torstai 26. heinäkuuta 2012

Vaaleanpunainen valas

Tervetulotoivotukset uusille lukijoille!
Toivottavasti viihdytte elämän pyörteissä.


Tänne on rantautunut vaaleanpunainen valas.


Pikkusisareni innoittamana neuloin itsellenikin oman valaan. Koska mulla sattuu olemaan muutama ylimääräinen vaaleanpunainen tai pinkki lankakerä, Stephen Westin Blue Whale on täällä tämän värinen.

Lanka on Hopeasäikeen merinoa ja sitä kului huiviin koko vyyhti.

Neulomuksissa mulla on ollut viimeaikoina tapana tehdä joku juttu melkein valmiiksi ja sitten purkaa pois, tämäkin meinasi joutua samaan sakkiin. Neulebileiden innottamana jatkoin kuitenkin. Kannatti. Tästä huivista saatan vielä kiitellä itseäni, varsinkin niinä pimeinä marraskuisina päivinä kun sataa kylmää viistoräntää!



Koska huivin ohje on tehty suunnilleen- mitoilla sen neulominen onnistuo mielestäni vallan kivasti valvomisen ja prolaktiinin pehmentämillä aivoilla. Eikä haittaa jos kierros jää kesken.



Muuten tälle valaalle kuuluu ihan hyvää. Tottakai välillä ärsyttää kun saa olla vauvalle ruoka- automaattina 24/7 ja kodinhengettärenä koko ajan, mutta tämä on nyt tätä aikaa. Ajoittain tekisi todellakin mieli lähteä loppuelämäkseen Etelämerelle sukeltelemaan helmiä, mutta silti ajattelen niin, että en ole koskaan elämässäni niin tärkeä kun nyt. Se vaan olisi ihana joskus kuulla.

                               Arvostakaa itseänne, ihan jokainen!


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Mekkomaniassa

Jee, kohta on lauantai! Lauantaina on ihana päivä ja sitä varten pitää laittaa mekko päälle :)
Kävin Mekkomaniassa ja siltä löytyi kaksi helmeä!




Myyjättären ehdotuksesta kokeilin maksimekkoa. En ikimaailmassa olisi itse tajunnut kokeilla tätä mekkoa mutta se on kuulkaas itse täydellisyys, huonoista kuvista huolimatta. Tämä pääsee lauantaina Ihaniin Juhliin!




Tyttömäinen söpöstys loytyi niinikään Mekkomaniasta. Tämä pääsee ihan arkikäyttöön, vaikka leikkipuistoreissuille. Eihän äidin tartte pukeutua kulahtaneisiin verkkareihin ja virahtaneeseen imetyspaitaan joka päviä jos ei taho?

...ja nämä somat yksityiskohdat! Niin kiva, niin tyttömäinen :) Vai onko mulla vaan joku naisten Peter Pan - syndrooma?

Mekkomania jylläsi eilisellä kirpparireissullakin!




                    Helmat hulmuten eteenpäin!

torstai 19. heinäkuuta 2012

Suurten tunteiden äärellä


Tyttöset olivat illalla leikkimässä pihalla ja löysivät pihatieltä loukkaantuneen citykaninpoikasen. Tottakai siitä riennettiin oikopäätä kertomaan vanhemmille. Apua on saatava! Kaninpoikanen on hädässä ja tarvitsee apua! Mitä sille voidaan tehdä? Sen nilkka saattaa olla murtunut, ihan niinku Roobertilla. Se on vietävä oitis eläinlääkärille!

Riensin paikalle ja hentonen pupureppana katsoi mua isoilla silmillä. Raajat tuntui ihan ehjiltä eikä siltä vuotanut verta mistään.  Tässäkohtaa isompi tyttönen itki jo vuolaasti. Päätettiin, että laitetaan eläinpotilas katoksen alle sateelta suojaan ja soitetaan eläinlääkärille. No, onneksi lääkärillä oli psykologista silmää ja se tsemppasi ihanasti eläinlääkärin urasta haaveilevaa neitosta. Laitettiin pupulle vettä ja porkkanaa. Nimeksi tuli Neela.

Neelaa on käyty katsomassa hyvin usein ja aina se vaan kyyhöttää eikä porkkanakaan maistu. Hengittää vielä, raukka. Yksi nukkuu tyytyväistä pikkulapsen unta ja toinen itkee ja suree. Jos Neela kuolee! Entäs jos se ei tulekaan terveeksi kaikesta huolimatta? Ketkä sitä jää kaipaamaan?

Kuoleminen on  ammatin kautta tullut valitettavan tutuksi ja nyt olen yrittänyt parhaani mukaan selvittää vuoroin itkuiselle, epätoivoiselle ja toiveikkaalle sitä, että kaikki elollinen kuolee joskus. Ja vaikka parhaansa mukaan koittaa auttaa, parantaa ja pelastaa toista, silti potilas voi kuolla. Eikä kukaan ole tehnyt mitään väärää vaan yrittänyt kaikkensa. Tehnyt niin hyvin kun vaan on voinut.

Voivoi, huomenna saattaa olla Neelan hautajaiset. Ehkä ihan hyvä opetus siitä, että elämä on rajallista. Jopa pupun elämä. Nyyh!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

P.S rakastan vaatteita

Lastenvaatteistahan kannattaa ehdottomasti myydä liian pieneksi jääneet, omien kohdalla on sitten hankalampaa päättää, mikä lähtee ja mikä jää. Taas kerran kylmäsin sydämeni ja karsin kaappien sisältöä rankalla kädellä. Mikä ei vielä mahdu (niin synnytyksestähän on vasta 3kk...) lähtee. Samoin ne, mitä ei ole käytetty ennenkään raskautta kovin aktiivisesti. Ja ihminen ei tartte kovinkaan montaa syys, talvi tai kevättakkia. Ja jos ei osaa kävellä nätisti korkokengillä, ei myöskään korkkareita tarvita. Ja eipä mulla juurikaan ole mitään tilaisuuksia, missä tarttisin niitä korkoja.

Olin viikonloppuna myymässä lasten pieneksi jääneitä ja omia muuten vaan vaihdon tarpeessa olevia vaatteita eräällä kirpputorilla pääkaupunkiseudulla. Sateinen ja sateenuhkainen sää mietitytti aika paljon, mutta onneksi kuitenkin lähdettiin. Kauppa kävi hyvin ja maailman mukavimmat ihmiset olivat lähteneey liikkeelle. Ihanaa, että vaatteet, kengät ja muutkin tarvikkeet pääsivät hyvään kotiin <3.

Läheisessä leikkipuistossa oli tänään kahvila ja kirpputori. Ostin sieltä muutaman jutun lapsille ja itsellenikin tarttui mukaan pullakahvien lisäksi muutama sanoisinko mahtava löytö.



Ihanan Ivana Helsingin linnut- sarjan villapaita! Viidellä (5) eurolla. Tämä on yksi elämäni parhaimmista kirpputorilöydöistä ikinä.  Ihanan lämmin, sopivan pitkät hihat ja värikin on niin täydellinen toffee. Ihanan myyjättären kanssa juteltiin, kuinka kiva tää on esimerkiksi punaisen tuubihuivin ja pipon sekä hameen kanssa kun alle laittaa punaisen trikoopuseron.


Saman mukavan myyjättären lempitakki vaihtoi myöskin kotia muutamalla lantilla. Tämäkin on minusta niin herkku!

Mukavasti takkiin sopiva huivi löytyi oman kaapin uumenista.


Lanka- arkistosta kaivelin muutaman kerän kevään kässämessuilta ostettua silkkivillaa. Näistä neulon mun uuden lempparitakin kanssa käytettäväksi jotku kivat pipot.

kivaa tiistaita!

ps. Äippä, valitettavasti tuo villapaita on just sopivan kokoinen.


lauantai 14. heinäkuuta 2012

Raparperitaivaassa

Zelda dippaili padassaan  Satumetsä- lankaa. Minä neuloin siitä skew- sukat. Koska lanka oli niin ihanaa, halusin jokaisen metrin hyötykäyttöön ja jatkoin vartta niin pitkäksi kun lankaa piisasi. töppöjaloille näistä tuli polvisukat.






Jostain syystä neuloessa pyöri usein päässä Leevien raparperitaivas- biisi ja muistelin lapsuuden mummolan vastapäätä olevaa metsikköä (tai mikä ryteikkö se olikaan, mut sen paikalle on rakennettu lasten päviäkoti) jota me vaarin kanssa pidettiin satumetsänä. Me käytiin siellä aina katsomassa keijukaisia.


torstai 12. heinäkuuta 2012

Ebba



                                                                  


Neulin tässä muutaman illan aikana Suvi Simolan suunnitteleman Ebba- pipon. Koska se on kuulemma kaunis ja käytännöllinen, se sai samantien uuden käyttäjän.

Lanka on viimekesän Tallinnan reissulta ostettua Regia Cottonia, jossa on villaa, puuvillaa ja polyamidia. Sukkalankaahan tuo periaatteessa taitaa olla, mutta toimii pipossakin. Ehkei tuo nyt ihan mikään hellepäivän pitsipipo ole, mutta eihän sitä ole hellettäkään näkynyt. Mör. Kyllä pitäisi kesällä olla lämpimämpää...




maanantai 9. heinäkuuta 2012

Matkalla (puoli)maratonille, viikko3-7

Viikko 3- 6

Nollassa!


Viikko 7

maanantai: VESIJUOKSU 45 minuuttia

Ihanaa, pitkästä aikaa pääsin liikkumaan! Kroppa on niin jumissa, että vesijuoksukin sattuu. Vai onko syynä kuitenki nuha? Kipeenä ei tietenkään saisi kuntoilla, mutta fiilis on sellainen, että pian tulee mieli kipeeksi jos en pian pääse minnekään kuntoilemaan!

tiistai: VESIJUOKSU 45 minuuttia

Hiiohoi! Kevyt liikkuminen helpotti oloa :) Ihanaa! Fiilis kropassa alkaa olla jo normaali eli se pitkähköstä liikkumattomasta kaudesta johtuva jäykkyys ja tukkoisuus alkaa helpottaa. Kivaa. Tottakai matka puolimaralle on vielä kovasti pitkä, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

torstai: VESIJUOKSU 45 minuuttia

Kahden kerran jälkeen vesijuoksunautinto palasi. Nyt tuntui, että vedessä pääsee eteenpäin, enkä junnaa enää betonia. Tästä tämä lähtee. Olen takaisin kuntoilukentillä!



                                      Reipasta perjantaita!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Matkalla (puoli)maratonille, viikko 2

maanantai: KAHVAKUULA

Ehkä saha oli tylsä, kenties höylä liian terävä?


8 kilon kuula (siis ihan oikeasti kasikiloinen oli pienin mitä sieltä löytyi!) on ainakin tässä kohtaa vielä ihan liian painava tälle tytölle. Varmaankin noin 3/4 liikkeistä jaksoin tehdä, loppuaika meni muiden jumppaamista katsellessa.  Jatkoa ajatellen voisi ostaa oman kevyemmän kuulan ja sillä voisi sitten jumppailla vaikka juoksulenkin päätteeksi kotipihallakin. Kivaa ja tehokasta kahvailu on, mutta varmaankin miellyttävämpää kevyemmän möntin kanssa. Uimahallin kuulaa tarviin varmaan lainaksi joskus ennen joulua jos jaksan/ ennätän käydä lihaskuntotunneilla edes jokseenkin säännöllisesti.


kesto:52,18
max.syke 148, keskiarvo 116

Keskiviikko: KAHVAKUULA

Voiko onni olla tässä?


Anttilan alennusmyynnissä oli kahvakuulia. 3 kg ja 4 kg painoisia. Testailin kuulia innokkaan kesäapulaisen neuvomana ja päädyin ottamaan kantoon kolmosen (3). Sattumalta illalla uimahallilla oli kahvakuulatunti, jonne menin ostostani testaamaan.


Olen rakastunut! Ihanaa! Liikkeet tuntui hyviltä ja tehokkailta. Jaksoin ja osasin tehdä kaikki mitä käskettiin. Tasapainoliikkeissä pysyin pystyssä kun nainen vei kuulaa eikä päinvastoin. Tekemistä jumpassa kyllä oli, mutta se tuntui koko ajan tosi miellyttävältä eikä veri maistunut suussa kertaakaan. Jippii!

kesto: 51,40
max.syke 169, keskiarvo 129


torstai: ZUMBA

Tanssia sateenkaaren alla

Kuukausijäsenyyteen perustuva läheinen kuntokeskus järjestää läheisellä urheilukentällä mainostamismielellä ilmaisia, kaikille avoimia zumbatunteja. Muu perhe oli puistossa leikkimässä, mä hiippailin jumppasille. Jumpan aikana satoi, paistoi aurinko ja oli tuulista. Venytellessä saimme ihastella kahta sateenkaarta!

Tauko liikunnasta näkyi siinä, ettei contryhenkisissä tansseissa koipi noussut samalla tavalla kun viime kesänä, mutta mitä sitten. Mukavaa oli, hiki tuli. Huomenna varmaankin on uuma kipeenä kun tässä on vielä tuota kahvakuulaakin alla. Mutta mitä sitten? Tietäähän tehneensä.

kesto: 58,02
max.syke: 163, keskiarvo 140