Täällä ollaan taas

Nappasin itselleni Neuleaddiktion blogista tämän tunnustuksen :)

Palkintoon liittyi haaste muutamasta paljastuksesta...

1. Minulla on muutamakin tutkinto, mutten ole lainkaan varma, olenko tällähetkellä oikeassa ammatissa tai oikealla alalla.

2. Viimeaikoina olen shoppaillut aivan liikaa. Kun lapset lasvavat ulos vaatteistaan tai minä kyllästyn näihin nykyisiini saan viettää monta viikonloppua kipputorilla niitä myyden. Itseasiassa odotan sitä innolla. Se on tosi kivaa.

3. Olen aloittanut uudelleen kuntoliikunnan ja salaisena haaveenani on juosta toukokuussa 2011 sekä Helsinki City Run että Tukholman marathon.

4. Suurin pelkoni on, että läheisilleni tapahtuu jotain kamalaa.

5. Olen tosi iloinen, että löysin käsityöharrastukseni viime syksynä uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Käsillä tekeminen ja eriyisesti neulominen on mulle tosi tärkeitä juttuja.

6. Haluaisin matkustella enemmän, mutta minulla ei ole siihen varaa.

7. Mun lasten isä on aika ihana ja joskus haaveilen häistä.

Laitan palkinnon jakoon lähipäivinä!

No jopas nyt jotakin!

Onkohan mun bloggaustaidot huonontuneet dramaattisesti viikonlopun aikana kun ei edes kuvien lisääminen tänne onnistu? Tuttu painike vie kummallisen näköiseen paikkaan, josta  pitäisi saada  kuvansa ladattua mutta kas ihmettä, ei onnistu ei.

 Lieneekö joku huoltokatko menossa? Tietääkö kukaan?

Eräs onnenpäivä

Viimeviikolla ihan tässä lähellä olevassa leikkipuistossa järjestettiin perinteinen syystapahtuma, jonne mentiin molempien tyttösten kanssa. Isompi viihtyi brankkareiden seurassa, sitten tuli Paras Ystävätär yllättäen vastaan ja kas kummaa, neidot katosivat leikkeihinsä. Pikkuinen suostui vaan jäämään äidin huomaan ja hänkin mut unohti, kun tavattiin hurmaava possu! Ennemmin possu kun äiti ;)

Helmi- possu oli kyllä maailman lempein otus. Ei siitä muut lapset olleet kovin innostuneita, mutta Pikkuneiti kulki possun kanssa pikin niittyä, rapsutteli, jutteli ja silitteli. Välillä ystävykset pysähtyivät köllöttämään auringon lämmittämään kohtaan. Paljon on täällä kotona röhkitty ja possusta puhuttu. Onneksi olen säästänyt joskus teinarivuosina saamani possupehmolelun, joka on nyt arvossa arvaamattomassa.

Mulla on kanssa onnenpäivät. Nyt näyttäisi siltä, että mun suuresti ressaamani asia ratkeaa mun kannalta edullisesti ja pääsen jatkamaan elämääni taas ihan normaalisti eteenpäin :) Jumppaamisen aloitan ensiviikolla ja voi että, miten tuntui ihanalta ilmoittautua muutamalle zumbatunnille. Vois tehdä silleen, että joka toinen viikko vaan zumbailisi ja sillä toisella viikolla kävis sitten vaikka pumpissa ja spinnaamassa. Tai jotain. Ans kattoo nyt.

Neulepuikoilla mulla on tällähetkellä palloja, rupisammakko, lohikäärme, pöllöjä, villatakki ja poncho! 

Olipa kerran

Olipa kerran viimeviikolla oikein mukava iltapäivä. Olin Pikkusisaren kanssa kaupingilla ja se on aina mukavaa. Hän on mua paljon nuorempi ja käy kaikissa sellaisissa kaupoissa, mistä minä en ole koskaan kuullut puhuttavankaan. Yhdestä tälläisestä tuntemattomasta kaupasta tarttui mukaan maailman ihanin mekko. Tää on niin kiva. Rakastuin ensisilmäyksellä, mutta yritin pyristellä tunteitani vastaan. Onneksi tunne voitti järjen ja pupumekko muutti meille!

Tänään ei ole hyvien valokuvien päivä!  Yritän jonain toisena päivänä laittaa tänne parempia kuvia somasta mekostani.

Minusta tämä kuosi on niin kovin kaunista! Helmassa ja kaulassa on pitsit :)

Reissuumme kuului myöskin ihana lounas ravintolassa, jossa en ole koskaan aikaisemmmin käynyt. Että voikin olla toisen tekemä ruoka hyvää. Tein samasta ruuasta kokeiluversion myös kotona ja aika lailla saman makuisen annoksen sain tehtyä, tosin asettelu vaatii hieman lisäharjoitusta. Tosin, multa puuttuu kokin taidot.

Lankakakaupassakin vierailtiin ja muutamaan oikein somaan ja pehmoiseen kerään repsahdin. Eilen illalla ryndyin sitten neulomaan yhdesta langastani ja sainkin neulottua hyvän matkaa, mutta äsken huomasin, että kuviossa on virhe. Kerään tässä rohkeutta ryhtyä purkamaan.

Kahviteltiin...

...ja sit lähdettiin tyytyväisinä kotiin.

Tuo oli niin mukava reissu, että jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Ajattelin, että kirjoitan tästä mukavasta päviästä, kun tänään on varmaan hyvä yrittää tehdä kaikkea mukavaa ja ajatelaa positiivisia asioista kun huomenna ei ole välttämättä yhtään niin mukava päivä. Pelolle ei saa antaa valtaa,vai mitä?

Tunnustus!

Jee! Hurraa! Musta tytkätään. Sain ihan ensimmäisen tunnustukseni. Kiitos, Unaja!

Eipä mulle muuten kuulu ihmeempiä. Työputken tein tuossa viikonloppuna ja ja kauhulla odottelen elämäni kamalinta päivää, joka on ylihuomenna, keskiviikkona. Mutta sitten tämä homma on toivottavasti taputeltu eikä se pelottele peikkona takaraivossa enään.

Lenkkipolut odottaisi lenkkeilijää, uimassa olis ihana taas käydä ja spinningpyörää polkea. Pumppitanko kaipaa nostelijaa ja zumba ei zuju. Mutta sitten keskiviikon jälkeen taas maailma näyttää mulle varmaankin vähän parempaa puoltaan :)

Omppuja

Onko kenenkään muun mielestä omenapuut kauniita? Ja miten ihania sävyjä omenoissa on!

Alkaneen syksyn ja omena- teeman mukaisesti tein valmiiksi omppu- kaulahuivin.

 Ohje löytyy täältä: http://www.madebymyself.blogspot.com/ 

Lankana käytin jotain lankavarastostani löytynyttä alpakkamohairia. Neuloin koko 150 g kerän eli huivista tuli kivan pitkä, jonka voi hyytävän tuulisena päivänä kietoa useamman kerran kaulan ympäri.

"Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää"  Varsinkin räntäsateessa.

Huivin kuvio on ymmärtääkseni ihan perus- hevosenkenkää ja ohjeessa sen tekeminen on neuvottu hyvin. Löysin ravelrystä samaa kuviota olevat kämmekkäät ja mulla olis yhtä vihreää lankaakin, niin voisi tehdä tyyliin sopivat kämmekkäät. Mutta ongelmana on, millainen pipo?

Pipoista puheenollen... Raivasin vaatekaappiani männä viikolla ja löysin sieltä vaikka minkälaisia vanhoja trikootoppeja ja paitoja jotka on vielä hyvässä kuosissa ja joustavia, mutta pesussa helmat on lähtenyt kiipeemään. Ajattelin väsätä niistä itselleni ja ehkä kakaroillekin pipoja. Vuoreksi käyn kangaskaupasta hakemassa jotain joistavaa trikoota. Jotenkin tuntuu, että pitäisi jo itselläkin olla pipo päässä ulkoillessa kun täällä käy aina enemmän tai vähemmän viima. Ja sitten kun vielä tyhmänä teinarina piiiitkän aikaa sitten palellutin korvani vesikelloille kun piti olla olevinaan niin kovin kaunis eikä voinut pipoa pitää, niin vieläkin on nuo korvaparat kylmänarat. Kaikkea hölmöä sitä on ihminen tehnyt.

 Ja mainittakoon vielä, että kuljin muutaman vuoden liian pienissä kengissä kun piti käyttää koko 35 vaikka tassu oli 38. Tyhmää. No.Lohdutukseksi voi ajatella, etten ole maailman ainoa nainen joka käyttää liian pieniä kenkiä ja sitäpaitsi mä olen jo sata vuotta sitten (murrosiän hullutusvuosien 15-17 mentyä ohitse) alkanut ostaa sopivia kenkiä :)

Mulla on iltalukemisena Mirja Tervon kirja Huimaavat korot. Luksuskenkien vaarallinen viehätys. Aika mielenkiintoinen kirja... Mut jutellaan kenkäjuttuja sitte toisella kertaa lisää.

Ja mullahan ei silloin teinarina tietenkään ollut mitään luksuskenkiä vaan tallustelin pokkana sateet, pakkaset ja hellesäät liian pienissä tennareissa ja vastaavissa... Tyhmää.

Muut ei varmaan ole olleet yhtä aivotonta sakkia kun minä?

Terveisiä avaruudesta

Mun pieni, iso rimpulani piirsi mulle kuvan rakastuneesta pupusta ja nallesta. Avaruusolio on tullut tarkkailemaan maan tapahtumia ja tuo punainen on rakkaushiekkaa <3 Mielestäni tuo on aika liikuttava kuva.

Muuten tähän tiistaihin ei kuulu oikeastaan mitään muuta kun möllötystä. Lapset on päikkärissä ja olen yksin kotona. Ja huomenna sama homma :) Ihanaa katsella eilistä diiliä, jokda kahvia ja neuloa vaaleanpunaista villatakkia, joka on toista hihaa vaille valmis. Elämäni ensimmäinen aikuisen kokoinen pitsivillatakki! Tänä syksynä pitsivillatakit näyttää erityisen somilta. Varsinkin kun yhdistää sen jonkun hamosen kanssa. Tai kyllä housutkin käy. Myös ponchot on aikas kivoja. sellainenkin pitäisi neuloa...

 Mitä te muut neulotte tänä syksynä? Lähteekö teiltä lapasesta tämä hommien aloittaminen vai pystyttekö olemaan säntillisiä ja telemän ensin yhden alusta loppuun ja sitten vasta seuraava ? 

Tein jotain hyödyllistä; kävin prismassa kaupassa ja retkahdin. Lankakeriä tuli mukaan. Hyi mua.

Pipoja ja kauluri pitäisi tehdä. Löysin viikonloppuna kirpputorilta vaaleanpunaisen talvitakin. Osti pikavilkaisun perusteella "kun se on niin ihanan värinen" ja maksoi vaan muutaman hassun euron. kotiin tullessani lähempi tarkastelu osoitti sen untuvatakiksi, ja vieläpä ihan hyvälaatuiseksi sellaiseksi. Pyörittelen sen pesukoneessa tennareiden kanssa ja tuunaan takkia vähän. Jotain pukukorua rintapieleen olen ajatellut... Ja neulon niitä sävyyn sopivia asusteita ja voila! Mulla on  (toivottavasti) ihana ja lämmin takki talveksi. Laitan sitten kuvia tänne, kun olen saanut kaiken valmiiksi... mä olen tästä ihan innoissani.

Violetti verkkopipo

Tein tämän pipon valmiiksi jo kolunen aika sitten, mutten ole saanut aikaiseksi laittaa siitä kuvaa ja juttua tänne :) Toisaalta taas, pitääkö täällä kaikista neulomuksista puhua? Ei varmaankaan tarttis, mutta mulla ei ole juurikaan neulomista harrastavia kavereita ja tää blogimaailma toimii vähän niinkun virtuaalisena käsityöpiirinä. Ja tottakai meillä on ne neulebileetkin!

Myssykän ohje on garnstudiolta, malli on drops no 107/15. Mallipipo on tehty ko. lankamerkin Cotton viscose- langasta, mutta mä käytin novitan violettia tennesseetä sillä sitä oli yksi kerä varastossa ja yritän ihna oikeesti saada noita lankaröykkiöitä pienemmäksi...

Tältä myssykkä näyttää päässä. Kamalia kuvia. Kuten muutenkin tämä koko päivä. Oikein maanantainen maanantai. Kaikki tökkii, mikään ei suju, niinku märkä palais... Onneksi illalla on harrastus, joka tuo aina hymyn huulille :) Ehkä tää taas tästä ja huomenna on tiistai. Tiistait ei ole yhtä tympeitä kun maanantait.

Saanko esitellä?

Odotus ja etsiminen palkittiin ja nyt meidänkin talon edessä seisoo ihan oma Kupla! Ehkäpä tuon ostaminen oli maailman turhin homma, mutta perheessä melkein saisi olla kaksi auton niin kuskaamisen yms. hommat sujuisi varsin paljon vaivattomammin. Okei, totta on, että yksityisautoilu saastuttaa luontoa ja ensisijaisesti ihmisen pitäisi liikkua omaa lihasvoimaansa käyttäen sitävartenhan se on olemassa! mutta kyllä ajoittain nyppii odotella bussipysäkillä ja päästää sitten se neljäskin bussi ohitse kun rattaiden kanssa ei mahdu kyytiin.

Nämä kuvat on aikas surkeita ja otin ne erään Espoolaisen kauppaksekuksen parkkihallissa, kun Muru näytti niin somalta siinä isojen perhelaivojen  keskellä. Ihan kun karamelli...

Muru on väriltään helmiäskeltainen! Aika tyttömäinen väri se on, mutta ehkä miehenkin ego kestää sillä ajella. Olen sitä mieltä, että kuplan värin kuuluukin olla symppis, ei mikään musta tms. Männäviikolla Murua kävi tapaamassa Kupla nimeltä Roosa, joka on pinkkiin vivahtavan violetin värinen ja se on yksin miehen käytössä tietääkseni.

Penkit on kanssa tuunattu ajan henkeen.

Ratti ja kojelauta on myös mun silmään aikas symppikset.

Näin kivaa on Kuplalla ajella ja kyydissä kököttää :)

Pinkkiperjantai

Höh, blogipäivitykset on jäänyt tekemättä reilun viikon ajalta... On ollut olevinaan kaikkea muuta tekemistä ja epäsäännöllisiä työvuoroja niin ei ole ehtinyt tännekään juttelemaan. Onneksi nyt on duunista ihan hyvin vapaita niin ennättää jälleen. Ja asiaa on! Monelle päivälle, mutta olen ajatellut, että pikkuhiljaa kirjoittelen, ei kaikkea kerralla ;) Hih!  Tää saa mun pikkuelämän kuulostamaan huisin jännältä!

Vietimme eilen neulebileitä sinkkuelämää 2- elokuvan merkeissä. En tiedä, olenko jo yli- ikäinen sinkkuijen seikkailuihin, mutta mielestäni tuo kakkososa oli vähän tekemällä tehdyn oloinen, johon oli pakko ympätä jokaiselle jotain niinku ne Mirandan ja Charlotten äitikeskustelut, joiden aihe on varmastikin jokaiselle äidille tuttu juttu ja sitten taas vanhempaa porukkaa saattaa kiinnnostaa Samanthan vaihdevuosiproblematiikka ja sen hoitoperiaatteet. Ja Carrie sitten on "oma itsensä" eli miellyttää sitten vissiin vanhempaa katsojakuntaa. Ei tuo varsinaisesti kauhean huono pätkä ollut, mutta onhan tuota parempiakin nähty. Mutta kuuluu ehdottomasti siihen hömppäkategoriaan joka kuuluu naisihmisen nähdä.

Oletteko te nähnyt Sinkkuelämää 2- elokuvan? Mitä tykkäsitte?

Pinkkiperjantain kunniaksi neuloin yllättäen pinkillä langalla ja hörpin kahvia Mymmelimukista. Neuloin tuon pipon melkein valmiiksi yövuorossa, mutta huomasin että olin tehnyt pienen virheen, jonka vaan itse huomasin.. Purin ja neuloin uudelleen :)

Tälläisen myssyn sain tehtyä. Ohje on uusimmasta (?)  Ullasta 2/10 (http://www.ullaneule.net/) ja malli on Dusty Hill. Lankana käytin kirpputorilta kesällä ostamaani jotain puuvillalankaa, joka saattaa asiantuntevien arvioijanäppien mukaan olla Novitan Marinea.

Pipopää- kuvaa itsestäni en tähän laita, sillä mulla on tänään rumiluspäivä :)

Pikkuneidin kämmekkäät vol1

Aika hankala saada hyviä neulekuvia Pikkuneidistä. Eihän kuvissa tartte pönöttää somasti hymyillen äipän neulomat kämmekkäät kädessä, jos haluaa vaan koko ajan hyppiä, pomppia ja puuhastella? Ja sattuu muutenkin olemaan vielä tavattoman onnellinen. Kun pitää mennä jalkapalloa pelaamaan, sukelluskurssille ja eskarissa on mörköretki. Ja jäätelöä saa välipalaksi.

Näpertelin  tälläiset! Pikkuneiti ihastelee kämmekkäitä, jotka sopisi hyvin hänenkin häsiään lämmittämään kun prinsessoillakin näyttäisi sellaiset olevan. Tästä sain idean jo heti seuraaviin pikku neuleprojekteihin, joiden teemana voisi olla se prinsessa. Kukka- aihetta voisi myös kokeilla ja kehitellä hieman... :)

Suuntaa- antavan ohjeen Pikkutytön kämmekkäisiin löysin Sublime- lankamerkin kirjasesta "The most Sublime accessories book" ja kovin samantyyppisiä neuleita löytyy esim. Moda- lehdestä (en muista numeroita). Jos joku haluaa tarkemman ohjeen, kertokoon siitä kommenttiosiossa niin kirjoittelen sen tänne!

Olemme viettäneet tänään tyttöjen kanssa yhteistä vapaapäivää ulkoillen. Kamala, miten kylmäksi sää oon muuttunut! Vielä viime viikolla tarkeni olla ulkona hameessa flunssasta huolimatta mutta tänään sai palella fleece päällä. Olisi varmaan pitänyt laittaa myssy omaankin päähän. Mutku ei ole just sellasta sopivaa. Täytyis neuloa itsellekin pino pipoja, joista voisi sitten valita fiiliksen mukaan.

Haksahdin tänään kauppareissulla. Onneksi en sentään lankoihin!  Ostin ihanan Ilona Korhosen ja Jenni Östmanin tekemän Neulekirjan. Muutaman kerran olen sen tässä vilkaisut kannesta kanteen ja vitsit, miten kivoja juttuja sieltä löytyy. Jos tämän avulla ei lankavarasto laidu niin ei sitten millään.

Spiral cowl

    Terveisiä yökyöpeliltä! Rauhaisasti meni vuorot eli hyvin oli aikaa neulomisellekin :) Kun en hetkeen aikaan valvonut öitä ihan palkkaa vastaan enkä edes oikein tiennyt, miten arvoisat kollegat suhtautuvat neulomiseen, valitsin tälläisen helpon mallin. Hih! Ystävällisesti ne suhtautuivat mun neulomiseen, ei kuulemma haittaa...eli jatkossakin mulla mahdollisesti puikot heiluu duunissa.

Lankana käytin Novitan ikivanhaa Mayaa, joka on villan ja alpakan sekoitusta. Tuo oli sellaista epätasaisen paksuista, sillä selitän tuon rahtuisen möykkyisen näköisen neulepinnan. Mutta ihanan lämpimältä tuo kauluri tuntuu! Vielä on kerä tuota lankaa jäljellä, siitä voisin tehdä pipon. Ravelrystä löysin aamulla yhden kivan neuleohjeen, mutta se on maksullinen. Taidan vaan napata idean ja käyttää luovuutta, kokeilla, mitä saan aikaseksi vai saanko yhtään mitään...

 

Siellä ravelryssa oli ihania ohjeita kaikenlaisiin kaulureihin ja niitä saa tehtyä pääasiassa yhdestä lankakerästä, eli nuo on loistavia lankavaraston laihduttajia. Ja tarpeellisia myös.

Ai niin! Tän neulomuksen ohje löytyy blogista joka on osoitteessa http://knittygrittythoughts.typepad.com/

Ohjeen ja langat sain äipältä. Kiitos <3