Poikaselle päälle, vaunuihin ja mulle juoskukamppeet päälle. Samalla reissulla pudotetaan menomatkalla Isosisko päikkäriin leikkimään. Portilla musat päälle ja mamma juoksuun. Ylämäki, alamäki, mutka, kaarre, tasamaa ja mitä niitä muita nyt on. Samaa jatketaan kybän verran ja välillä mietitään, kuinka pohkeissa polttaa . Tuntuu, että keuhkot tulee sentin paloissa suusta ulos. Himassa sitten havaitaan, että hohhoh, juoksimpas mä aika kovaa. Ja pitkän lenkin.
Mulla on juoskurattaat, mutta kyytiläinen on vielä liian pieni niihin. Tavallisten, tukevien nelipyöräisten raittaiden työntely tuo kivaa lisärasitetta muuten niin leppoisaan menoon.
Hah! Ihan järjettömän rankkaa. Jos tällä uurastamisella saisi vaikka seksikkäät sääret kesäksi?
Ainiin. Mulla on lyhyet töppöjalat. Ei niistä rotusääriä saa. Josko kuitenkin vaan liikkuisi itsensä iloiseksi? Eikä välittäisi niistä töppöjaloistaan vaan ajattelis olevansa nuori ja nätti tyttönen :)
Kellon siirtäminen talviaikaan toi yhden lisätunnin aamuun! Kun ollaan valveilla suunilleen normiaikaa aiemmin, ehtii tehdä jo heti aamusta reippaan, pitkän lenkin. Aurinkokin paistaa täydeltä terältä :)
Lenkki kulki ja musat oli taas kohdillaan. Ainoa miinus Paavon kanssa lenkkeillessä on se, että pikkuterrieri alkaa jäädä vähän hitaaksi. Tai sitten meidän kuntokehitys ei kulje tasatahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti