Tulevan viikon lauantaina olisi sitten se odotettu puolimara. En enää itsekään oikein teidä, odottelenko sitä iloisesti vai kauhunsekaisesti. Fiilis vaihtelee päivittäin... Ehkä se siitä. Kyllä mä varmaan pärjään, jotenkin. Tavoitteena on päästä maaliin asti juosten. se saa riittää näissä olosuhteissa. Ensi kevään tavoitteena voisi olla kahden tunnin alitus ja vaaleanpunainen juoksuhame :)
Hyvin menee juoksukengät jalkaan.
Ajoittain mua nyppii lasten hoitaminen ja kotielämä. Jotain kivaa olis kiva. Tätä mä mietin aamulenkillä. Mutta sitten tein taas elämää suuremman oivalluksen. Kaikki on oikeasti ihan hyvin, eikä mikään perustavanlaatuinen ole pielessä. Pientä hienosäätöä tämä homma vaatii, mutta siihen voin itse vaikuttaa. Ensinnäkin joo. Kyllä saa kyllästyttää. Miten se vähenisi? Sillä, että teen jotain muuta välillä, kun olen himassa. Käyn säännöllisesti liikkumassa. Puolimaran jälkeen voin käysä myös jumpissa, lippuja piisaa. Lenkille pääsee myös. Tytöt pärjää ihan hyvin isänsä hyvässä hoidossa. Asioita ei välttämättä silloin hoideta juuri samalla tavalla kun mun kanssa, mutta ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole vielä kuollut. Ja toisekseen. Mullakin on ihan oma pikku puhelin, joka toimii. Sillä voi soittaa erinäisille henkilöille ja kysyä josko ehtis tavata taikka jotain.Niin ei aina ole lasten seurassa. Ja myös puistossa on muita aikuisia. Helppoa, eikö totta?
Näiden oivallusteni kanssa palasin sitte lenkiltä himaan. Ja taas paistoi aurinko. Oli kiva käydä puistossa grillaamassa makkaraa, syömässä lettuja ja kaffittelemassa naapureiden kanssa, jotka ovat vallan mukavaa porukkaa. Mieskin tuli mukaan, eikä sekään ole hassumpaa seuraa. Sitten himaan, nuorempi nukkumaan ja isomman kanssa katsomaan barbielokuvaa, puhaltamaan ilmapalloja ja koristelemaan kotia ilmapalloilla ja serpentiineillä :)
Täytyy nauttia siitä mitä on. 12 vuoden päästä mulla on kaksi teinaria, joiden kanssa ei vietetä mukavaa vappua hiekkakakkujen ja uppopullaruuan merkeissä. Ehei. Äiti saa olla sydän kintaanpeukalossa siitä, pitääkö mussuja mennä hakee selviämisasemalta, selviävätkö ne kotiin ehjon nahoin ja kaikkee tällästä herkkua...
Emilian ensimmäiset letit.
Ihanaa vappua kaikille! Muistakaa olla onnellisia!