Heipä hei.
Täällä ollaan. Kesä meni ja syksy tuli. Neuloin. En neulonut. Olisi tehnyt kieli kirjoittaa, mutta kirjoittamatta jäi. Olisi tehnyt mieli sanoa, mutta sanoattomaksi jäin.
Nyt päätin taas jatkaa. Ja jutella muustakin kun neulomisesta- vaatteista ja shoppailulakosta. Tervetuloa mukaan. Lumputon lokakuu alkaa tänään.
Puikoilta putosi ihanan TiiQ:n suunnittelemat fredriikat. Paksulla seiskaveikalla neulominen käy joutuisaan ja sopivan joutuisaan etenevä kuvio pitää neulojan mielen virkeänä. Tykkään! Taas. Villasukkatykkääjä!
Kun neulomiselle antaa yhdet puikot, pian alkaa täyttyä muutkin. Paha vaan, että olen aloitellut sitä ja tätä ja vähän vielä tuotakin, mutta valmista ei tullut yhtään mistään, paitsi niistä ihanuuksista, jotka sain testineuloa.
* * * * * * * * * * * *
Kevään mittaan innostuin kämpän raivaus projketista. Apunani minulla oli höytypesuri, tolupullo, rajattomasti mustia jätesäkkejä ja leegio turkiskuoriaisten toukkia. Viikon ajan pesin, puunasin, puntaroin säästänkö vai saako mennä. Älytön homma, mutta tehty on. Ja samalla puuhaillessani kiinnostuin Konmarista. Osa tykkää, osa ei. Minä tykkään. En kaikesta, enkä ole sitä iholleni liiaksi päästänyt. Sukkani eivät edelleenkään ole viikattu ohjeiden mukaan mutta olen heittänyt pois paljon kaikkea turhaa. Niin konkreettista kamaa kuin turhia ihmisiä, turhien ongelmien pohtimista ja järkeistänyt sitä, mihin aikani käytän. Mielestäni on totta, kun tavaran ja turhan rojun painolasti pienenee, kaikki helpottaa ja yksinkertaistuu.
Raivatessani varmaan suurin osa poisheitettävistä jutuista oli mun omia vaatteita, joskus tarvittavia tavaroita tai saatuja romppeita joita en ole hennonnut pois heittää. Kyllä kuulkaa poisheittäminen oli aika helppoa kun seassa luikerteli toukka ja sen sata sisarusta. Kirppariostoksia, jotka on tehty vaikka missä mielentilassa palvellen vaikka minkälaista mielikuvaa "unelmaelmästä" jossa vaikka toimin toisenlaisessa ammatissa missä nyt olen ja elän tyystin toisentyyppistä elämää, Huspois- iloa tuottavat vaan saa jäädä. Ja niidenkin pitää olla sopivia.
Kauhukseni huomasin mulla olevan ongelman- shoppailu. Vaikka rahaa ei paljon siihen menekään, kipaisen kirpparille palkkapäivänä, palkkapäivän jälkeisenä päivänä, valvotun yön jälkeen, nukutun yön jälkeen ja milloin milläkin verukkeella. Ja ostan usein miten jotain pientä kivaa. Tai klikkailen aaveen paikkakunnan kirppariryhmässä.
Kesän aikana olen pohdiskellut elämääni ja tätä ostelua ja vähentänyt...Nyt on aika tehdä tästä jutusta pikkuriikkisen piirin somejulkista ja julistan itselleni Lumputtoman Lokakuun. Sen aikana ei yhtään uutta tai mulle uutta mutta jonkun toisen vanhaa vaatetta saa ostaa- ja mullahan on reippaan tyhjennysprojektin ja kapselivaatekaapin luomisen jälkeen vaatetta vielä vaikka millä mitalla. Joka päivä (yritän) julkaista kuvan päivän asusta ja kertoa tunnelmiani, miten homma etenee. Puolijulkisena tavoitteena mulla on olla ostelematta mitään muuta kun tarpeellisia alusvaatteita tai sukkia vuoden loppuun asti.
Tänään mulla oli farkkutunika, joka on viimeisiä ostoksiani Varsivan reissulta kuukausi sitten. Legginssit on ikivanhat, mutta ah niin toimivat. Vaatepaljoudessa ne olivat hautautuneet jonnekin alle enkä muistanut edes niiden olemassaloa. Oikeesti- mikä järki tässä mun hommassa on ollut. Ostella, ostella, hamstrata unohtaa ja sama laulu uudelleen. Tavattoman tömppelia touhua.
Tuhlailemattomuuden ja yksinkertaisemman elämäntavan opettelun viralliseksi aloituspäiväksi lakkasin itselleni karkkivarpaat!
ps. Turkiskuoriaisten toukat poistuivat siis marttojen vinkeillä eikä ole kuunaan palannut.
