Pallo!

Tein ensimmäisen koeversion Surrus- kirjan pallosta. Leikkasin tähän vähän verhoja ja vanhaa päytäliinaa ja kaapin kätköistä löytyneitä tilkkuja. Seuraavaa pallosta varten mulla on hankittuna värikkäämpiä kankaita. Mutta mihin sitä ihminen tarvitsee tällaisia palloja...? Ehkä ilahdutan niillä sukulaisia?

Olipas muuten tosi mukava ommella pitkästä aikaa. Viimeksi mummun vanha ompelukone on surissut keittiön poydällä syyskuun alussa. Ihan liian kauan aikaa sitten. Onneksi mulla on se yksi tilkkukirjakin lainassa. Harjoittelen ihan näitä perusjuttuja vaan, kun voi olla taidot "vähän" ruosteessa.

Ihanapipo

Neiti Ekaluokkalainen valitsi itse langat kevätpipoonsa. Pipon pitää olla kaunis, naisellinen ja tupsullinen. Minä puolestani bongasin muistaihania.blogspot.com- blogista kivan mallin.

Lanka on Garnstudion jotain puuvillasekoitetta. Neuloin 3,5 puikoilla ja 76 silmukalla vähän alkuperäistä ohjetta pienemmän pipon ja se istuu siropäisen neitosen päähän oikein hyvin.

Mä olen niin ihastunut tähän pipoon ja lankaakin jäi vielä paljon yli. Teen itsellenikin samanlaisen ja näen käyttäväni pipoa kohta valmistuvan vaaleanpunaisen huivin ja nahkatakin kanssa. Ja ruskeat lapaset olis kanssa tyyliin sopivat. Hih! Kivasti alkaa taas rönsyillä mulla nämä ideat. Nyt pitää olla ihan oikeasti jo tarkkana, ettei ole pian joka nurkka täynnä vähänkaikkea keskeneräistä. Mutta toisaalta, ainahan sitä nyt nainen pipoja tarttee...

Ja pikkusiskolle täytyy kuulemma kanssa tehdä kaunis kevätpipo. Sinä pitäisi olla pinkkiä ja vihreetä. Ja tupsu.

Sillävälin kun kuvattiin isosiskoa niin tää kävi asioimassa meikkipussilla ja sit tuli suurin silmin  selvittämään, että enks mä olekin hirrrveeen kaunis kun laitoin huulipunaa. Ja mitä se talkottaa että tule likkaana, lakkaana ja luskettuneena?

Prinsessahiirulaiset

Pienempi neitonen viihtyy villasukissa. Ilman niitä ei edes uni tule, tai jos tulee niin ei näe kauniita unia Arielista vaan pahoja unia tultasyöksevistä lohikäärmeistä ja pahattaresta. Eihän sellaista nyt kukaan halua!

Muutama numero takaperin Suuressa käsityölehdessä oli hiirivillasukat aikuiselle ja siitä tämä idea sitten lähti. Mallihan on ihan tavallinen perusvillasukka 32 silmukalla. Siihen virkkasin sitten korvat ja korvien keskikohtaan rusetit. Aikuismallissa oli muistaakiseni vielä kantapäässä häntä, mutta en tiedä mitään ällömpää kun hiirien ja rottien hännät niin se jäi sitten tekemättä.

Silmät on ehkä vähän turhan pienet, mutta ei se maata merelle vie. Ajattelin, että kokeilisisn ihan samalla ajatuksella tehdä myöskin pupuset ja niille voisi sitte laittaa pienet puunappisilmät tai jos sattuu olemaan näppärän oloinen päivä niin voisi kokeilla vaikka huovastakin ommella.

Tottakai yövillasukkia voi käyttää myös päivällä rimpsumekon kanssa balettia tanssiessa.

 Hei näähän on Anniina Balleriina- vikkiskillikset!

Hirveen viehättävää sunnuntaita!

Ja keskeneräisiä on enää 6/8!

Minivillatakki

Jouduin pakolliselle hipsuttelusaikulle ennen äitiysloman alkua. Harmittaa. Vaikka elämä ei jää tällaiseksi kovin pitkäksi aikaa niin on silti outoa kun pitää kiinnittää huomiota siihen, että tekee mahdollisimman vähän. Vaan pakolliset eikä yhtään enempää. Ja siitä pakollisestakin sitten tarvittaessa nipistää vielä pikkusen.

Hyvä puoli tässä on, että aikaa neulomiselle ja ompelemiselle on mukavasti! Sain kirjastosta lainaksi Surrur- kirjan ja sit vielä yhden ihanan tilkkukirjan. Blogipäivitykset on taattuja... :)

Keskeneräisten neuleiden läjästä valmistui Snuggly- villatakki. Yhdenillan neulejuttu. Ohje oli selkee ja hyvä eikä tuo louutuloskaan ollut kovinkaan iso. Ajattelin, että teen vielä toisen samanmoisen ohuemmasta langasta niin siitä tulee vielä pikkuisen pienempi kun tässä saattaa käydä niin, että meille tulee kirpunkokoinen vauva.

Lankana käytin Novitan seiskaveikkaa ja sitä kului suunnilleen puoli kerää eli... 75 grammaa. Käytin nelosen puikkoja ja ohjeen saa Ravelryn ilmaispuolelta.

En viitsinyt (taaskaan) lukea ohjetta loppuun. Oman pääni mukaan tein tuon nappilistan virkkaamalla.

Kirpputorilta löysin tyyliin sopivat lennokkihousut eurolla.

Älä yllytä....

Jo viime postauskessa päivittelin keskeneräisten neulomusten määrää ja sitä, ennätänkö tehdä niitä koskaan valmiiksi. No, onneksi olen taas vähän ennättänyt kokeilla sitä sun tätä. Yhdenillan juttu jokaisen tekeleen kanssa on johtanut siihen, että nyt on sitten 8 (kahdeksan!) erilaista juttua. Ja muutama olisi hyvä saada valmiiksi pikapikaa.

Onneksi jokainaisen luottopakki eli äiti tuli taas tytärtänsä auttamaan ja esitteli uusia neulejuttujaan. Ja mitä mä teen? Otan ohjeista kopiot ja alan neuloa. Vähän jokaista. Ikäänkuin kokeeksi. Hyviä tulee ja saahan samalla lankavarastoa laihdutettua. Ja langanostolakkohan on voimassa. En ole tosin vielä päättänyt, onko perälauta kymmenessä kilsassa (10 000 metriä knitmeterissä) vaiko kesäkuun alussa.

Tässä on viimeisimmät aloitetut. Näistä tulee isona pitsihuiveja. Hitsit, miten pitseihin jää koukkuun. Räveltämö on pullollaan ihania malleja, jotke tekisi kaikki mieli kokeilla- ja missä niitä huiveja sitten käyttää? Tai toisaalta, mulla alkaa pian taas elämässä kotäitikausi, eli vaikka ulkoillessa niitä on hyvä pitää. Onneksi täällä meilläpäin on melkein aina tuulista, joutuu ehkä näpertelemään vielä jokusen lisääkin. Ei haittaa. Ja siis tietysti myös pipot ja lapaset sävysävyyn :)

Ei ehkä kannattaisi tässä elämän vaiheessa kauheasti miettiä aikaa muutaman vuoden päähän mutta silti käyn itseni kanssa keskustelua siitä, hakisinko taas opiskelemaan. Periaatteessa ihan toista alaa kun missä nyt työskentelen, mutta silti vähän samaa alaa liippaavaa. Mitään ennakkotehtäviä tuonne pääsykokeisiin ei olisi, muutama kirja vaan luettavana. Pääsykokeisiin pääsee kuulemma ihan kaikki ja sisäänpääsy on sitten koemenestyksestä kiinni. Periaatteessa voisin käydä kokeilemassa ja sit jos pääsis niin aloitustahan voi siirtää ja jos ei pääse niin sitten ei- mitä se haittaa. Uudelleen saa aina yrittää jos vielä siltä tuntuu.

Aurinkoista sunnuntaita!

Muistakaa aurinkolasit jottei tule siristelyryppyjä 8)

Huokailua

Yritän aina olla positiivinen ja jaksaa, mutta joskus tuntuu vaan siltä, että tekisi mieli ottaa ja kadota vaikka kolmeksi viikoksi Balille YKSIN. Ammatinvalintapsykologin mielestä olen psyykkisesti poikkeuksellisen vahva ihminen. Mun käsille on kuoltu, synnytty ja kaikkea muuta siltä väliltä. En hermostu helposti ja pystyn ajattelemaan loogisesti hyvinkin pitkään. Fyysisesti handlaan kivasti maratonit ja triathlon on hieno laji, myös naiselle.

Mulla oli aika rankka syksy, kun tein kahta duunia samaan aikaan. Olkoonkin, että molemmat oli tosi mukavia, mutta voimille se ottaa silti. Ajattelin vaan, että lopussa se kiitos seisoo. Ja yleensä asia on niin :) Maalisuora häämöttää jo. Viimeistään kolmen viikon kuluttua mulla alkaa äitiysloma! En ole asiasta täällä blogissa vielä juurikaan jutellut, mutta ehtiihän sitä. Joku ohan oikeassa elämässä mut tunteva on joskus jostain sanankäänteestä jotain päätelly...

Taitaa olla ihan näitä loppuraskauden juttuja, mutta tuntuu, että kaikki pitäisi saada valmiiksi ennenkun vauva tulee. Sattuineesta syystä koti on nyt tehoputsattu ja tyttöjen vaatekaapit siivottu. Myös sohvanpäälliset kiiltelee puhtauttaan. Haluan sitte aikanaan tulla vauvan kanssa puhtaaseen himaan. Mutta se on sit tosiaan joskus.

Sitte mua jännittää vielä ihan hirveästi, miten pärjäilen kolmen pienen kanssa? Entäs jos se vauva ei nuku ollenkaan öisin vaan huutaa ja karjuu koko ajan? Entäs jos imetys ei onistu? Entäs jos mä itse sairastun? Jos kaikki ei menekään hyvin? Entäs jos se vauva onkin sairas? Sattuuhan noita kaikenlaisia juttuja. Järki kyllä sanoo, että kaikki menee varmaan ihan hyvin, mutta silti sitä pyörittelee kaikenlaisia juttuja mielessään. Ja naiset on yleensä vielä vahvempia kun mitä ne luuleekaan. Myös minä.

Koska tämä on näpertelyblogi eikä mikään mustatuntutänääntältä- juttu olen vähän väsäillyt.

Ken söi kesävoin- sukat isommalle tytölle. Lienevät jo kadoksissa. *Mör*

Saankohan mä näitä ikinä valmiiksi? Nyyh!

Nyt on vaan ihan pakko taas köyttää vyönsä ja uskoa itseensä. Huomenna on parempi päivä!

Päivä elämästä

Rakas nettipäiväkirja,

Minäpä kerron toisenlaisen tarinan. Aamulla kun heräsimme, huomasin, että pieni koiramme on sairastunut vatsatautiin. Oivoi. Koko kodin lattiat oli ihan täynnä ripulia, pissaa ja oksennusta. No, ei siinä mitään Isompi lapsi kouluun ja pienemmän kanssa sitten siivoamaan. Aloitin toisesta päästä kämppää ja reippaasti siinä siivoilin kunnes aputyttö alkoi tulla ilmoittelemaan "nyt se oksentaa sohvall...e...nyt nojatuolille...nyt pyykkikoriin(joka siis oli täynnä) ja sänkyyn... Että silleen. Onneksi olen nainen, joka ei pienestä pelästy. Määrätietoisesti jatkoin. Nyt sitten koko aamun puuhastelun jälkeen koti kiiltää kloorinhajuisena ja pyykinpesua riittää varmaan pitkälle huomiseen. Mutta sitten jos ajattelee asiaa toisinpäin; mua hemmotellaan tänään yltäpäältä puhtaalla kodilla.

Aika sydämetöntä olisi olla kovin pitkään hirveän vihainen pienelle reppanalle, joka ei jaksa mitään muuta kun nukkua urvottaa sohvannurkassa. Onneksi se suostuu jo juomaan, eli varmaankin on paranemaan päin!

Suklaajuustokakku onnistui hyvin. Tänään meillä oli naistenpäivän iltapala :)

Päivän neuleena on villasukat pienemmälle tyttöselle. Ihmisellä kuulemma pitää olla aina nukkuessa villasukat. Jos ei ole villiksiä nukkuessa, näkee pahoja unia pahattaresta ja tultasyöksevistä lohikäärmeistä.

Päivällä siivoushommissa puuhaillessani radiosta tuli ihana biisi <3

Ihanaa naistenpäivää ihan kaikille! 

"Naisen täytyy joka ikinen päivä syödä vähän, peseytyä, pukeutua ja laittautua ihan vähän. Näin selviää ihan mistä tahansa tilanteesta elämässä."                         

Minnit

Koska olen saikulla, mulla on aikaa neuloa nipsutella loppuun kaikki keskeneräiset jutut ja aloitella uusiakin...

Tämään valmistui Minni Hiiri- piposet molemmille tyttösille ja ainakin tällä hetkellä ne tuntuvat olevan kovasti mieleiset. Lankana käytin pienemmässä pipossa Novitan isoveljeä ja isommassa saman firman nalle aloeveeraa. Rusetit on jotain puuvillalangan jämiä.

Kauppareissulla tarttui mulaan tupsukehikko, jolla väsäilin korvat. Viimeksi olen tehnyt tupsuja joskus ala- asteella, eli aika näppärältä tuntui tuo kehikko. Onhan se ehkä yksi maailman turhimmista jutuista mutta ei se mitään. Itse en tupsuista piittaa, mutta isompi netokainen toivoi kovasti saavansa kevääksi monta pipoa, joissa kaikissa olis ne mokomat t...t.

Tein pipot summamutikassa lasten päiden ympärysmittojen mukaan, mutta ohjekin näille pipoille on esimerkiksi täällä: http://www.kadentaidot.fi/liitetiedostot/editori_materiaali/1866.pdf 

Ajattelin,että käyn langanostolakkoon, joka alkaisi 15.3 ja päättyisi 1.6. Syynä tähän on ihan vaan se, että shoppailu alkaa mennä mulla taas ihan överiksi. Kaikenalista kivaa "pitää" saada ehdottomasti vaikka vanhoissakin varastoissa on enemmän kun tarpeeksi. Lähtisikö joku mukaan lankalakkoon?

Happy- go- lucky!

Ostin tässä taannoin messuilta Ann Buddin ihanan sukkakirjan Sock Knitting masterclass. Onhan mulla toki muitakin noita sukkakirjoja, mutta ei justiinsa tätä... Ja sukkia on ihana neuloa. Ne valmistuu melkoisen nopeasti ja on siltikin tarpeelliset. Yhtenä yönä kun heräsin taas aamuyöstä ihan muuten vaan, ensimmäinen ajatukseni silloin oli, että miten mukava on olla kun on lämpimä varpaat!

Ekana tein tuosta sukkakirjasta Veronic Averyn suunnittelemat Happy- go- lucky- sukat. Samalla pääsin harjoittelemaan kirjoneuletta, joka on mulle vaikeaa.

Tykkään! Varren resorissa ja kantapäässä on kivaa palmikkoa ja muuten on tuota kirjoneuletta, joka oli ainakin mun tasoiselle kirjoneulojalle just sopivaa. Tykästyin tuohon sukkamalliin niin, että suunnittelen soveltavani samaa mallia lapasiinkin. Tekisi salmiakkeja kämmenselkiin ja kämmeneen raitoja.

Leivoin. Muffinsseja. Mitäs muutakaan?

Herkullista tiistaita!

Varmoja kevään merkkejä

Tämäkin vuonna näyttäisi siltä, että kevät pääsee tulemaan! Tavallaan olen odotellut tätä uutta vuodenaikaa mutta toisaalta taas ei nyt olisi ollut ehkä ihan väliä näin äkkiä tulla... Että vähän on ristiriitaiset fiilikset.

Ihana kevään merkki on tänä viikonloppuna pidetyt kässämessut. Ihan vaan muutama vyyhti tarttui mukaan. Olen niin kovin onnellinen lankapaastosta, jota vietin koko syksyn. Valitettavasti nyt taitaa olla sitten lankavaraston massakausi kun olen sortunut ostelemaan kaikkea ihanaa vähän turhankin usein! No, josko saisin vaikka kesällä sitten neulottua oiken toooosi paljon ja jättäisin hamstraamisen kokonaan.  Joopa. Tuohon en taida itsekään valitettavasti uskoa.

...ja taas näitä mun värejä! Makutuomarina mulla oli mukana molemmat tyttöset ja näistä väreistä toivoivat pipoja ja villakukkia. Isommalle pitäisi kuulemma tehdä myöskin keväisiä pitsihuiveja. Talvinen on kuulemma ihan ihana aina vaan, mutta voisi kuulemma olla keväisempää sävyä. Jotain vaaleanpunaista vaikka, kukkatakin kanssa käytettäväksi. Juu. Äiti tekee. Ja tietysti ihan mielellään. Mahtaa mulla mennä aamupuurot väärään kurkkuun sinä armaana aamuna, jolloin tuo karkkivärikausi menee ohi.

Käytiin myöskin luottokirpputorilla katselemassa meilleuusia kevätvaatteita ja kaikkea kivaa toki shoppailtiin :)

Paavon auringonottokausi on alkanut. harmi, että ikkuna oli uhohtunut auki ja siitä ruli vetoa. Raukkaparan täytyi olla kippuralla kun ilma ei vielä kuitenkaan ole kovin lämmin.

Aurinkoista iltaa!