maanantai 10. lokakuuta 2016

A N K E U T T A ja muitaihania

Haluaisin elämääni jotain ihanaa. Mieluiten ihan heti. Joku toinen tekisi asioita puolestani niin että saisi vaan olla. Ja vaikka hetken levät, ilman, että kukaan vaatii tai haluaa minulta yhtään mitään. Sais vaan olla. Ihan rauhassa. Ja asiat hoituisivat. Olisipa vaikka joku  lapsuus- simulaattori, jonne voisin hetkeksi mennä.

Vaikka elämässäni vallitsee lokakuinen ihanuusvaje, onneksi muitaihania- blogissa alkoi uusien ihanien syksysukkien neulontakalenteri. Somissa sukissa sipsuttelen kohti ihanuutta. Niin se varmaan menee!




Muitaihania- sukat on siitäkin ihanat, että niitä varten ei tarvitse ostella uusia lankoja, vanhat jämät uppoaa niihin oikein hyvin. Itse asiassa- en ole ostellut juurikaan lankoja koko kuluneen vuoden aikana. Hyvä minä!

Sukkien ohjeen löydät täältä:
http://www.muitaihania.com/2016/10/10/syyssukat-paiva-3/





Lumputon lokakuu etenee mallikkaasti- eli ei ole tullut osteltua yhtään mitään. Toisaalta, en ole edes ehtinyt paheen tielle sillä olen ollut niin paljon töissä. Ja vuoroja on vielä ihan reipas määrä eessäkin. Tiedän, että pitäisi olla kiitollinen siitä, että on töitä ja on perhettä, mutta nyt tunnen olevan loman tarpeessa. Vai onko mulla vierotusoireita ostelusta? Aiemmin olen kirmannut kirpuille piristämään itseäni kun on ollut liian kiirettä, lian tylsää tai mitä muuta tahansa. Nyt tämä itsensä palkitsemiskeino on poissa laskuista. Toisaalta- olen kuullut shoppailun koukuttavan kuin heroiinin ja nyt on lakkoa kohta kaksi viikkoa takana. Eli alun uhmakas innostuminen on takana eikä aivot ole vielä tottuneet uuteen tapaan toimia. Tavallaan nolottaa ja tavallaan ei.

Mietteliästä maanantaita!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Sunnuntai. Aika paha.

 
Toinen päivä. Sunnuntai. Vapaapäivä. Ihme kyllä.
Sunnuntai on kirpparipäivistä ihanin. Onneksi kivoin ulkokirppis on talven ajaksi keskeytetty, mutta onhan kaikkia itsepalvelukirppiksiä. Ihanin niistä tarjoilee kahvilassaan brunssia ja kyllä oli houkutus aamulla pakata lapset bussiin ja lähteä katselemaan. Mussu oli yövuorossa, joten hän olisi varmasti myös arvostanut ihan täyttä hiljaisuutta. Syytäkin olisi ollut lähteä. Ja tekosyitä aina keksii.
 
Jäätiin kotiin. Kovin erilaiselta näytti minun brunssini. Ja taatusti olisi tullut kotiin jonkun melkein kivan mekkosen kanssa, josta olisi ollut iloa tasan sen ostohetken ajan ja ehkä ekalla käyttökerralla. Sitten olisin huomannut siinä jonkun "vian" ja käyttämättä olisi jäänyt, kaapin pohjalle kahdenkymmenen kaverinsa kanssa. Ei hyvä.
 
Kirputtelun sijaan lähdettiin ulkoilemaan, eli päivän asuna on ollu kevyttoppis, tuulihousut ja pörrövuoriconssit. Viime talvena, jolloin eteinen oli vielä aika täynnä mun kenkiä, käytin niitä ihan vaan muutaman kerran. En edes muistanut... Oi kuinka pirskahteli ilo kun nämä löytyi. Ihanaa, etten myynyt niitä pois.
 

 
 
Pikkusällin päivän asuna on lempparivaate eli PITKÄT KALSARIT. Oikeesti- pitkät kalsarit on hänen mielestään parhaat mahdolliset vaatteet niin arkeen kuin juhlaan. Tänään vuorossa änkkärit.
 
 
 
 
Ihan kelvollinen kirputon sunnuntai. Sain rättipyykin pihalle kuivumaan ja puistolenkkeilyn ohella sai ihailla kaunista syksyä. Elämä ei ole hassumpaa!



lauantai 1. lokakuuta 2016

Vaaleanpunaiset villasukat ja Lumputon Lokakuu alkaa

Heipä hei.

Täällä ollaan. Kesä meni ja syksy tuli. Neuloin. En neulonut. Olisi tehnyt kieli kirjoittaa, mutta kirjoittamatta jäi. Olisi tehnyt mieli sanoa, mutta sanoattomaksi jäin.

Nyt päätin taas jatkaa. Ja jutella muustakin kun neulomisesta- vaatteista ja shoppailulakosta. Tervetuloa mukaan. Lumputon lokakuu alkaa tänään.

 
Puikoilta putosi ihanan TiiQ:n suunnittelemat fredriikat. Paksulla seiskaveikalla neulominen käy joutuisaan ja sopivan joutuisaan etenevä kuvio pitää neulojan mielen virkeänä. Tykkään! Taas. Villasukkatykkääjä!

 
Kun neulomiselle antaa yhdet puikot, pian alkaa täyttyä muutkin. Paha vaan, että olen aloitellut sitä ja tätä ja vähän vielä tuotakin, mutta valmista ei tullut yhtään mistään, paitsi niistä ihanuuksista, jotka sain testineuloa.
 



                                                       *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Kevään mittaan innostuin kämpän raivaus projketista. Apunani minulla oli höytypesuri, tolupullo, rajattomasti mustia jätesäkkejä ja leegio turkiskuoriaisten toukkia. Viikon ajan pesin, puunasin, puntaroin säästänkö vai saako mennä. Älytön homma, mutta tehty on. Ja samalla puuhaillessani kiinnostuin Konmarista. Osa tykkää, osa ei. Minä tykkään. En kaikesta, enkä ole sitä iholleni liiaksi päästänyt. Sukkani eivät edelleenkään ole viikattu ohjeiden mukaan mutta olen heittänyt pois paljon kaikkea turhaa. Niin konkreettista kamaa kuin turhia ihmisiä, turhien ongelmien pohtimista ja järkeistänyt sitä, mihin aikani käytän. Mielestäni on totta, kun tavaran ja turhan rojun painolasti pienenee, kaikki helpottaa ja yksinkertaistuu.

Raivatessani varmaan suurin osa poisheitettävistä jutuista oli mun omia vaatteita, joskus tarvittavia tavaroita tai saatuja romppeita joita en ole hennonnut pois heittää. Kyllä kuulkaa poisheittäminen oli aika helppoa kun seassa luikerteli toukka ja sen sata sisarusta. Kirppariostoksia, jotka on tehty vaikka missä mielentilassa palvellen vaikka minkälaista mielikuvaa "unelmaelmästä" jossa vaikka toimin toisenlaisessa ammatissa missä nyt olen ja elän tyystin toisentyyppistä elämää, Huspois- iloa tuottavat vaan saa jäädä. Ja niidenkin pitää olla sopivia.

Kauhukseni huomasin mulla olevan ongelman- shoppailu. Vaikka rahaa ei paljon siihen menekään, kipaisen kirpparille palkkapäivänä, palkkapäivän jälkeisenä päivänä, valvotun yön jälkeen, nukutun yön jälkeen ja milloin milläkin verukkeella. Ja ostan usein miten jotain pientä kivaa. Tai klikkailen aaveen paikkakunnan kirppariryhmässä.

Kesän aikana olen pohdiskellut elämääni ja tätä ostelua ja vähentänyt...Nyt on aika tehdä tästä jutusta pikkuriikkisen piirin somejulkista ja julistan itselleni Lumputtoman Lokakuun. Sen aikana ei yhtään uutta tai mulle uutta mutta jonkun toisen vanhaa vaatetta saa ostaa- ja mullahan on reippaan tyhjennysprojektin ja kapselivaatekaapin luomisen jälkeen vaatetta vielä vaikka millä mitalla. Joka päivä (yritän) julkaista kuvan päivän asusta ja kertoa tunnelmiani, miten homma etenee. Puolijulkisena tavoitteena mulla on olla ostelematta mitään muuta kun tarpeellisia alusvaatteita tai sukkia vuoden loppuun asti.

 
Tänään mulla oli farkkutunika, joka on viimeisiä ostoksiani Varsivan reissulta kuukausi sitten. Legginssit on ikivanhat, mutta ah niin toimivat. Vaatepaljoudessa ne olivat hautautuneet jonnekin alle enkä muistanut edes niiden olemassaloa. Oikeesti- mikä järki tässä mun hommassa on ollut. Ostella, ostella, hamstrata unohtaa ja sama laulu uudelleen. Tavattoman tömppelia touhua.
 
 
Tuhlailemattomuuden ja yksinkertaisemman elämäntavan opettelun viralliseksi aloituspäiväksi lakkasin itselleni karkkivarpaat!

 
ps. Turkiskuoriaisten toukat poistuivat siis marttojen vinkeillä eikä ole kuunaan palannut.