Eräs onnenpäivä

Viimeviikolla ihan tässä lähellä olevassa leikkipuistossa järjestettiin perinteinen syystapahtuma, jonne mentiin molempien tyttösten kanssa. Isompi viihtyi brankkareiden seurassa, sitten tuli Paras Ystävätär yllättäen vastaan ja kas kummaa, neidot katosivat leikkeihinsä. Pikkuinen suostui vaan jäämään äidin huomaan ja hänkin mut unohti, kun tavattiin hurmaava possu! Ennemmin possu kun äiti ;)

Helmi- possu oli kyllä maailman lempein otus. Ei siitä muut lapset olleet kovin innostuneita, mutta Pikkuneiti kulki possun kanssa pikin niittyä, rapsutteli, jutteli ja silitteli. Välillä ystävykset pysähtyivät köllöttämään auringon lämmittämään kohtaan. Paljon on täällä kotona röhkitty ja possusta puhuttu. Onneksi olen säästänyt joskus teinarivuosina saamani possupehmolelun, joka on nyt arvossa arvaamattomassa.

Mulla on kanssa onnenpäivät. Nyt näyttäisi siltä, että mun suuresti ressaamani asia ratkeaa mun kannalta edullisesti ja pääsen jatkamaan elämääni taas ihan normaalisti eteenpäin :) Jumppaamisen aloitan ensiviikolla ja voi että, miten tuntui ihanalta ilmoittautua muutamalle zumbatunnille. Vois tehdä silleen, että joka toinen viikko vaan zumbailisi ja sillä toisella viikolla kävis sitten vaikka pumpissa ja spinnaamassa. Tai jotain. Ans kattoo nyt.

Neulepuikoilla mulla on tällähetkellä palloja, rupisammakko, lohikäärme, pöllöjä, villatakki ja poncho!