Pohdintaa... taas...
Aika kurjaa, kun mieli jauhaa samaa hommaa yhä uudelleen ja uudelleen. Mietin kerta toisensa jälkeen, mitä olen tehnyt väärin ja mitä olisi pitänyt tehdä, ettei tähän tilanteeseen olisi jouduttu. Mä pyrin tekemään aina kaikkeni, ettei kävis mitään kamalaa taikka kenellekään tulisi kohtuuttoman paha mieli. Mutta tälläkertaa en sitten onnistunut. Harmittaa, että vaikka nytkin tein parhaani, niin sain vaan tylyä kyytiä ja inhottavan vastaanoton. Miten joku ihminen kehtaa olla niin ilkeä?
Jotkut sitä vaan kuvittelee olevansa niin paljon parempia kun muut ihmiset, että ne voi sanoa ihan mitä tahansa. Ja tehdä just niinkun huvittaa. Muusta viis. Mulla on oikeus. Mulla on velvollisuus. Ja älä sinä sitä ja tätä äläkä tekemättä jätä!
Lupaus. Tämän tarinan jälkeen keskitys taas kirjoittamaan iloisemmista asioista ja yritän olla pohtimatta koko ajan päässäni pyörivää juttua. Ne tylsät tyypit eivät ole sen arvoisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti