Jee! Hurraa! Musta tytkätään. Sain ihan ensimmäisen tunnustukseni. Kiitos, Unaja!
Eipä mulle muuten kuulu ihmeempiä. Työputken tein tuossa viikonloppuna ja ja kauhulla odottelen elämäni kamalinta päivää, joka on ylihuomenna, keskiviikkona. Mutta sitten tämä homma on toivottavasti taputeltu eikä se pelottele peikkona takaraivossa enään.
Lenkkipolut odottaisi lenkkeilijää, uimassa olis ihana taas käydä ja spinningpyörää polkea. Pumppitanko kaipaa nostelijaa ja zumba ei zuju. Mutta sitten keskiviikon jälkeen taas maailma näyttää mulle varmaankin vähän parempaa puoltaan :)
1 kommentti:
Sanna, Kiitos onnitteluista :)
Mulla on kanssa niin takkuista niin takkuista tämän liikkumisen kanssa. Mutta josko sitten huomisen jälkeen saisi palattua normaaliin elämänrytmiin.
Lähetä kommentti