keskiviikko 1. elokuuta 2018

Pirskeet on nyt pidetty.


Kesän hikisimmät neulebileet on nyt minun osaltani takana ja tuloksena on mitä iloisimmat sukat. Taidan kokeilla ilmojen viilennyttyä samaa mallia toisen sävyisillä langoilla. 

Ohje julkaistiin siis pätkittäin facebookin Sullavikat- ryhmässä. Tein sukat seiskaveikan jämistä ja tosi pienillä nöttösillä selvisin. Kuviot oli selkeitä ja selviä eikä niiden takia tarvinnut tuskanhikeä vuodattaa. Tykkäsin! Mun suomalainen luonteenlaatu alkaa kaivata jo viileää. Olisi ihanjees laittaa jo pitkät housut jalkaan, kaivaa villatakki kaapista ja juoda peittokahvit parvekkeella keinutuolissa. :)





perjantai 27. heinäkuuta 2018

Älkää tulko meille ampparit!



Kemialliset hyönteismyrkyt aivastuttaa eikä ampparit ole parhaita kavereita. Siispä koukku käteen ja valepesää virkkaamaan.
Ennen koukkuun tarttumista kokeilin vesipussia,jonka pitäisi olla tehokas pörriäisten karkottaja, mutta siitä ei ollut mitään apua. Joskaan ei haittaakaan.

Ystäväni google ylisti ja alisti keinopesiä. Virkkaaminen on kuulemma vaivalloista. Eikä niistäkään ole apua. No. Ainakaan virkkaus ei tuottanut suurempia vaivoja. Naapurin kanssa rupatellessa syntyi toinen pesä, toinen siinä kaffetta siemaillessa.
Toivottavasti täyttävät tehtävänsä.


Ohjeita valepesiin löytyy ihan valtavasti, esimerkiksi täältä:

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/bzzz-virkkaa-valepesa-porriaisten-kiusaksi

Itse tein omani ilman ohjetta. Lankana käytin Novitan Miamia ja näiden kahden pesän jälkeen jäljelle jäi vielä yli puoli kerää. Täytteeksi laitoin kiviä ja rypistettyä sanomalehteä.

Ampiaisetonta iltaa :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Rakkautta ilmassa


Tänä kesänä olen muistanut, mistä kaikesta olen pitänyt. 
Esimerkiksi tanssimisesta. Ompelemistakin olen joskus kaivannut. Liityin mukaan Ommellisen kangastilaukseen ja annoin palaa. Tuloksena on kesäillan namunen, pikkumekko. 
R A K A S T A N tätä.

Viimeksi siis olen ollut ompelukoneen ääressä vuonna 2012, taisi olla kevättalvea... 
Mekon ompelu onnistui helposti ruosteessa olevilla taidoilla ja onnistumisen ilo on aika suuri! Lämpimillä säillä tätä voi käyttää ihan miten vaan, säiden viilennyttyä legginssien ja pitkän villatakin kanssa. Vaikkapa.

Kankaaan lopusta tein vielä pipon. Rakastan myös sitä. Ja vähän enkä itseänikin kun osasin :)



Onnellista iltaa!

KIITOS AVUSTA ÄITI!



lauantai 21. heinäkuuta 2018

Täällähän on pirskeet!


Heipähei ja hyvää iltaa.

Arvasitko, että palaisin joskus? Olen ollut poissa mutta kuitenkin lähellä. Kuulolla mutta kuulematta mitään. Elämää on virranut läpi käsieni, mutta neulomisilo katosi. Tyystin. Suunnittelin jo laittavani langat ja kankaat kiertoon, mutta äiti kielsi. Tietysti. Joskus kannattaa tehdä niinku äiti käskee. Varsinkin nyt.

Kevään koittaessa aloin kaipailla lankojani. Sitten loin silmukan ja toisenkin. 

Nyt ilo ja innostus on palannut. Täällä on pirskeet! Sullavikat- porukan kesäKAL :) Kiva neuloa porukalla ja julkaista kuvia sukanpätkistä. 

Iloista lauantaita ja palataan !



maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tsirptsirp piip piip!


Tänään pääsiäskalenterin luukusta paljastui tipusia. Aikuismallin tiput kuoriutuivat ongelmitta aamukahvia nautiskellessa mutta lasten mallin tipuset eivät kuoriutuneetkaan yhtä helposti. Kolme tai neljä kertaa purin kun ei vaan osuneet pyrstöt ja nokat kohdilleen. Meinasin jo lennättää mokomat bisnesluokassa Kyöpelivuorelle, mutta sitten laskeutui rauha. Nokat ja pyrstöt välikukkasineen osuivat ihan oikeisiin paikkoihinsa. Jatkan sittenkin vielä huomenna.

Hihi. Mulla alkaa neuleinto löytyä! Automarketista ostin muutaman kerän varmaan vuoden tauon jälkeen... :) Ja suunnittelen virkkaushommien aloittamista.

Toimeliasta maanantaita!



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Paluu puikoille


Täällä ollaan taas. Käsien läpi on synnytty, kuoltu, toivuttu ja menetetty toivoa. Neuloa mun kädet eivät ole halunneet. Aurinkoisten päivien myötä olen kaivautunut kolostani puikkoineni ja lankoineni. Aloitin pääsiäissukat optimistisesti sekä lapsi- että aikuisversiona. Todella toivon, että kipinä neulomiseen taas syttyy.

Ihan neulomatta en ole ollut. Kaikki mitä olen tehnyt, olen myös purkanut tai jopa nakannut roskikseen epäonnistuneena tai muuten vaan tyhmänä. Ja kun tarpeeksi epäonnistuu, ei enää jaksa yrittääkään. Josko tämä tästä lähtisi taas!

Ootko sä vielä siellä? Mitä sulle kuuluu?


maanantai 10. lokakuuta 2016

A N K E U T T A ja muitaihania

Haluaisin elämääni jotain ihanaa. Mieluiten ihan heti. Joku toinen tekisi asioita puolestani niin että saisi vaan olla. Ja vaikka hetken levät, ilman, että kukaan vaatii tai haluaa minulta yhtään mitään. Sais vaan olla. Ihan rauhassa. Ja asiat hoituisivat. Olisipa vaikka joku  lapsuus- simulaattori, jonne voisin hetkeksi mennä.

Vaikka elämässäni vallitsee lokakuinen ihanuusvaje, onneksi muitaihania- blogissa alkoi uusien ihanien syksysukkien neulontakalenteri. Somissa sukissa sipsuttelen kohti ihanuutta. Niin se varmaan menee!




Muitaihania- sukat on siitäkin ihanat, että niitä varten ei tarvitse ostella uusia lankoja, vanhat jämät uppoaa niihin oikein hyvin. Itse asiassa- en ole ostellut juurikaan lankoja koko kuluneen vuoden aikana. Hyvä minä!

Sukkien ohjeen löydät täältä:
http://www.muitaihania.com/2016/10/10/syyssukat-paiva-3/





Lumputon lokakuu etenee mallikkaasti- eli ei ole tullut osteltua yhtään mitään. Toisaalta, en ole edes ehtinyt paheen tielle sillä olen ollut niin paljon töissä. Ja vuoroja on vielä ihan reipas määrä eessäkin. Tiedän, että pitäisi olla kiitollinen siitä, että on töitä ja on perhettä, mutta nyt tunnen olevan loman tarpeessa. Vai onko mulla vierotusoireita ostelusta? Aiemmin olen kirmannut kirpuille piristämään itseäni kun on ollut liian kiirettä, lian tylsää tai mitä muuta tahansa. Nyt tämä itsensä palkitsemiskeino on poissa laskuista. Toisaalta- olen kuullut shoppailun koukuttavan kuin heroiinin ja nyt on lakkoa kohta kaksi viikkoa takana. Eli alun uhmakas innostuminen on takana eikä aivot ole vielä tottuneet uuteen tapaan toimia. Tavallaan nolottaa ja tavallaan ei.

Mietteliästä maanantaita!