa parantaneelle himoshoppailijalle liian rankka juttu. Vai mitä? Tuskin mun nyt vieläkään kannattaa ekonunnaksi heittäytyä.
 
 
Siistejä nurkkia on kiva sisustaa. Onneksi oli kirstun pohjalla vähän rahaa, joilla voi sitten ostaa sisustuskirppikseltä tai halpiskaupoista kaikkea kivaa tilalle. Tässä muutama kuva kämpän uudesta HALPIS MEETS KIRPPIS- tyylistä.
 
 




 
Ideoita olen napannut ihanista sisustusblogeista. Mulla ei ole varaa käydä sisustuskaupoissa, mutta mielikuvitusta on ja hyvä kirpputorisilmä. Omasta mielestäni. Olkkaria ja lastenhuonetta saa vielä viimeistellä. Keittiökin kaipaa uutta kivaa. Onhan mulla aikaa vielä.


 
Mukavaa maanantaita Sinulle.
Neulomisiin.
Huomiseen!

2 kommenttia:

Hanna R kirjoitti...

Onneksi et lopettanut! Sun blogia on kiva lukea. Näin kolmen lapsen äitinä samaistun moniin sun tarinoihisi. Ihana lukea, että muillakin on yhtä kaaosta kuin meilläkin.

Ja olet ollut hirmuisen reipas. Minullakin odottaa tuolla läjä lastenvaatteita, jotka pitäisi joko myydä tai antaa eteenpäin. Jotenkin se vaan tuntuu niin ylitsepääsemättömältä urakalta, joten otan taas sukankutimen esiin ja siirrän siivousprojektiani.

Neulomisiin siis! :)

Estetiina kirjoitti...

Hanna R: Kiitos <3 Mietin aina, että kehtaako näistä elämän edesottamuksista kirjoittaa, mutta näköjään siis kannattaa. Ja tekisi mieli kirjoitella vielä enemmänkin. Ja nimenomaan siitä arkirealismista, eikä siitä siloisesta pinnasta, mistä yleensä puhutaan.

Tuo lastenvaatteiden kirppistely on tosi kivaa- käy Hanna toimeen heti kun siltä tuntuu. Mun pitäisi kanssa tehdä yhtä sun toista. Onneksi automarketissa oli lankaa tarjouksessa ja pakko oli muutama kerä ottaa. Istahdan kiireemmäksi aikaa.