Hitaasti kiiruhtaen

Hommissa on välillä hankalaa. Liian kevyt joutuu nostamaan liian painavaa ja työskentelemään melkein käsillä seisten ja voltteja heitellen. Kaikesta ei keho tykkää, vaikka liikkumaan se alunperin on tehty.

Selästä kuuluu naps, mutta mitä mä teen? Otan särkylääkettä ja jatkan. Mitäs tuosta, eteenpäin vaan. Liikkumaan, liikkumaan! Kyllä se siitä. Hihat heilumaan ja hommiin vaan. Ei tässä makoilu auta.

Toissayönä alkoi tuntua siltä, että selkään olisi kaadettu kattilallinen kuumaa vettä. Nukkuminen on hankalaa, pätkittäistä. Hyvää asentoa ei löydy ollenkaan. Kokeilen kaikkea. Aamulla annan periksi. Lääkäriin! Ystävällinen naislääkäri on empaattinen ja napakka. Siis mitä sä olet tehnyt??? Miten teiltä vaaditaan tuollaista? Ei tuo ole sopivaa. Kenenkään ei tartte yksin nostaa noin raskasta.Tämä loppuu nyt sun osaltasi hetkeksi tähän. Työtapaturma. Mä voisin tehdä susta päivystyslähetteen Selkäkirurgille. Se ei ole liioittelua. Sulla on refleksit heikentyneet vasemmalla ja puoliero....... Fysioterapeutille!

Huhhuh. Mun kiire loppui muutamaksi viikoksi tähän. Ei tartte mennä duuniin vähään aikaan. Ja tarvittaessa saan sitten olla pidempänkin poissa. Tällä iällä ei kuulemma vielä tehdä selkäkroonikoita. Kun viikon on ollut kivuton, saa mennä kokeilemaan. Siis ilman särkylääkkeitä kivuton. Iso pino rohtoja on luvassa, illalla aloitan tehokkaammat yrtiti kun en ole enää yksin kakakroiden kanssa. En uskaltanut vielä eilen ottaa, jos kovastikin unettaa ja sitten tarttis yöllä hoitaa Tyttösiä tai jotain. Kohta lakkaa helpottamasta.

Ja arvatkaa, mitä mä mietin kaikkein eniten? Mulla on määräaikainen duuni ja entäs jos mun sopimusta ei uusitakaan tämän takia? Joudun hankaluuksiin. Ei oikein uskalla luottaa mihinkään kun  kaikenlaista on nähyt ja lisää vielä kuulutu muilta. Oivoi. Pessimisti ei pety?

Vai pitäisiköhän tästä ajatella niin, että keho on viisas? Kun se on tarpeeksi väsynyt, se ottaa aikalisää jumittamalla jonkun paikan niin, että se saa tarvitsemansa levon? Mutku nää asiat ei etene, jos niitä ei aktiivisesti edistä... Vai eteniskö kuitenkin?

No, nyt mulla on jonkin aikaa tässä lepoa oikein luvan kanssa. Täytyy istahtaa tai pötkötellä vähän ja liikkua kevyesti, vaikka lyhyitä kävelylenkkejä aluksi. Mattoja ei tartte tampata :D Onneksi sain siivottua ja järkättyä suurimman osan tästä kämpästä ennenkun pysähdus tuli. Ja löysin vuosi sitten lahjaksi saamani kirjakaupan lahjakortin. Olisikohan siellä joku ihana neulontakirja, jolla voisin ilahduttaa itseäni? Olisi vähän ylimääräistä aikaa, kun lapsetkin on päikkärissä....