tiistai 11. toukokuuta 2010

Salsahame


Tein tuossa sen lupailemani salsahameen. Poimuttaessani helmakaitaleita, mulle tuli fashback ala- asteen käsityötynnilta, joltain 4 tai 5 luokalta.

Meillä oli sellanen hissukka käsityönopettaja. Rouva Roitto. Kristiina Roitto. Hän oli harmaa, kuivakka, nutturapäinen ja vanha kun taivas. Mä vieläkin muistan sen villatakin ja ajattelin mielessäni, että miten jollain ihmisellä voi olla noin kamalat sukkahousut. Se oli oikein kunnon kässänmaikka. Kaikkien tyttöjen (siihen maailman aikaan tekstiilityöt oli vaan tytöille eikä kukaan poika ollut kuullutkaan virkkuukouluista) piti neuloa tasatahtiin ja autas armias, jos joku oli nopsempi kun toinen taikka teki jotain sallaista, mita ope ei ollut suunnitellut. Tunnit menivät käytännössä ainakin minulta sen pöydän ääressä norkuessa kun mummo oli opettanut neulomaan ihan eri tyylillä ja nopsempaan kun Rouva Roitto oli ajatellut.

Keväällä kaikkien tyttöjen piti tehdä hame. Muodikas salsahame. Kangas oli lakanaa, kuinkas muutenkaan. Rinnakkaisluokan likoille oli varatti raidallista, vaaleanpunaista, valkoista ja vaaleansinistä mutta meille vain valkoista ja vaaleanpunaista. Mä muistan maailman tappiin, miten piti ensin harsia ne sivusaumat, sitte ommella koneella ja sit vielä vetää siksakkia päälle. Ja minä onneton tuunari siksakkasin ne kankaat yhteen, vaikka oli tarkoitus erikseen laittaa. Huutia tuli... Noh, viimein mä pääsit hörhelöitä tekemään ja moka taas. En harsinut ensin sivusaumoja vaan ompelin suoraan koneella ja teinpäs vielä rypytyslangankin koneella. Niin äitikin oli tehnyt ja töllönä  sanoin sen opelle. Ja voi taivaan vallat minkä slaagin Rouva Roitto siitä sai. Ei varmaan vieläkään ole toipunut siitä!  Että jollain on ommeltu himassa ja pikkulikka sitte tekee toisin. OIVOIVOIVOI!

Ja hameesta tuli ihan tursale. Maailman rumin hame. Jos löydän sen vielä jostain arkostosta niin laitan kuvan siitä tänne.

Kaikenlaisia juttuja sitä ihmiselle jää mieleen. Tuokin vaan pälkähti päähän ykskaks.


Sain äitienpäivälahjaksi maailman kauneimman kauppakassin! En raski käyttää sitä, ettei se vaan mene likaiseksi :D

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

olipas kamala tarina!! mä en tajuu sitä et miks kaikkien pitää virkata samaan aikaan samaa juttua samalla värillä! se tappaa luovuuden!
ps. kassi on ihana!
-m

Estetiina kirjoitti...

No todellakin tappaa luovuuden! Nykyään on varmaan kässän opetus ihan erilaista ja sellaista iloista. Ainakin toivottavasti!

Kaikkea sitä jää ihmiselle mieleen. Kun teen seuraavan kerran sukat, niin tarinoin Roua Roitosta taas...