Ihan näin paljon ahdistaa tämä kämppä. Olisi ihana muuttaa, mutta nyt ei taida olla oikein hyvä hetki siihen. Mutta toisaalta, tässä kodissa on aika paljon neliöitä ja hieman haasteellinen pohja. Miettimällä uudelleen, miten huoneet järjestelee, päivittämällä huonekaluja ja maalaamalla yms. pienellä puuhastelulla tästä saa varmastikin ihan kivan. Hieman haastetta Estetiinan esteettiselle silmälle ;)
Kumma juttu, mutta vasta viime kevään aikana olen alkanut tarkemmin miettimään näitä sisustusjuttujakin. Ja ne on tosi kivoja. Ihanaa suunnitella, mitä kaikkea voisi tehdä ja sitä, kuinka mukavalta täällä (toivottavasti) näyttää sitten kun kaikki on valmista. Haaveissani mä tallustelen täällä räntäsateisena alkutalven iltana itseneulomissani villasukissa suklaakahvia hörppien ihastelemassa, miten hienoksi me ollaan kaikki saatu. Ja punaposkiset, nuhattomat lapset nukkuvat autuaallista unta kauniissa lakanoissaan vaaleanpunaisessa makuuhuoneessaan yhtäjaksoisesti aamuun asti ja mä herään virkeänä ja kauniina uuteen päivään. Hih, niin tässä varmaan käy!
Nyt ollaan menossa olohuoneessa. Ja tämä kaikki sai alkunsa siitä, kun sukulaiseni huomasivat kirpputorin ikkunassa ihanan punaisen sohvan, joka nyt on meillä!
Hommat aloitettiin raivaamalla rankalla kädellä koko olohuone. Turhat kamppeet ja sellaiset joista ajateltiin, ettei ne sovi "uuteen tyyliin" heitettiin kylmästi rosikikseen. Samoin vanhat liian suuret ja auringon haalistamat sohvat, tarpeettomat ja risat lattialamput ja vanha telkkaripöytä.
Roskikseen kannoin 4 jätesäkkiä ja Sorttiaseman noutoporukka kävi hakemassa tänään ison lastin reuhkahuonekaluja kaatopaikalle. Onneksi meni. Vaikka kyllä sydäntä kylmäsi luopua siitä (entisestä) keltaisesta sohvasta, joka oli aikanaan mun ensimmäinen ostos ihan ensimmäiseen omaan kotiin!
Tälläinen on uusi ihana punainen sohva! Samettinen, pehmeä ja ihana :) Löydettiin IKEAsta samaa väriä nojatuoli (josta tulee varmaan mun neuletuoli) ja rahi sekä ihana, iso laatikko lankoja varten! kokoan kohta sen laatikon, eli huomenna juttelen varmaan langoistani ja tästä sisustusprojektista... Matto, huonekasveja ja uudet verhot pitää myös hankkia...
Vaikka olohuone ei todellakaan ole vielä valmis, se tuntuu jo nyt paljon kodikkaammalta ja isommalta kun aikaisemmin. Oikeín tekee mieli huokailla, et onko tää todella meidän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti