Yksitoista-yksi-yksitoista

Syntyyköhän tänään paljon vauvoja? Meneeköhän moni tänään naimisiin tai kihloihin?

Muffinssin kera onnittelut kaikille tänään kaikille ikimuistoista päivää viettäville!

Päiviä, joita ei niin viitsisi muistella.

Horoskooppi lupasi, että tästä vuodesta tulee mulle tosi hyvä. Tähän saakka kaikki onkin mennyt vallan mukavasti kunnes....

Koira karkasi eilen. Ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Onhan se ollut eräänin kerran vähän omilla teillään varsin verran, mutta tullut kyllä aina takaisin. Tälläkertaa ei siten päässytkään tulemaan.

Soitto sinne, soitto tänne. Ilmoitus nettiin, etsintää ja houkuttelua. Jätettiin herkkuja tavallisille lenkkipaikoille. Tehtiin hajujälkiä. Laitettiin likaisia vaatteita kodin ulko- ovelle, josko se saisi niistä vainun ja tajuaisi hilpaista himaan.

Muutama soitto lisää. Hätääntyneiden kanssaihmisten lohduttelua ja kyyneleiden kuivaamista. Nenäliinoja. Selitän toistumiseen 6- vuotiaalle, että yritetään kaikkemme. Ollaan varovaisen toiveikkaita.

Love, trust and fairydust Helinäkeijusta tutut jutut tuntuivat toimivan parhaiten.

Ilmoitus nettiin tuottaa tulosta! Maailman ihanin kadonneiden koirien päivystäjä soittaa. Brankkari soittaa. Paavon löytänyt nainen soittaa ja kertoo, että kaikki on kunnossa. Hän soitti lisäapua ja kertoi, mitä on käynyt ja hauva on viety löytöeläintaloon. Aamulla soitto sinne ja hakemaan karkuri himaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Ihanaiset pöllöt on ommellut siskoni, eivätkä ne valitettavasti asusta meillä!

Olin tänään ensimmäistä päivää Uudessa Työpaikassa. Sinne mennessäni kaaduin aamulla kuralammikkoon. Oivoi.

Lauantailuistelua

Jippii! Tyttönen oppi luistelemaan! Viimetalvena se ei suostunut laittamaan luistimia jalkaan kun kaksi vaivaista kertaa. Toinen päikkärissä ja toisella kerralla pakotin. Ja isot itkut molempien kertojen jälkeen. Mutta kas ihmettä. Torstaina se pyysi oma- aloitteisesti luistelemaan ja sitten mentiin! Aika oli kypsä. Tietysti se aluksi kaatuili ja nilkat vinkotti, mutta lauantaina jo mennä viiletettiin jäällä eteenpäin ja taakespäin. Yhdellä jalalla liukuminen sujuu ja piruetti pyörii. Mahtavaa :)

Huomatkaa myös luistelijan käsinneulottu kaunis myssy jossa on onnenlintu!

Tietysti myös pikkutiinu haluaa kuvaan.

Mä neuloin itselleni naailman hirveimmät villasukat. Väri on ihan ookoo, mutta siihen se hyvyys sitten jääkin. Lankana käytin Dropsin alpakkaa, ja neulepinta on ihan kamalaa. Mielestäni en nyt ihan noin epätaisaista neulo... Ja kauheaksi lopuksi se lanka loppui kesken ja halusin jatkaa toisella langalla sukkaset loppuun. Oikein piste iin päälle. PÖH.

Rumilukset ei onnistuneet edes kuvassa.

...mutta kengissä ne lämittää kivasti :)

Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Villahousut

Muokkasin nämä viluisen tyttösen villahousut jostain ikivanhasta neuleohjeesta kun mistään kovin tuoreesta julkaisusta en niitä löytänyt tai sitten olin vaan huolimaton.

Ajattelin, että shortsimalliset olisi hyvät eikä liian kuumat. Ja näitä voisi käyttää sitten välikautena vaikka tuulihousujen alla viileämpinä päivinä tai aamuisin eskariin mennessä.

Virkkasin lahkeen koristeeksi pienen kukkasen, jonka keskelle ompelin muutaman helmen. Olen niin kovin ylpeä kun tuo näyttää ensimmästä kertaa ihan kukalta eikä tuulenpesältä.

Ei tullu neulomisjuttua tästä...

...Sillä UBS- kaapeli ei suostu toimimaan vaan koko ajan vilkuttaa vaan virhettä. Höh. Josko huomenna sitten vaikka, paremmalla onnella!

Nämä vuoden ensipäivät on tuntuneet ihan kummallisilta, sillä mikään ei ole mennyt pieleen sen suuremmin. Mitään suunnattomia laskupommeja ei ole pudonnut postilaatikosta ja kaikki ollaan oltu terveinä.

 Mä kävin eilen ja tänään ohjaajien opena mun ikivanhalla entisellä duunipaikalla ja voi että, miten oli mukavaa. Suunnittelemani tunnit meni vallan kivasti ja toivottelivat vielä tervetulleeksi uudelleen ja keikoille myöskin :) Ja sitten; uuden työpaikan esimies soitti. Ja hän vaikutti taas yhtä mukavalta kun aina ennenkin. Maanataina mennään sorvin ääreen ja ensimmäiset päivät on ihan perehdytystä. Siellä on ihminen meitä vastassa ja hän sitten neuvoo, mitä ja miten tehdään. Ja sitä perehdydystä kestää useamman päivän. Luksusta!

Ajattelin juhlistaa uutta duunipaikkaa uusilla kengillä. Onks nää ihan tyhmät?

Minusta nuo olisi niin tosi söpöset. Ja sitten voisin tehdä noidin sopivan jonkin pitkän helminauhan, johon laittaisin henkilökortin ja jotain muta nippeleitä. Olisko paha?

Kun kerran "pääsin yksin" keskustaan kerrankin, niin pitihän sitä kiertää vähän vaatteitakin katsomassa. Ehkä voisi vähän ostellakin, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni joudun käyttämään duunissa omia vaatteitani. Ohhoh...

                                                      
                                    Tätä voisi käyttää kesällä jonkin topin kanssa...
                                                              
                                                                            
                  Eikai ole neulojan suurin häpeä, jos kaulassa olisi kankainen huivi itseneulotun asemesta ?

                                                                       
                                                           Tunika vois olla kiva pillifarkkujen kanssa.

...

Sujukoon vuotenne 2011 onnellisten tähtien alla!