lauantai 8. marraskuuta 2014

Kyllä se lanka riittää.

 
Nöttösiä taas neuloskelen. Jämiä joutavia. Joksikin hyödylliseksi. Toivottavasti.
 
Turkoosinsinistä oli jäljellä kaksi kerää, toinen enempi ja toinen vähempi neulottu. Itsestäänraidottuvaa suunnilleen 30 gramman laiha keränluikku. Mietin siinä mielessäni, että tuleekohan tuosta raitaväristä edes yhteen aikuisen kokoiseen sukkaan raitoja mutta sukka vaan kasvoi ja kasvoi puikolla. Raitaväriäkin riitti vallan mainosti. Eka pari valmistui ja laitoin reippaasti puikoille vielä toisenkin parin, nyt lasten kokoisen. 28 tassuun mahtuvan. Ja laiha ruippakerä laihtui ja laihtui mutta riitti!

 
Miten ihmeessä tuo langan menekin arvointi voikaan olla mulle vielä kaiken tämän neulomisen jälkeen kovin hankalaa? Olikohan vielä keväällä varsin massiivisen lankavarastoni syynä toistuvat arviovirheet vai kirjoitetaanko neuleohjeisiin jostain syystä reippaammat lankamäärät kun mitä oikeasti on tarpeen? Vai vaikuttaakohan neulekäsiala menekkiin kovin paljon?
 
 
Olen edelleenkin lankojen ostolakossa, noin niinku periaatteessa. Muutaman kerän olen syksyn mittaan ostanut, mutta en mitään suunnattomia määriä. Ehkä 5 kerää. Oikeesti :)
 
 
 
Laajensin ostolakkoani elokuussa vaatteisiin. Kuulun naamakirjassa Vuosi ilman uusia vaatteita- ryhmään ja koitan kovasti onnistua tässä haasteessa. Yksi repsahdus on tullut, mutta en anna sen haitata. Jatkan ostelematta eteenpäin. Vaikka mieli on luja ja haasteessa mukana nyt olen kiusauksen edessä. Ihana LUMOAN- mekko olisi nyt saatava.
 
 
Mieluiten tällainen violetti. tai ehkä oranssi. Voisin käyttää sitä legginssien kanssa tai vaikka joidenkin ihanien sukkahousujen kanssa. Nyt talvisaikaan laittaisin päälle vielä villatakin, kesällä ei tarttis mitään. Oi, tuo olis niin ihana. Mutku on se lakko. Ja se haaste. Vai voisinko palkita itseni tällaisella mekolla kun olen ollut äitinä pian 10 vuotta? Tai siitä, että pian on omat synttärit?
 
Ei. Pysyn lujana. En lankea. En osta. EN!
...vaikka kuinka tahtoisin....
 


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Tehopakkaus?!

On tämä äitiys jännä ilmiö.

Kun odotat ekaa lasta, siitä ollaan ihan ärsyttävyyteen asti kiinostuneita. Ja vatsaantaputtelijoita riittää. Varsinkin, kun ei voi sietää makeilevien puolituttujen kosketuksia. Onneksi ne loppuivat hyvin nopeasti kun taputtelin muutaman vähän vatsakkaamman ihmisen masua. Mutta hei- eihän se nyt oikeesti loukkaannu kun sen mahaan koskee. Ne hormonit vaan sillä ressukalla hyrrää- lässynlässyn. Kuulkaas. Harva tykkää siitä, että mahaa taputellaan. Ja se mahan kasvu johtuu kohdun kasvusta. Kohtu kuuluu naisen sukupuolielimiin ja niihin ei ole yleensä tapana kosketella luvatta.

Kun vauva syntyy, tuore äiti yleensä sivutetaan surutta. Ja vauvaa ihastellaan ja halutaan sylitellä. Kunnes se alkaa itkeä. Tai vaippa pitää vaihtaa. Sittenhän onkin sopiva hetki siirtyä kahvipöytään. Kait sinä- just synnyttänyt nainen olet kahvit keittänyt ja tuoretta pullaa on syytä olla pöydässä? Ja kaadat sitä janoisille. en kaadellut. soosoo.

Toinen lapsi herättää kohteliasta kiinnostusta ja saattaa jopa kirvoitaa muutaman ystävällisen kommentin. Läheisimmät tutut ja sukulaiset haluavat nähdä vauvan ja tulevat kohteliaasti käymään kun siitä sovitaan. Vieraiden määrä putoaa onneksi kolmasosaan ykkösen ihastelijoista ja se jonninjoutavat kumminkaimat puutttuu- ja hyvä niin.

Kolmas lapsi kiinnostaa lähinnä itsen lisäksi omaa äitiä. Myös työkaverit ovat iloisia ja saattavat onnitella. Hommissa autellaan kohteliaasti ja joku ystävällinen kaataa sumppia äipän kuppiin. Täshän tää, mitäs tässä. Kun vauva syntyy, naapurit tulee iloisena kukkien kanssa käymään. Ja muutama sukulainen. Ne työkaverit pyytää vauvan kanssa käymään ja on oikeesti iloisia kun sinne menee. Kiinnostus on sydämellistä ja aitoa, ne tulee, jotka oikeesti haluaa :)

 
Kun sitten hoitelet lapsiasi, oli niitä sitten kaks tai kaheksan, hyvää tai hyvää tarkoittavat kanssakansalaiset alkavat olla sinusta huolissaan. Miten saat aikasi kulumaan? Oivoi, onkos sulla kädet täynnä vaiko eikö? Aijaa, hoitelet lapsiasi kaiket päivät ja pyörittelet kotihommat siinä sivussa. Onkos sulla omaa aikaa ollenkaan? Tai jos olet sitä omaa aikaa viettämässä niin johan mieltä painaa, kuinka olet jättänyt lapsesi? Kait sinulla sentään ikävä on? Ai. olet ollut niiden kanssa kotona muutaman viikon ihan vaan putkeen. Ihanko omaa aikaa. Mutta muistathan, että ne lapset on kerran vaan pieniä?
 
Joo. Ja Äiti elää kanssa kerran vaan.
 
 
Koska rikkaita lätkänpelaajia ja miljoonaperijöitä ei joka lissulle riitä, jossain vaiheessa joutuu menemään ihan oikeisiin palkkatöihin sen kodinpyörittelyn lisäksi. Ja oi sitä juhlapäivää kun kaupasta saa ostettua pikkuhousunsuojia ja juustoa! Eikä vaan jompaakumpaa. Kotihoidontuella ei kumpaakaan.
 
Tietysti tässäkin piilee karikko ja kanssaäidit, nuo yhteiskunnan kriittiset naispoliisit tässä mielellään älähtää. Että kyllä se sydän on aina joko kotona tai sitten niissä omissa urahaaveissa. Nyt kuulkaas paljastan teille suuren alaisuuden: voi olla haaveita sekä työelämässä ja silti pitää sitä perhearkea ihan kivana juttuna. Ja jaksaa paljon paremmin kun on välillä vähän jotain muutakin ajateltavaa kun Ruotsin Miljonääräidit ja Vihannesveijarit.
 
Ja tottakai jos olet ollut rahanhimoissasi putken töissä niin johan se väsyttää. Ketäpä ei. Juuri tällaisella hetkellä sitten sattuu tulemaan joku kumminkaimankamu vastaan ja jutellaan siinä pintapuolisesti puolen minuutin verran kuulumisia. Jotta voi kun on lapset kasvaneet ja itse sitä vaan säilyy nuorena ja nättinä teiniäitinä. Ja työkuulumisia. Että töissä ja jumppaamassakin käyt. Ja neulot sukat silloin ja toiset tällöin. Voi jotta, mikä tehopakkaus. Jösses sentään, kaikkea sitä kerkeät. Että ainahan sinä olet tuollainen tehopakkaus ollut. Hihihiiiihiiiihihhiii.
 
Voi taivas. Oi maa.
Teet niin tai näin niin aina teet jotenki väärinpäin. Arvostelulle alttiina oleminen ja aina väärin tekeminen saattaa sittenkin kuulua perustavan laatuisesti naisen elämänkaareen. Jos et tee mitään, olet toisten rahoilla elelevä pummi, joka vaan hakee tilaisuutta hankkiutua TAAS raskaaksi jottei vaan koskaan joudu itse mitään tekemään vaan siipeilee. Jos sitten puuhailet kaikenlaista ja ostelet ihan omilla pikku rahoillasi henkkamaukasta pennuille pinnejä ja pipoja olet perhe- elämästä välittämätön naarassusi joka sysää lasten- ja kodinhoidon toisen puolison vastuulle. 
 
 
terveisin, tunteeton tehopakkaus jolla on just pesukone pörisemässä ja makaroonilaatikko uunissa.


 
 
 


maanantai 3. marraskuuta 2014

Punaiset villasukat.

Sää tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta. Marraskuu, tuo kuoleman kuukausi, antaa parastaan heti alusta asti. Ihmisen ja märän asfaltin väliin tarvitaan jotain pehmeää ja lämmintä. Villasukat.

 
Tein Niina Lahtisen suunnittelemat Suklaajoki- sukat lapsiversiona eli vähän ohuemmasta langasta ja pienemmillä puikoilla. Silmukkamäärät säilytin alkuperäisen ohjeen mukaisena.
 
Tykästyin kovasti tähänkin sukkamalliin ja pitää nämäkin aikuisversiona neuloa. Kun on niin kurja ilmakin ulkona. Ja kroppa huutaa hoosiannaa eilisestä kiukkujumpastaa.
 
 
 
Ohje sukkiin löytyy täältä:
 
 
Sateista iltaa vaan kaikille. Kyllä se kevät sieltä taas tulee.




sunnuntai 2. marraskuuta 2014

...Ja Neiti Brasiliaakin alkoi hymyilyttää.


 
 
Vettä sataa. Harmaata ja harmittaa. Tenavat tappelee. Itkee. Huutaa. Nokkailee ja messuaa. Mikään ei ole hyvä. Äitin pinna alkaa kiristyä ja kiristyä ja kiristyä äärimmilleen.
 
Tässä vaiheessa vissiin kaikki pullantuoksuiset täydelliset äitylit pyöräyttäisivät armailleen makoisat korvapuustit jossa olisi runsaasti kanelia, sopivasti sokuria ja iso ripsaus rakkautta. Mutta minä olen valitettavasti kovin keskinkertainen ihminen ja jaksan kuunnella kiukuttelua vaan muutaman tunnin päivässä. Sen jälkeen kaikki on liikaa.
 
Onneksi lähellä on kuntokeskus, sellainen keskinkertaisille ihmisille suunnattu. Ja oikein itsekkäille mameloille ja papeloille siellä on lapsiparkki. Sinne minä armaani huutavana raijasin ja suljin oven perässäni kiinni. Tulevat sitten hakemaan mut pois jumpasta jos eivät petojeni kanssa pärjää. Ja jos uskaltavat lähestyä Halloweenistä myöhästynyttä kärttyisää takkutukkaista noita- akkaa!
 
Lensin luudallani saliin viimeisenä, tottakai. Ja takariviin, että jos vaikka joutuu lähtemään. Tunnilla oli jotenkin kiva tunnelma, mutta silti latasin painotangon varteen niin paljon rautaa kun vaan suinkin kehtasin. Kiukusta tai raudan raskaudesta johtuen puhisin ja irvistelin tankoa ohjaajan antamien käskyjen mukaan. Tyyppi vielä kierteli salissa neuvomassa ja tsemppaamassa jumppaajia. Varmaan ihan kiusallaan.( No ei, oikeesti hyvät ohjaajat tekee niin, siitähän niille maksetaan.
 
Muutaman raskaan biisin jälkeen nupissani alkoi vissiin veri kiertää. Kiukku alkoi hiipua ja oli niin hyvä biisikin! Rankkaa rokkia. Purkkapoppi olisi ollut vittuilua siinä mielentilassa. Ja kas- irvistys vaihtui hymyyn. Onneksi tämän huomasi myös se jumppaope. Reippaasti hän kailotti mikkiinsä " no nyt alkaa mennä hyvin kun neiti Brasiliaakin alkaa hymyilyttää. Sillälailla. Ja rautaa vaan rajalle."
 
Ja siis joo. Olin kiukuspäissäni kotoa lähtiessä pakannut jumppakassiin sen brasiliatopin, jota en ikinä käytä. Juomapullokin unohtui kotiin ja kengät laulaa joutsenlauluaan. Varmaan niistä lähtee pohjat irti seuraavalla kerralla. 
 
 
 
Mitä mä tästä opin ja miksi halusin tästä kirjoittaa?
 
No sen opin, että kun oikein keittää niin on viisaampi puhaltaa peli poikki ja kaikota mahdollisuuksien mukaan vaikka sinne jumppaamaan kiukku kaakkoon. Myös minun pinnalla on raja ja saa ollakin. Kaikkea ei tartte jaksaa ikuisesti. Ei edes sitä omien kultamussukoiden kiukuttelua. Jumpanneena mun pinna on rahtusen pidempi. Toiset rentoutuu vaikka sillä täydellisen ihanien pullien leipomisella, toiset taas vaikka lukemalla. Pääasia taitaa olla se, että jollain konstilla saa ne muumit takaisin kanoottiin.
 
Halusin kirjoittaa tästä siksi, että mua ärsyttää. Äitilässyttely. Äitin kuuluu olla kuin imetysrintsikka; pehmeä, mukava ja joustava. Mutku suurin osa on aika keskinkertaisia. Jotenki vaan tuolla hiekkalaatikon reunalla ja ties missä mammakahviloissa sitä mussulässy- nissutusta harrastetaan. Ja todellisuus voi olla jotain ihan muuta. Siksi mä olen ajatellut kirjoittaa tästä ihan keskinkertaisesta elämästä.
 
Tämä elämä on tällaista ja se on rikas, rakas, joskus ruma mutta oma.
 
Kohtuullista iltaa.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Akilleen kantapäästä löysin akilleen kantapääni.

Sain kivan sukkamallin. Koska itsestään raidoittuvia lankoja löytyy vielä kerä ja sen kaverit ajattelin neuloa sukat. Kävin hommaan reippaasti ja itsevarmasti- onhan sitä nyt tullut eräskin sukkapari neulottua. Alku meni ihan hyvin, samoin keskikohta kärkeen asti. Kunnes tuli aika tehdä sukan pohja ja kantapää.

Kerran jos purkaa niin se on ihan ookoo. Kaksikin kertaa nyt menee, mutta kolmas ottaa itsetunnolle. Ja vieläkin sukan pohja törskötti yhtäältä ja lökötti toisaalta. Tuli kerrassaan tuluskukkarot.

Kokosin neulojan itsetuntoni rippeitä ja hautasin sukat lankalaatikon pohjalle. On kuitenkin synti ja häpeä jättää käyttämättä ihana sukkalanka. Köytin vyöni ja jatkoin matkaani. Purin epäonniset Akilleen kantapäät ja muokkasin mallista kovasti alkuperäistä muistuttavat, mutta perinteisesti varresta varpaisiin tehtävät. Ja voi, ihana Zeldan dippaama Räpsyripsi- sukkalanka pääsi siihen tarkoitukseen, mihin se on tehty!






Alkuperäisen Achilles Heal- ohjeen saa täältä!

http://www.ravelry.com/patterns/library/achilles-heal

Nämä sukat ovat onnistuneet monelta neulojalta ennen minua ja ravelryssä on niistä ihania kuvia. Kokeile :)



Leppisaa pyhäinpäivän iltaa Sinulle!



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Syksyiset sukat

 
 
Kun on samaan aikaan kerä itsestään kuvioituvaa sukkalankaa, pannullinen kahvia ja synkkä, syksyinen ilta niin lopputuloksena on sukat. Ihan vaan tavalliset perussukat.
 
 Näissä ei ole mitään kummallista. Jännintä on muutaman rivin resorineule kantapään yläpuolella. Se parantaa sukan istuvuutta mukavasti eikä ne mene makkaralle niin herkästi kumppareissa. Näitä aina tarvitaan.
 
Lanka on novitan viidakkoa, väri 846. Vähän jäi kerästä jäljelle. Varmaankin yksien pikkutumppujen verran.
 

 
Arvatkaas, mitkä kaksi juttua tässä päivässä on ollu huippuja?
Siskoni diilasi mulle ihanan lapaskirjan ja se, että kun olin duunissa, lapset hoitajineen olivat tehneet mulle ylläriksi ihanan kakun. Näillä muuttui varsin veemäinen keksiviikko kivaksi.
 
Kivaa keskiviikkoa!
 


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ei tämä mikään kuoleman kehtolaulu ole.

 
 
 
 
 Yövuorojen välillä ilottelin neulomalla Nurmilinnun.
 
Lanka on Heritagen merinoa. Alun perin yritin virkata tästä yhtä ihan toista huivia, mutta en sitten osannutkaan. Purin ja neuloin :) Jäljelle jäi vielä suunnilleen puoli vyyhtiä ja mielessä pyörisi joku musta- turkoosi raitahuivi.
 
Ohje löytyy täältä:
 
 
Neuloin huivin ohjeen mukaan, mutta pitsit tein sileää neuletta.

 
Kesän aikana olen löytänyt uudelleen lukemisen ilon. Nyt luen kirjaa Kuoleman kulttuurit suomessa ja siitä löytyi juttu nurmilinnusta, jota mä en ainakaan tiennyt ennen tätä.
 
Suomen kieli on rikas kuvatessaan kuolemankulttuuria. Kielessämme on kuolemalle toistakymmentä sanaa tai ilmaisua, joilla jokaisella on omat merkitysvivahteensa. Tällaisia sanoja ovat muun muassa sanat kalma, marras, surma ja tuoni. Myös kalevalamittaiset kuoleman kehtolaulut (esimerkiksi "tuu tuu tupakkarulla" ja "nuku nuku nurmilintu") ovat omintakeista kansanperinnettä. Kuoleman kehtolaukut liittyvät ikivahaan kansanperinteeseen jossa äidit nukuttivat lapsiaan laulamalla näille runoelmia ja laulelmia kuolemasta. Ne ovat syntyneet aikana, jolloin lapsikuolleisuus oli yleistä. Tutkimusten mukaan vain suomalaiset, karjalaiset ja virolaiset äidit laulavat lapsilleen kuoleman kehtolauluja.
 
 
 
Kaikesta huolimatta,
 
Ihanaa viikkoa sinulle :)
 
ps. Muista käyttää heijastinta!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ekat jämälankaraitulit

 
Lankavaraston laihis on nyt siinä pisteessä, että on aika neuloa pikkunöttösiä pois. Niitä onkin monta monituista pussia kertynyt, eli sukkia varmaan tuleman pitää. Pian alkaa tulla ylituotanto- ongelmia. Onneksi kuviolapaset tulee myös aika pienestä lankamäärästä, ja ainahan niitä tarvitsee!
 
Nämä sukat on tehty valkoisesta mummolangasta ja Regeian neon- langasta. Mutta kappas- kyllähän mulla materiaali riittäisi vaikka toisiin mokomiin sukkiin. Miten langan menekin ja määrän arvoiminen on vieläkin, kaiken tämän neulomisen jälkeen näin vaikeeta?
 
Salaa, tai oikeastaan aika julkisestikin, olen kovin ylpeä lankalakostani. En olisi ikinä uskonut pystyväni siihen. Skippasin jopa viimeviikon kässämessut ja menin reippaana naisena jumppaan.
 
 Vai olenko vaihtamassa lankashoppailu- riippuvuuden urheiluriippuvuuteen?
Huoh. Olla tässä nyt sitten jotenkinpäin. Huoh.
 
 

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Mielestäni aika kivat lapaset.

 
Kerran keväällä hankin itselleni ruotsinkielisen neulekirjan nimeltä Vantar för alla årstider. Se on mielestäni täydellisen ihana ja varmaankin neulon sen kannesta kanteen. Nyt olen junnannut samaa mallia jo toistamiseen, mutku minkäs sille mahtaa jos tykkää :)

 
Malli on taas siis vanha tuttu Vega. Langat Nallen jämiä. Pienistä nötöistä nämä valmistuivat.

 
 
 
 
Tänään suosittelen myös omatoimisuutta. Jos äiti ei vie riittävän reippaasti suihkuun niin kannattaa hoitaa homma omatoimisesti. Vaikka vessan lattialla.
 
Näppärää keskiviikkoa!
 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Merenkulkija

 
Tässä on merenkulkijat.
 
Kuvan nuori merenkävijä on vaarini ja sukat ovat TiiQ:n suunnittelemat.


 
Kuvassa on merenkulkija vastavihityn vaimonsa kanssa.
 
 
 
ohje löytyy täältä:
Tein merenkävijät seiskaveikasta ja melkein koko kerä meni.
 



tiistai 26. elokuuta 2014

Minä nään, minä teen.

NuuTikki oli tehnyt taannoin ihanan huivin. Tein itselleni melkein samanlaisen. Raitojen värit saattavat vaihtua eri kohdassa pitsikuviota.

 Mitä luovuutta!

Alkuperäinen huivi löytyy täältä:
http://handmadebyona.blogspot.fi/2014/07/pitsihuivi.html

 
 
 
 Tykkään tästä uudesta huivista tosi paljon. Ja sopii oikein hyvin myös muutaman mustavalkoisen pipon kanssa käytettäväksi. Ja valkoisen takin kanssa. Ja punaisen. OOh. Olen palannut takaisin Projekti 333 henkeen.

Huivin malli on Kuura ja sen saa ravelrystä ihan ilmaiseksi. Suomeksi. Lanka on novitan nallea ja reilut puoli kerää taisi mennä molempia värejä.

Löydät ohjeen täältä:

http://www.ravelry.com/patterns/library/kuura

 
 

 
Jos joku perheenjäsen tekee jotain ei tartte tehdä yksin. Poikasesta saa aina seuraa. Jos äiti on kuvissa pipo päässä ja huivi kaulassa on syytä ottaa kuva myös Poikasesta. Niinikään pipo päässä ja huvi kaulassa. Ja kuvassa on tapana hymyillä iloisesti.


 
Iloista iltaa! Viettäkää se Y H D E S S Ä. Kuinkas muuten?

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Raidoista reippautta?




Elokuun loppu innostaa näemmä viimeistelemään just vähän kesken jääneet neuleet ihan loppuun. Ja pian näitä pääsee käyttämään! Ei ollenkaan harmita. Vanhemmiten olen oppinut pitämään syksyn raikkaudesta ja oikein räkäset syksypäivät on välillä niin rumia, että ovat melkein kauniita.

Tänään päättelin viimeiset langat Andrea´s shawlista jonka aloitin muistaakseni jo hyvissä ajoin keväällä. Neuloin raitaosiota leikkipuistossa hiekkalaatikon reunalla ja se kirvoitti mukavia keskusteluja äitikollegoiden kanssa. Yleensähän puistossa ei juurikaan jutella muuta kun sen parhaan äitikaverin kanssa. Tai naapureiden, jos se bestis on vaikka neuvolassa tai jossain muussa äitipaikassa. Miksi näin?



 
 
Tämä versio Andrea´s shavlista on small. Oranssi on takavuosina myytyä oranssia nallea, sininen jotain äitin mukaan laittamaa lankaa, jota riittikin useampaan raitahuiviin. Riittoisaa :)
 
Ohje huiviin on täällä:
 



 
 
 
Olen aina sopivan tilaisuuden tullen mörmöttänyt täällä blogissanikin siitä, miten arki tympäsee enkä halua keittää enää yksiäkään perunoita. Nyt olen päättänyt alkaa piristää itseäni kohtuullisessa määrin. Aloitin keikasta kauneushoitolassa. Nyt minullakin on ne- ripsienpidennykset. Ja kyllä. Olo tuntuu freesimmältä. On vähän niinku laitettu olo. Tykkään siitä.
 
 
 
 
 
 
 
Vierailin myös vaatekaupassa. Ketjuliikkeessä. Ostin itselleni muutaman uuden vaateparren. Vaikka mulla on se shoppailulakko. Kait tämän voi laskea repsahdukseksi mutta on kivempi fiilis kun on sopivan kokoiset vaappeet päällä. Ja huomioin kyllä- kaikki uudet voi yhsitää kivasti niihin vanhoihin kirppiksetä takavuosina hankittuihin vaatteisiin. Ehkä mun ei kannata tavoitella Ekonunnan arvonimeä. Frugalista voisi olla parempi tavoite :)
 
 
 
Vai onko nää sittenkin liian nuorekkaat mulle?
 
 

perjantai 22. elokuuta 2014

Kaikilla hyvillä bileillä on jatkot!



Bilesukat eivät vaatineetkaan lankaa aivan pilkkuun asti vaan jäljelle jäi pieni keräpahanen. Siitä sai oivat jatkot- sukat poikaselle. Niillä pääsee lujaa ja voi pomppia hurjan korkealle.



Poikanen syntyi taannoin keskosena ja vietti käytännössä elämänsä ensimmäisen vuoden villasukat jalassa ja pipo päässä. Siksi hänestä on varmaankin tullut villasukkaihminen.





Villasukkien malli on jotain junasukkien ja bonesien välimaastosta. Vapaalla kädellä neuloin. Silmukoita 44. Lanka samaa kun edellisessä postauksessa :)

Kannat kattoon- se on perjantai nyt!
Mukavaa viikonloppua.

tiistai 12. elokuuta 2014

Meillä on bileet- kaikki sileeks!

Lapsiperheessä on juhlahetki kun arki palaa. Loma on lomittu ja kesästä on vielä rippeet jäljellä. Toinen lähti kouluun ja toinen eskariin. Kolmas on kotosalla, mutta eiköhän tuokin kolmevuotissynttäreiden jälkeen mene päikkäriin. Sori universumi. Mä en valitettavasti ole sitä naistyyppiä, joka viihtyy kotiäitinä ikuisuuden. Olen ollut nyt lasten kanssa kaksi kuukautta vain kotona ja olen kovin onnellinen siitä, että työt jatkuvat syyskuun alussa.

Arjen paluun kunniaksi viimeistelin bilesukat. Partying it up and getting it down. Sama ilmiö käy varmaan myös mun mielessä. Ei se osa- aikaduunissa käynti aina suju kuin tanssi mutta nyt odottelen into piukalla. Enkä suostu tuntemaan huonoa omaa tuntoa.



 
Bilesukkien juttu on tuo kiila- toisessa jalassa jalkaterän päällä ja toisessa sukan yläosassa. Ja toinen sukka neulotaan varpaista varteen ja toinen varresta varpaisiin. Hulvatonta ;) Nämä sukat on koossa 42 ja ajattelin tehdä itsellenikin omat bilevillikset. Kun tuota itsestäänraidottuvaa on vielä muutama kerä jäljellä. Ja malleja taas tullut niin monta...
 
Ohjeen sukkiin löydät täältä:
 
Valitettavasti ohje on maksullinen ja englanniksi, mutta mielestäni enkunkielisiä ohjeita ei kannata yhtään jännätä. Ihminen on oppivainen otus ja hyviä suomi- englanti- neulesanastoja on monia.
 
Lanka on Opalin itsestäänraidottuvaa, nimeltään Muurari.

 
Oiken hyvää, arkista tiistaita kaikille !

lauantai 9. elokuuta 2014

Nasuset

  
 
 
 
 
 Minulla näyttäisi nyt olevan tapana junnata samaa neulemallia useammankin kerran. Varsinkin, jos näkyvää tulosta saa suhteellisen nopsaan. Ja jos tuotos on vaaleanpunaista, aina vaan parempi!

Nämä on tehty tällä kertaa ohjeen mukaan. Ohje löytyy
Jonna Hietalan kirjasta Kerällä ja malli On Kummasta päästä. Mun päästä putkahtelee näitä raitavaihtoehtoja vaikka kuinka. Mutta onhan elämä asteen verran kivempaa kun on kasapäin raidallisia villasukkia. Vai mitä?

Tein sukat ihan ohjeen mukaan. Lanka on Novitan nallea ja puoli kerää molempia värejä riitti hyvin koon 37 sukkiin.

 
 
 
En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua "...paitsi ystäviä.." Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä.
Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät.
---
 
Ihanaa viikonloppua Sinulle!