Tukka !

 

"Tuleeko sulle koskaan sellanen fiilis niinku joillekin naisille joskus tulee, että pitäis käydä vaikka kampaajalla ja hankkia jotain uutta? "  Kyseli eräs miespuolinen työkaverini joitakin vuosia sitten.

 

Nyt taas on sellanen fiilis. Hiuksia lähti muutama kuukausi sitten ihan hirveesti ja uutta on kasvanut tilalle. Muutenkin olo tuntuu nuhjuiselta, rähjäiseltä nukkavierulta. Varaan ajan kampaajalle yhdeksi päiväksi, mutta kas ihmettä- joudun perumaan. Juu, ei siinä mitään. Mulla se nyt ei niin päivän päälle ole, mutta kun jotain odottaa niinku nyt vaikka hetkosta ilman yhtään lasta ärsyttää, kun se muutaman päivän siirtyy.

Eihän se nyt niin kamala ole...

 

Maanantaina

Eli tänään pääsin onnellisesti kampaajalle ! Tukka on värjätty, leikattu vähän siistimmäksi ja siloteltu. Bussia odotellessa tuntui ihan prinsessalle, mutta tämän Tuhkimon kurpitsavaunut muuttuivat lenkkareiksi samalla silmänräpäyksellä kun pääsin kotiovesta sisään. Katoavaista on lumous...

 

 

Bibidibabidibuu- mukavaa maanantaita!

 

Matkalla puolimaratonille

keskiviikko: JUOKSULENKKI VAUNUJA TYÖNTÄEN

Poikaselle päälle, vaunuihin ja mulle juoskukamppeet päälle. Samalla reissulla pudotetaan menomatkalla Isosisko päikkäriin leikkimään. Portilla musat päälle ja mamma juoksuun. Ylämäki, alamäki, mutka, kaarre, tasamaa ja mitä niitä muita nyt on. Samaa jatketaan kybän verran ja välillä mietitään, kuinka pohkeissa polttaa .  Tuntuu, että keuhkot tulee sentin paloissa suusta ulos. Himassa sitten havaitaan, että hohhoh, juoksimpas mä aika kovaa. Ja pitkän lenkin.

Mulla on juoskurattaat, mutta kyytiläinen on vielä liian pieni niihin. Tavallisten, tukevien nelipyöräisten raittaiden työntely tuo kivaa lisärasitetta muuten niin leppoisaan menoon.

 Hah! Ihan järjettömän rankkaa. Jos tällä uurastamisella saisi vaikka seksikkäät sääret kesäksi?
Ainiin. Mulla on lyhyet töppöjalat. Ei niistä rotusääriä saa. Josko kuitenkin vaan liikkuisi itsensä iloiseksi? Eikä välittäisi niistä töppöjaloistaan vaan ajattelis olevansa nuori ja nätti tyttönen :)

 

 

sunnuntai: PITKÄ JUOKSULENKKI

Kellon siirtäminen talviaikaan toi yhden lisätunnin aamuun! Kun ollaan valveilla suunilleen normiaikaa aiemmin, ehtii tehdä jo heti aamusta reippaan, pitkän lenkin. Aurinkokin paistaa täydeltä terältä :)

Lenkki kulki ja musat oli taas kohdillaan. Ainoa miinus Paavon kanssa lenkkeillessä on se, että pikkuterrieri alkaa jäädä vähän hitaaksi. Tai sitten meidän kuntokehitys ei kulje tasatahtiin.

Ensilumi

 

Voi ihanaa, lunta! Vieläpä niin paljon,että maa jäi valkoiseksi. Varmaan nietoksia harmittelee vielä monta kertaa, mutta on se vaan jotenkin niin nättiä- näin alkuun.

Onneksi kesäheinän hammasraudat lähti irti ja tästä päivästä tuli vapaapäivä päivystyskeikan takia.

 

Poikanen inostui myös valtavasti lumesta. Kun siskot on noin innoissaan, niin varmaan tapahtuu jotain erijännää! En meinaa vaipoissani pysyä :D

 

Neuloin Rusetiinalle uuden pipon. Malli on Dusty Hill ja se löytyy ilmaiseksi ullasta. Väri on tietenkin mätsätty talvihaalariin, jonka neitonen on ihan itse saanut valita. Voi onnellista, kun sen sai nyt laittaa päälle. Pitkin syksyä on puhuttu, että vasta sitten kun lumi tulee...

 

 

Rusetiina ihmetteli myös kovasti, kuinka ankkojen vanhemmat antaa niiden mennä vielä uimaan vaikka on niin kylmä. Lopulta se tuli siihen tulokseen, että ne on karannu vanhemmiltaan ja karkkipäivä peruutetaan kun ne jää kiinni!

 

Ihanaa perjantaita!

...ja tervetuloa lukijaksi. Odottaja :)

 

 

Matkalla puolimaratonille

tiistai: UINTI 45 min

Ajan hyötykäyttöä!

 Pikkutyttönen oli uimakoulussa ja minä porskuttelin viereisellä radalla. Suunnittelin ensin, että olisin mennyt vesijuoksemaan mutta vesijuoksurata oli ihmislihakeittoa mutta uimaradoilla oli paljon väljempää.  Ihana uida pitkästä aikaa. Tankotanssi on lisännyt käsien lihasvoimaa melkoisesti ja pullareilla pystyi tekemään vetoja montasataa metriä kerrallaan aivan leikiten. Joskus kesällä sadan metrin vedot musituttivat selvitytmistaistelua, mutta onneksi ei enää.Näin sitä porskutellaan, iloisin mielin kohti toukokuun neljättä päivää.

Uin 2000 metriä ja olen siitä hyvin ylpeä.

 

torstai: JUOKSULENKKI JA KAHVAKUULAJUMPPA

Jos mun paras ja ainoa lenkkikaverini olisi ihminen, en olisi koskaan lähtenyt juoksemaan. Koko päivän satoi taas vettä. Kakarat työllistivät varsin kiitettävästi että tuli taas ansaittua äitiyspäiväraha. 
Illan tullen tupa hiljeni. Vesisade loppui ja tilalle tuli pimeys.  Telkkarista tulisi tositeeveetä. Jääkaapissa on tölkki viivisiideriä ja jemmassa suklaalevy. Ja uusimmat naistenlehdet.

Vastentahtoisesti aloin kuitenkin kasailla kamojani. Jo trikoiden kohdalla somasti sohvalla tössöttänyt pikkukoira pomppasi ylös. Häntä heiluen eteiseen venyttelemään. Jee! Kohta mennään. mä niin tulen mukaan!

 Taas mentiin. Ei se sää nyt niin paha ollut. Ilma oli sateesta pehmeä ja raikas. Sade oli kukkasumutetta, mutta mitäs sitten? Katulamput valaisivat reittiä kivasti. Syksyinen pimeys näytti tosi kauniilta. Musiikkisoittimesta tuli vaan hyviä biidejä. Jalat tuntui niin keijunkepeiltä, etä tehtiin sitten oikein kunnon piiitkä lenkki. Mahtavaa! Hyvä kun tuli lähdettyä! Onneksi on Paavo.

Lenkin jälkeen jumppailin taas kahvakuulalla. Hyvällä mielellä ja itseni voittaneena. Ketutti lähteä, mutta lopputulos oli parempi kun hyvä. Jee!



sunnuntai: PITKÄ JUOKSULENKKI

Mitä sitä ihminen voi muuta tehdä sateisena sunnuntai- iltana kympin kintailla kun pitkän juoksulenkin?

Juokseminen on tahdon asia. Ainakin äitikuntoilijalla. Jos on päättänyt lähteä, tie kutsuu, oli sää mikä hyvänsä. Eikä siellä nyt loppujenlopuksi niin paljoa satanut. Ja mulla oli hyvä soittolista. Harvoin sitä lenkillä näkee ilotulituksia!

Hömelöpöllöset

 

 Rusetiina tarvitsee uusia lapasia. Kaikki, missä on joku selkeä kuva on hänen mieleensä. Yhdenillanjuttuna syntyi hömelöpöllöset jotka pääsivät iltapäivällä sateen tauottua käyttöön.

 

Lanka on Novitan nallea ja ihan pienet nöttöset riitti molempiin lapasiin. Malli on Horatio and Horen ja ohjeen saa omakseen ravelrystä muutamalla eurolla.

 

Erikoista näissä lapasissa on, että neuloin ne neliön mallisilla puikoilla, jotka mulla on lainassa. Olin aika epäileväinen niiden suhteen mutta ne osoittautuivat oikein mukavaksi tuttavuudeksi.

 

Olen itsekin tykästynyt pöllösiin ja ajattelin leikkipuistossa kököttämislapasiksi neuloa pöllöt tai vaikka majavat. Tai jos vaikka joululahjaksi sukulaisille?

 

 

 

 

Kivaa keskiviikkoa!

Pallotellaan!

 

Pikkusisarella oli syntymäpäivä! Pyörittelin hänelle lahjaksi pallon.

Idea on Surrur- tee itse oma marimekkosi- kirjasta.Oli mulla se tässä taannoin kirjastosta lainassakin ja sen kaava- arkilta otin ihan "virallisen" kaavan, mutta kas ihmettä; poikanen tutkiskeli kaavoja ja kuolasi ne ihan muhjuksi. Uuden kaavan tein pesuvadin pohjasta ja ihan hyvin tuo toimi.

 

Kankaat on lankakauppa Kujeesta ja Eurokankaasta.

 

Palloa ommellessa tuli mieleen, että voisin itsellenikin tehdä uuden värikkään pallosen.  Pikkusisaren pallossa on 12 erilaista kangasta ja leikkasin jokaisesta sekä puolipallon, että sivukappaleen. Sitten vaan yhdistelin ne sävysävyyn ja kokosin valmiiksi. Voilaa!

 

 

Isompi tyttönen halusi ommella omin kätösin lahjaksi hyypiön. Kauheesti sitä mietitytti, että uskaltaako antaa itsetehdyn jutun lahjaksi. Juteltiin sitten, että kun tekee jotain ihan itse toiselle, siinä antaa samalla  palan sydäntään ja lämpimiä ajatuksia. Siksi itsetehty on aina ihanaa ja arvokasta <3 class="separator" p="p" style="clear: both; text-align: center;"> 

 

 

Poikanen maistoi elämänsä ekan kerran kaurapuuroa. Ei syttyny rakkaus ensimaistolla ei. Mutta ehkä joskus toiste sitten. Ajan kanssa?

 

Lempeää lokakuista maanantaita!

Matkalla puolimaratonille

tiistai: TANKOTANSSI

Ei. Se ei ole strippausta. Ei. Siellä käytetään vaateita. Lyhyet housut on käytännölliset kitkan kannalta. Kyllä siellä tulee hiki. Joo. Sitä joutuu harjoittelemaan. Niimpä se on pääasiassa perusvoimistelua, lihaskuntoharjoitteita ja perusakrobatiaa.

Se on ihanaa. Vaikeaa. Haastavaa ja huippukivaa!

Olen elokuusta asti harrastanut tankotanssia tai polefit se on oikealta nimeltään. Muutaman vuoden siitä haaveilin ja nyt sitten toteutin aikeeni. Käyn jumppailemassa tuolla yleensä kerran viikossa, mutta nyt on tullut poissaolojen takia viikkoja, jolloin saa käydä kahdesti! Tänään oltiin Pikkujäbän kanssa ryhmässä, jonne saa ottaa vauvan mukaan :) Huippua! En yhtään tykkää mammajumpista jossa vähän venytellään ja sitten taas tisutellaan. Kunnollista sen olla pitää. Tuo on ihan tavallinen poletunti, jossa yhdellä toisellakin naisella on vauva mukana. Vauvat köllöttelee ja naiset pomppii, punnertaa, venyy, kiipee, putoo, kyykkää, seisoo käsillään roikkuu ja ennenkaikkea pitää kivaa.

Tankotanssi kasvattaa lihasvoimaa, koordinaatiota ja tasapainoa. Eli se tekee hyvää jokaiselle naiselle. Lisäksi se em. ominaisuuksien kehittämisen myötä edistää terveyttä! Harmi vaan, että se kärsii ihan syyttäsuotta pinnallisesta "hempukka?``*" imagosta. Mutta josko se siitä ajanmittaan muuttuisi?

Sydämellistä tiistaita.

 

Me saatiin valtava säkki omppuja viikonloppuna. Ajattelin keittää elämäni ensimmäsitä kertaa hilloa. Verryttelyksi tietysti leivottiin- muffinsseja.

 

Pohjaksi tein "perusmassan" jonne lisäsin omppuraastetta. Maustoin leivontakaakaolla, kanelilla ja aidolla vaniljalla. Päälle tein vaniljakreemin, johon lisäsin niinikään hippusen kanelia.

 

 

Lähikaupasta ostin pursotussetin ja kerrankin kreemistä tuli sopivan jämäkkää, eikä niin löysää kun tavallisesti. On se vaan ylläri, miten vähän nestettä tuohon päälliseen oikeasti tarvitsee.

 

Rusetiina koristeli leipomukset "ripsukkeilla" ihan omin kätösin. Ja raastoi omenaa. Ja rikkoi kananmunia. Ja sekoitti taikinaa. Nämä ovat kuulemma hänen omia herkkumuffinssejaan, joita tehdään aina ennen suuria juhlia, kuten Kummitädin synttäreitä.

 

Mukavaa iltapäivää!

Matkalla puolimaratonille- täälta tullaan taas!

Kuntoiluinto on taas palannut uudelleen.

Olen toki pitkin syksyä tehnyt vaunulenkkejä ja käynyt pääsääntöisesti kerran viikossa liikkumassa, mutta en osaa laskea epäsäännöllistä jumppailua tehokkaaksi kuntoiluksi, josta kovasti tykkään.

Täytyy ajatella niin, että hyvä kun tuli edes sillointällöin tehtyä jotain. En valitettavasti ole se supermamma, joka pitää synnytyksen jälkeen kahden viikon tauon liikunnasta ja palaa sitten normaalilla tarmolla ja temmolla entiseen rytmiin. Nytkin liikun perheen rytmissä. Yhteen viikottaiseen jumppaan on pakkopakko päästä, mutta muusta voi sitten neuvotella. Ja myös kotona voi kuntoilla.


Keskiviikko: ZUMBA 45 min

"Pelasin" zumbatuntipeliä Wiillä. Ihan kelvollista kuntoilua ja hyvän hien tuollakin tavalla saa. Tunnelma yksi olkkarissa pomppiessa on tietysti erilainen kun mukavalla ryhmäliikuntatunnilla, mutta tällä nyt mennään.

Perjantai:ZUMBA 45 min

Wiitä taas paukuttelin. Vaihdoin tuntia ja kas kummaa, eipäs mennytkään yhtä helposti kun edellinen. Tämän kanssa joutuu ihan harjoittelemaan... Ja uuma kiittää. Toivottavasti.

Sunnuntai: Juoksulenkki ja kahvakuulajumppaa

Ihana, aurinkoinen sunnuntaiaamu houkutteli juoksemaan! Niin pehmeä, ihana sää. Syksy näytti parhaita puoliaan. Tossut kulki melkein kuin itsestään. Uskollinen ja innokas juoksukaverini nautti myös isosti.  Koska vauveli nukkui tyytyväisenä kun lenkiltä palasin, nappasin vielä kahvakuulan kaverikso ja tein muutamia jumppaliikkeitä ja venytyksiä pihalla. Tätä lisää!

Puolivuotias!

 

Tämä Mies täytti puolivuotta! Muistoksi Suuresta Päivästä otettiin monta valokuvaa. Lisäksi juhlapäivän ohjelmassa oli syömisharjoituksia (ei onnannu ei...), päikkärit, suihku ja vapaata seurustelua.

 

Leppeät kesäyöt ovat vaihtuneet meillä valvottuihin syksyisiin. Mör. Pää alkaa olla jo aika pumpulinen, mikä vaikuttaa kaikkeen. Myös neulomiseen. Olen kokeillut tehdä vaikkamitä, mutta purkuun menevät kun huomaan, että teen niin älyttömästi virheitä. Siksi olen toistaiseksi pelannut varman päälle; perussukkia aina tarvitaan!

 

 

 

Värikkäät lehdet ilahduttaa kovasti Rusetiinaa. Olen saanut mooonta hienoa kimppua. Tässä on kuulemma kauneimmay hotruskeat ja hotkeltaiset lehdet, mitä pihalta löytyy!

 

 

Ihanaa viikonloppua!

...muistakaa tehdä kaikkea kivaa.

 

 

 ...köllöttely olisi minusta parhautta.