Olipa kerran

Olipa kerran viimeviikolla oikein mukava iltapäivä. Olin Pikkusisaren kanssa kaupingilla ja se on aina mukavaa. Hän on mua paljon nuorempi ja käy kaikissa sellaisissa kaupoissa, mistä minä en ole koskaan kuullut puhuttavankaan. Yhdestä tälläisestä tuntemattomasta kaupasta tarttui mukaan maailman ihanin mekko. Tää on niin kiva. Rakastuin ensisilmäyksellä, mutta yritin pyristellä tunteitani vastaan. Onneksi tunne voitti järjen ja pupumekko muutti meille!

Tänään ei ole hyvien valokuvien päivä!  Yritän jonain toisena päivänä laittaa tänne parempia kuvia somasta mekostani.

Minusta tämä kuosi on niin kovin kaunista! Helmassa ja kaulassa on pitsit :)

Reissuumme kuului myöskin ihana lounas ravintolassa, jossa en ole koskaan aikaisemmmin käynyt. Että voikin olla toisen tekemä ruoka hyvää. Tein samasta ruuasta kokeiluversion myös kotona ja aika lailla saman makuisen annoksen sain tehtyä, tosin asettelu vaatii hieman lisäharjoitusta. Tosin, multa puuttuu kokin taidot.

Lankakakaupassakin vierailtiin ja muutamaan oikein somaan ja pehmoiseen kerään repsahdin. Eilen illalla ryndyin sitten neulomaan yhdesta langastani ja sainkin neulottua hyvän matkaa, mutta äsken huomasin, että kuviossa on virhe. Kerään tässä rohkeutta ryhtyä purkamaan.

Kahviteltiin...

...ja sit lähdettiin tyytyväisinä kotiin.

Tuo oli niin mukava reissu, että jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Ajattelin, että kirjoitan tästä mukavasta päviästä, kun tänään on varmaan hyvä yrittää tehdä kaikkea mukavaa ja ajatelaa positiivisia asioista kun huomenna ei ole välttämättä yhtään niin mukava päivä. Pelolle ei saa antaa valtaa,vai mitä?