perjantai 24. heinäkuuta 2015

Haastettuna



Pitkästä aikaa minäkin sain haasteen- ja vieläpä kahtena kappaleena. Kiitos kummallekin :) Lämmitti mieltä.

Olen vähän huono haastettava, sillä en nyt jaksa haastaa ketään mukaan, mutta jos joku haluaa, niin tästä saa ihan ite ottaa itselleen haasteen ja kertoa 11 vapaavalintaista juttua itsestään. Ja niistä kaikki ei saa liittyä käsitöihin ja yksi salaisuus pitää paljastaa *hihi*


Rosannaofmay halusi tietää:

1. Neulotko/virkkaatko julkisilla paikoilla ja oletko ikinä saanut siitä kommentteja? 
Virkata en osaa niin joutuisasti, ainakaan vielä,että sitä voisin julkisella paikalla harrastaa. Jokunen aika sitten neuloin julkisella paikalla ja se johti tosi kivaan kohtaamiseen. Kerron tarkemmin tästä myöhemmin :)

2. Mitä teet yleisimmin vapaa-ajallasi? 
Kotihommia, urheilen, opastan kakaroita elämään ihmisiksi ja käyn töissä.
 
3. Missä asut ja onko alueellasi mielestäsi hyvin käsityöpainoitteista toimintaa ja alan kauppoja?
Ihan tässä nurkilla ei ole, mutta isolla kirkolla on. Ja ihania ovatkin. En tosin ole pitkään aikaan repsahtanut ostelemaan ja olen tästä kovin ylpeä.
 
4. Jos sinun pitäisi neuloa/virkata loppuelämäsi vain yhden merkkisellä langalla, mikä se olisi? 
Varmaan joku ohuehko sukkalanka jossa on merinoa ja nylonia.
 
5. Teetkö muita käsitöitä? Mitä?
Hoidan vauvoja.
 
6. Minkälainen sisustaja olet? Eli seuraatko trendejä vai sisustatko siten, kuin itsestä tuntuu luontevimmalta?
Olen herännyt sisustamisen ihanuuteen vasta vähän aikaa sitten ja "moderni kotoisa mummiolatyyli" kiinnostaa eniten. Pintaremonttiakin haluaisin tehdä. Saatan kaapata jonain syksyisenä aamuna isäni tänne neuvomaan mua alkuun. Kahvipalkalla. Tarjoan myös pullaa.
 
7. Miten rentoudut?
Yin- joogalla ja urheilemalla. Nukun mielelläni.
 
8. Minkälaisia blogeja luet?
Kässäblogeja, kuntoilublogeja, kauneusblogeja...
 
9. Kumpi on yleisesti blogissa tärkeämpää; hyvä, sujuva teksti vai kauniit kuvat, vai molemmat?
Sujuva teksti.
 
10. Mikä on ollut tähänastisen elämäsi tärkein tai merkittävin tapahtuma?
Varmaan lasten syntymät.
 
11. Mikä on lempivuodenaikasi?
Syksy.


Lumoava Liila kyseli seuraavia juttuja:

1. Missä yleensä päivität blogiasi?
Kotona, olkkarissa. Joskus myös työpaikalla...

 2. Mikä bloggaamisessa on sinulle mieluisinta?
Kommentteihin vastaaminen ja mukava jutustelu.

 3. Haluaisitko blogata jostain muusta aiheesta kuin nykyisessä blogissasi kerrot?
Olen ajatellut alkaa kirjoitella enemmän ihan tavallisesta elämästäni ja päivittäisistä pikkujutuista.

 4. Rajoittaako jokin bloggaamistasi?
Ainainen aikapula.

 5. Mistä nautit eniten bloggaamisessa?
Valokuvien ottamisesta ja kommentteihin vastaamisesta. Kiva juttelu on aina kivaa.

 6. Mikä on epämieluisinta?
Se, että mulla oli taannoin blogissa stalkkeri. En koskaan julkaissut sen kommentteja, mutta muutaman kerran säikähdin oikein kunnolla. Onneksi se katosi.

 7. Mikä on mieluisin käsityömateriaalisi tai ruoka aine?
Lanka.

 8. Minkä taidon haluaisit oppia?
Haluaisin oppia taitavaksi virkkaajaksi ja ompelijaksi.

 9. Mikä on turhin osaamasi taito?
Osaan soittaa muutamia virsiä nokkahuilulla. Nelkkuluokalla koulussa oli aina viikon virsi, joka piti harjoitella ja sitten soittaa luikuttaa ulkoa. Mikäköhän järki siinäkin oikein oli? Miksi ihmisen pitää osata soittaa muutama sointu nokkahuilulla?

 10. Mikä tuo voimaa arkeesi?
Joskus kohdalle osuva perheenjäsenten rauhallinen tyytyväisyys.

 11. Miten rentoudut?
Urheilemalla. Yin- joogaamalla, neulomalla, kylpemällä ja yrittämällä tarttua niihin rauhallisiin tyytväisyyden hetkiin.


                 Rentouttavaa perjantaita!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Mä en oo enää koskaan torstaina kuus.

Neitonen odottaa kovasti lähiaikoina olevaa syntymäpäivää. Vika viikko menee ja päivät vähenee. Voi miten jännittävää. Vikat päivät kuusvuotiaana.
 
Olethan varmasti muistanut kutsua sukulaiset? En mutta laitan pian facessa kutsun ja jos en tahmaisella päälläni tajua sitä laitaa niin tulkaa sukulaiset sankoin joukoin oikeana päivänä meille. Mussu on luvannut leipoa ja keittää sumpit. Itse en välttämättä siihen nyt kykene.
 
Oletko ostanut mulle jo lahjan ja muistathansä mistä mä tykkään?
Muistin. Te lapset tulette mulle aina ekana. Uskoitte te sen tai ette. Äiti nyt ei vaan voi aina olla kiva. Esimerkiksi illalla on pakko mennä nukkumaan eikä lasten voi antaa liikaa määrätä arjen pyörittelyä. Ja kuulkaahan rakkaat. Myös niitä tylsiä juttuja on pakko välillä tehdä.
 
 
 
Mulla on nyt tässä tätä "ylimääräistä kotiaikaa" sairastelun merkeissä. Kuulemma piristyksen vuoksi Tyttönen keitti mulle päiväkahvit ihan itse. Ja kaatoi kuppiin valmiiksi. Yhtään ei läikkynyt yli. *voirakkaus*
 



Batman piirsi hienoja hirviöitä jotka näyttää kieltä ja heiluttelee villisti sormia. Osa hirviöistä toki piirrettiin keittiön kaapin oveen. Ehkäpä höyrypesuri karkoittaa ne muualle tanssimaan.
*voirakkaus*


 
 
Välipalaksi syötiin tänään suklaata. Huono äiti. Soosoo. Olis parempaa pitäny laittaa. Mutta maistui vallan makoisalta.
 
 
Legoleikkejä. Kaupppakeskus ja roska- auto.
 
Leppoisaa torstaita.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

I L O M U I J A T

Mulla ei ole pattia päässä!

Ei aivokasvainta! Ei aivopainetta! Hiulihei! Hoidettavissa oleva juttu. Hoito alkaa huomenna aamulla. Ja minä selviän tästä.
Upeutta. Parhautta. Ihanuutta.

Näistä sukista tuli syystäkin ilomuijat. Tämä muija on nyt ihan sairaan iloinen. Kannat kattoon. Tästä mennään läpi.



 Seiskaveikkaa. Punaista ja valkeaa. Muijakuvio on kopioitu jostain blogista, en valitettavasti muista mistä. 48 silmukkaa. ei mitään kummallisuutta.

 
Onnellista keskiviikkoiltaa sinullekin!
 
 



torstai 16. heinäkuuta 2015

Mikä mun päätä oikein vaivaa- sukat


 
Se on sitä stressiä vaan. Älä hätäile. No mitäs sä nyt tuollaisesta asiasta ressaat? Mikset sä voi rauhoittua ja ottaa relasti? Miksi sä nyt noin... Eikai kukaan nyt tuollaisesta voi itseensa ottaa. Kokoa nyt nainen luusi.
 
...Ja kaikenlaisia muita hyviä neuvoja sain kuulla. Onneksi en kuitenkaan kuukausitolkulla jaksanut kuunnella, vaan hain apua. Ei. Ei se ole normaalia stressiä. Se voi olla hyvinkin hoitoa vaativa tai ainakin hoitoa ansaitseva juttu. Ei tavallinen vitutus aiheuta tuollaista.
 
Sitten alkoi jänskättää. Ja ahdistusta lievittääkseni kaivoin lankalaatikostani kaksi kerää. Niitä samoja, mitä muutkin. Kaksi raitaa toisella ja kaksi toisella. Ei vaadi kummostakaan ponnistelua, mutta sukkaa pukkaa reippaalla vauhdilla. Ja pääsee siinä jonkinmoiseen flow- tilaan. Kädet käy ja aivot lyö tyhjää.
 
Pohjemittaan. Ylhäältä alas. Peruskantapää.
 
Yksi ilta ja sukat oli siinä. Tykkään!
Näistä tuli päänselvittelysukat. Nämä oli myös mukana päänselvittelykeikalla sairaalassa. Tuloksia ei ole vielä tullut. Niitä jännittäessä teen varmaankin vielä jotkut jännittelyneuleet. Vai pitäisikö aloittaa jo virkkaamaan plussapaittoa? Jos osaisin ajatella vaan positiivisia ajatuksia niitä plussia virkatessa?


 
Kyllä pärjätään- vai mitä?
 
 
 
 
ps. Näillä kerillä on sukat neulottu.


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Valkoiset villasukat

 
 


 
 
 
Terveisiä taas täältä jostain. Ei ole suorastaan huvittanut neuloa, jutella neulomisesta sitäkin vähemmän. Kun oikeessa elämässä sataa kuraa niskaan enemmän kun niska kestää niin tuntuu tekopyhältä lässyttää täällä että tekasimpas taas söpöset sukkaset- katsokaahan. Voi yrkky.
 
Nyt yritän taas ryhdistäytyä kaikin tavoin ja palata linjoille. Puikoille. Juttelemaan mukavia ja kommentoimaan muiden mukavia juttua. Elämässä nyt vaan tuppaa tulemaan käänteitä, joille ei itse mitään voi. Koitetaan nyt tehdä tästä sopasta mahdollisimman siedettävä ?!
 
Iltana eräänä tein tyttärelleni pyynnöstä valkoiset villasukat. Ihan perusperus- sukat. Näppituntumalla. Kaveriksi hain automarketin tarjoukseta kettukumpparit. Jottei vaan kukaan pääsisi sanomaan, etten lapsestani edes huolehdi. Kun sillä ei ole ees kumppareita jalassa sadesäällä.
 
Lanka on nallea ja hyvin riitti vajaa kerä esiteinarin isoiksi kasvaneisiin kanootteihin. Jestas. Minne se mun vauvani on kadonnu? Tilalla on joka ikistä asiaa kärkkäästi kommentoiva uusi tyyppi, joka on tietysti omalla tavallaan niin herttaisen liikuttava. 
 

 
 
 
Pyykkiä pesin. Taivas on edelleen sininen ja kukat kukkii.
Kyllä tää tästä.