Kolmas päivä

Positiivisuusprojekti jatkuu!

Ihanaa, mikä lauantai :) Aurinko paistaa ja oli niin lämmin!

Alan jo itsekin uskoa, että kyllä tämä tästä suttaantuu. Kuitenki takaraivossa jäytää, et jos kumminkin kaikki menee sittenkin ihan pieleen tai tulee taas joku kauhee juttu... Miksi ihmisen (tai ainakin mun) pitää ajatella kaikki pahimman kautta? Miks mä en vaan uskalla antaa mennä ja AIDOSTI olla sitä mieltä, et elämä kantaa?

Oltiin aamupäivällä lasten kanssa puistossa. Tosi mukavaa, kun ne pääsee kunnolla leikkimään ja puuhaamaan raittiiseen ilmaan niin ei pullistu seinät täällä himassa, ruoka maistuu paremmin, nukkuvat paremmin yms. Ja itsekin huomaan olevani virkeämpi, kun saa raitista ilmaa. Ja taivaan tosi on myöskin se, että äidin hyvinvointi on lasten hyvinvointia. Ihmiset, joilla on mielipide joka asiaan ja kova ääni kritisoivat tätä USEIN ja kovasti. Kyllä äidin onnen pitäisi olla vain ja ainoastaan lapsista peräisin. Jos haluaa jotain omaa niin huhhuh miten kammottavaa. Ei noin itsekäs voi olla... Soosoo. Vallan urheilemassa käy. Häpeäisi.

Tänään paistettiin kevään ensimmäiset hiekkakakut.

 

Laskettiin liukumäkeä, joka on löytynyt lumen alta.

Myös keinut on löytynyt lumesta.

Parasta just nyt: päiväkahvi ja croissantti <3