Horoskooppi lupasi, että tästä vuodesta tulee mulle tosi hyvä. Tähän saakka kaikki onkin mennyt vallan mukavasti kunnes....
Koira karkasi eilen. Ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Onhan se ollut eräänin kerran vähän omilla teillään varsin verran, mutta tullut kyllä aina takaisin. Tälläkertaa ei siten päässytkään tulemaan.
Soitto sinne, soitto tänne. Ilmoitus nettiin, etsintää ja houkuttelua. Jätettiin herkkuja tavallisille lenkkipaikoille. Tehtiin hajujälkiä. Laitettiin likaisia vaatteita kodin ulko- ovelle, josko se saisi niistä vainun ja tajuaisi hilpaista himaan.
Muutama soitto lisää. Hätääntyneiden kanssaihmisten lohduttelua ja kyyneleiden kuivaamista. Nenäliinoja. Selitän toistumiseen 6- vuotiaalle, että yritetään kaikkemme. Ollaan varovaisen toiveikkaita.
Love, trust and fairydust Helinäkeijusta tutut jutut tuntuivat toimivan parhaiten.
Ilmoitus nettiin tuottaa tulosta! Maailman ihanin kadonneiden koirien päivystäjä soittaa. Brankkari soittaa. Paavon löytänyt nainen soittaa ja kertoo, että kaikki on kunnossa. Hän soitti lisäapua ja kertoi, mitä on käynyt ja hauva on viety löytöeläintaloon. Aamulla soitto sinne ja hakemaan karkuri himaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Ihanaiset pöllöt on ommellut siskoni, eivätkä ne valitettavasti asusta meillä!
Olin tänään ensimmäistä päivää Uudessa Työpaikassa. Sinne mennessäni kaaduin aamulla kuralammikkoon. Oivoi.
7 kommenttia:
No onpa siinä koiralla varmaan ollut jännä retki... teidän ihmisten epätoivon ja etsinnän kustannuksella tosin... Hyvä, että loppu hyvin kuitenkin :)
Meni toivon mukaan sitten muu osa ekasta työpäivästä hyvin... lätäköstä huolimatta... Tulee mieleen sellainen kun joskus kauan sitten menin yhteen työhaastatteluun Hesan keskustaan, en edes tasan tiennyt missä se paikka on, ja olin kaukana kotoa, ja alkoi sataa, eikä mulla ollut sateenvarjoa... Ja paikka kadoksissa, ja kiirekin jo. Ja kun pääsin vihdoin perille olin ihan oikeesti kuin uitettu koira. Ja vastaanottotyttö ottaa saman tien kuvan aulassa. Ou jee ! Itsetunto nollissa ja silleen - eikä työtä tullut. Ihme... :)
No joo, oli sillä varmaan aika jännää! Taisi olla rankka reissu, kun vieläkin se on niin kamalan vaisu eikä yhtään sellainen reipas vilkkusilmä kun tavallisesti. Eiköhän aika tuonkin paranna...
Voi ei, mikä työhaastattelujuttu sulle sattui!Ei olisi enää paljoo pahemmin voinut mennä :/
Heippa,
onpa ihana juttu että Paavo löytyi! Oltiin jo täällä alakerrassakin huolissaan, että mihin se koiruli on mennyt... Ja meidän Gösta muuten söi silloin illalla muutaman juustonpalan siitä ulkoa, luuli raukka että ne oli hälle tarkoitettua pientä välipalaa... En ensin huomannut niitä siinä maassa niin pääsi koiruus yllättämään :)
Ja hei, tää sun blogi on mahtavan hieno! Oon jo selannut kaikki kirjoituksesi, ja ihaillut hienoja neulomuksia :) Vielä kun uskaltais itsekin perustaa oman blogin... Ehkä joku päivä.
Olispa hauska mennä kimpassa vaikka kesällä lähipuistoon neulomaan hienouksia!
T. Laura
Hyvä et Pake löyty! Voin kuvitella sitä itkua ja parkua.
Onpas tutun näköset pöllöt ;P
Moi, Laura! Kiitos kehuista *punastuttaa*
Kyllä täälläkin oli aikamoisia sydämentykytyksiä ja Matilda itki ihan hirveesti Paavon perään. Onneksi kuitenki silloin illalla alkoi tulla niitä hyvä uutisia :)
Täällä meidän nurkilla on ihania neulontapaikkoja- mennään ihmeessä! Ja nyt talvikaudella vois neuloa vaikka sisätiloissa? Löysin muuten vielä kerän sitä toffeen väristä pipolankaa. Ripustaisinko sen teidän ovenkahvaan?
Terve, -M:
Kyllä se parku kuului varmaan kuuhun asti :/ Nuo pöllöset on vaan niin parhaat! Mun on pakko saada samanlaiset.
Koiralla on ollut kivaa. Muistit kai palkita siitä, että hän palasi lopulta kotiin.
Heippa,
jos sulla ei ole itsellä käyttöä sille toffeenväriselle, voisin mielelläni ottaa sen! Saat toki korvauksen siitä :)
Olispa hauska pitää neulonta-tapaaminen tässä talven mittaan, vaikka joku viikonloppu? Tulisinko teille (meillä on vähän ahdasta kun on vielä remonttia työn alla...), tai sitten vaikka ostarille Fasun kahvilaan?
-Laura
Lähetä kommentti