Salsahame

Tein tuossa sen lupailemani salsahameen. Poimuttaessani helmakaitaleita, mulle tuli fashback ala- asteen käsityötynnilta, joltain 4 tai 5 luokalta.

Meillä oli sellanen hissukka käsityönopettaja. Rouva Roitto. Kristiina Roitto. Hän oli harmaa, kuivakka, nutturapäinen ja vanha kun taivas. Mä vieläkin muistan sen villatakin ja ajattelin mielessäni, että miten jollain ihmisellä voi olla noin kamalat sukkahousut. Se oli oikein kunnon kässänmaikka. Kaikkien tyttöjen (siihen maailman aikaan tekstiilityöt oli vaan tytöille eikä kukaan poika ollut kuullutkaan virkkuukouluista) piti neuloa tasatahtiin ja autas armias, jos joku oli nopsempi kun toinen taikka teki jotain sallaista, mita ope ei ollut suunnitellut. Tunnit menivät käytännössä ainakin minulta sen pöydän ääressä norkuessa kun mummo oli opettanut neulomaan ihan eri tyylillä ja nopsempaan kun Rouva Roitto oli ajatellut.

Keväällä kaikkien tyttöjen piti tehdä hame. Muodikas salsahame. Kangas oli lakanaa, kuinkas muutenkaan. Rinnakkaisluokan likoille oli varatti raidallista, vaaleanpunaista, valkoista ja vaaleansinistä mutta meille vain valkoista ja vaaleanpunaista. Mä muistan maailman tappiin, miten piti ensin harsia ne sivusaumat, sitte ommella koneella ja sit vielä vetää siksakkia päälle. Ja minä onneton tuunari siksakkasin ne kankaat yhteen, vaikka oli tarkoitus erikseen laittaa. Huutia tuli... Noh, viimein mä pääsit hörhelöitä tekemään ja moka taas. En harsinut ensin sivusaumoja vaan ompelin suoraan koneella ja teinpäs vielä rypytyslangankin koneella. Niin äitikin oli tehnyt ja töllönä  sanoin sen opelle. Ja voi taivaan vallat minkä slaagin Rouva Roitto siitä sai. Ei varmaan vieläkään ole toipunut siitä!  Että jollain on ommeltu himassa ja pikkulikka sitte tekee toisin. OIVOIVOIVOI!

Ja hameesta tuli ihan tursale. Maailman rumin hame. Jos löydän sen vielä jostain arkostosta niin laitan kuvan siitä tänne.

Kaikenlaisia juttuja sitä ihmiselle jää mieleen. Tuokin vaan pälkähti päähän ykskaks.

Sain äitienpäivälahjaksi maailman kauneimman kauppakassin! En raski käyttää sitä, ettei se vaan mene likaiseksi :D

Naisellisuuspäivä

Ehei, tänään en juokse puolimaraa sateessa, fillaroi muutaman kymmenen kilsan lenkkiä taikka tee mitän muutakaan fyysistä hommaa.

Aamulla kävin kampaajalla ja sain uuden tukan. Lyhyemmän ja vähän tummemman, itseasiassa oman tukkani värisen :) Maailman ihanin kampaaja kyseli sitten multa kautta rantain, että onko ollu jotain stressiä taikka vastaavaa, kun on tuo päänahka ja kasvojen alueen ihokin näyttää olevan vähän huomon värinen. Nojoo, onko mulla muuta ollutkaan kun stressiä? Mutta onni on, että nyt elämä alkaa voittaa ja ihan tavalliset asiat kiinnostaa ihan niinku ennenki, enkä koko ajan mieti kaikkia synkkiä juttuja. Ja aikamoista paskaa sainkin niskaani oikeastaan koko talven.

Päivällä tietty täytyy hoitaa normaalisti kotihommia ja selvitellä tappeluita, mutta illalla kun kakarat vaimenee nenen vaahtokylpyyn ja syön jäätelöä! Paljon jäätelöä. Sitte katson telkkarista huippista ja täydellisiä naisia. Ja lakkaan kynsiä. Ja söpöstelen. Vietän oikein ihanan illan kosmetiikan parissa. Joskus voi tehdä niin.

                                       
                                                     HUOMENNA OMMELLAAN!!!                           

2.14 ja risat!

Lauantaiaaumu valkeni sateentuhruisena ja harmaana. Sääennuste lupasi vesisadetta, ukkosta ja tuulta :/ eli tooosi herkkua säätä! Vaatekassia pakatessani muistelin kaiholla viimesyksyn triathlonia, jolloin oli kaunis ja aurinkoinen loppusyksyn päivä. Pitkään pähkäilin, laittaisko juoksuun päälle pitkää vai pätkää, pitäiskö olla vettäpitävää yms... No, ensivuonna puolimaralla paistaa aurinko ja mä laitan sen mun vaaleanpunaisen juoksuhameen  :)

Jännitys alkoi tulla vasta oman lähtöryhmän starttia odotellessa. Katselin muuta porukkaa ja kaikki muut näytti sporttisemmilta, parempikuntoisilta, vahvemmilta ja kokeneemmilta juoksijoilta kun minä. Ajattelin, että seuraan sukulaisiani kun ankanpoikanen, jos vaan suinkin kykenen. Niillä on rannetietokone ja tarkkaan lasketut kilometriaikatavoitteet. Jos en pysy perässä, kävelen iloisin mielin! Seuraavalla kerralla tulen paremmin harjoitelleena.

Kas kummaa. Lähdön jälkeen pääsin nopeasti runners high - tilaan :) Juoksi rullasi tosi hyvin ja kilomertit kului. Ajattelin, että enismmäinen vitonen on merkkipaalu, josta on jäljellä vielä 3/4 ja pikkusen päälle. Sit seuraava olis seiska, kymppi, neljätoista jne... Mutta fiilis säilyi koko ajan hyvänä ja vauhti sopivan hitaana ja tasaisena. Toinen femma tultiin kuulemma liian lujaa, eli kympin jälkeen hidastettiin 7/min km- tahtiin. Mun omat voimat oli tallella vielä 15 km jälkeen ja olin säilynyt sukulaisten rytmissä. Yritin ehdotella loppukirin aloittamista mutta jäin kovin yksin ajatusteni kanssa. Eivät lämmenneet yrityksistä huolimatta. Ajattelin, että jos 17 km menee näin, sitten lisään vautia.

Aloitin yksin loppukirin. Ajattelin, että juoksen niin reippaasti kun vaan jaksan ja mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ja aina voi kävellä, jos siltä tuntuu. Kirmasin pitkin keskuspuistoa, ohitin punatukkaisen tytön, iloisesti laulavan hyväntuulisen miesporukan ja monia muita kuntoilijoita ja saavutin muneron 11122 jonka kanssa yllytettiin toisiamme kiihdyttämään tahtia entisestään. Viimeisillä kilomerteillä lisättiin vauhtia koko ajan, miltei joka askeleella. Vesisade virkisti meitä yhä kovempaan suoritukseen :)

Loppuaika 2.14 ja vähän päälle :) Paljon olisi jäänyt puuttumaan ilman sukulaisia ja numeroa 11122. Kuka sitten olitkin!

Kiitos !

Seuraavat urheilullisest tavoitteet: Puolimara 2.10- 2.00. Helsinki city triathlon alle 60 min ja sixpackin ylläpito.

Mudcake- pipoja :)

Tein nopsasti muutaman pipon koekappaleen. Tarkoitus oli ihan vaan kokeilla mallin toimivuutta ja kokoa mutta päähän alkoi pälkähdellä ideoita pukukoruista, joita vois laittaa lapsen pipoon... Ja sattumalta löysin myös nappeja, nauhoja ja pikkuisen pitsiä. Nyt on pää täynnä omasta mielestäni hyvä ideoita, joita voisi kokeilla. Onneksi tytöt suostuu vielä pipoja pitämään. Ja voisihan aikuisten kokoakin kokeilla muutaman pipon tehdä. Vaikka puistossa vois käyttää taikka Paavoa pissattaessa, lenkkipipot olis kanssa tarpeen...   

Tämä aniliininpunainen pilkkupipo on kuulemma kauniiden säiden pipo ja shoppailupipo.

Punaista olin suunnitellut pienemmälle, mutta se on ihan liian isoa kokoa sille. Onneksi löytyi käyttäjä täältä kotiosalta. Tällekin oli joku käyttötarkoitus, olisko ollit kauniiden päivien keinumispipo vai uimakouluun menomyssy?

Kirjastoautopipo.

Lempipipo. Sopii myös kiipeillessä käytettäväksi.

Pienemmälle piponkäyttäjälle kokeilen tehdä hiirenkorvapipoja, joista oli malli siinä sunnuntaina ostamassani kirjassa. Täytyy vaan vähän kaventaa kaavaa, niin hyvä tulee ! Ja sit vois kokeilla myös niitä aplikointijuttuja. Ja ensiviikolla ompelussa JOS saan koneita käyttää olisi toppeja ja salsahameita!

Hui! Huomenna mulla on se puolimaraton, jota varten olen harjoitellut viime lokakuusta asti. Jännittää!

Ompelupuuhissa

Ihanaa! Ompelukärpänen on päässyt puraisemaan mua piiiiitkästä aikaa. Yli vuoden varmaan on ollut niin, että en ole ommellut mitään housunlahkeita kummosempaa. Mutta tämä kaikki lähti liikkeelle siitä ihanasta lastenvaatekirjasta. Jonka shoppailutukihenkilö rohkaisi mua ostamaan. No okei, olen mä ihaillut cupcake- tyylisiä lastenvaatteita jo ennen tätä ja miettiny, josko niitä ompelisi mut nyt mä olen pannut tuulemaan. Näillä vois perustaa vaikka oman vaatemerkin. Olisikohan se mun oma merkki vaikka Mudcake ?

Näistä toppeja?

Hame tai mekko?

...kankaita on paljon! Minultakaan ei ideat lopu ihan äkkiä :) Onneksi on pieniä tyttöjä, joilla on tarvetta kesävaatteille.

Valmiiksi olen saanut tähän mennessä yömekkoja tytöille. Oikein tuollaisia vanhan yöpaidan mallisia. Eilen löytyi vielä yksi tosi söpö vanhantyylinen vaaleansininen nalle puh- kangas, josta teen vielä yhden mekon. Näitä aina tarvitaan ja mallia voi varioida ihan oman mielikuvituksen rajoissa. Päässä muhii jo monta muunnelmaa...

Neulojasisarelle

Tunnustus. Mä olen maailman huonoin hankkimaan lahjoja ihmisille. Joulut, synttärit ja kaikki muut juhlapäivät on aikan kammottavia. Suunnittelen kyllä, mitä kaikkea voisi ostaa tyypeille, mutta kaupassa aivot jysähtää, enkä sit osaa hankkia yhtään mitään... Olen ratkaissut tämän ongelman väsäämällä ihmisille ihan tavallisina arkipäivinä jotain kivaa, mistä toivottavasti on iloa. Tälläkertaa neuloin siskolleni  muutaman jutun :)

Punainen pitkulamallinen pitsipipo puuvillalangasta. Mun piti tehdä tähän myös pukukoru, joka jäi hyvän suunnitelman asteelle.

Kämmekkäät.

Kierrevillasukat. En ole koskaan ennen tätä neulonut villasukkia tällä tekniikalla ja ajattelin että jokupäivä teen itselleni samantyyppiset.

Tämän päivän olen viihtynyt kankaiden ja ompelukoneen parissa. Ompelujutuista enemmän huomenna taikka jokupäivä. Nyt mä lähden NeuleBileisiin. Heippa!

Shoppailupäivä!

Olin eilen shoppailemassa piiitkästä aikaa kauppakeskuksessa ilman lapsia! Ihanaa! Mun tarttee viettää useamminkin lapsettomia päiviä :) Kivaa juoruilla ihan kaikessa rauhassa, syödä lämmintä ruokaa ja juoda kahvitkin vielä lämpimänä. Ja kaupoissa saa kulkea just niinku itse haluaa, kun kukaan ei roiku lahkeessa vinkumassa eikä tartte työntää rattaita.


Mukavuus alkoi jo heti aamupäivästä kun lähdin reisuun pyörällä. Matkaa kauppakeskukseen tulee reilut 10 km/ suunta eli vallan kiva fillarireissu. Ja miten upeat maisemat! Välillä oikein ajattelin, ettei tällaista VOI olla, niin kaunista! Aurinko paistoi, keskuspuisto viheriöi ja oli niin leppoisa pyöräillä. Mahtavaa!  

Tällaisia lankoja tarttui mukaan...Neulesuunnitelmia on, mutta ne on vielä hyshys... ;)

Shoppailutukihenkilö rohkaisi mua ostamaan tämän ihanan lastenvaatekirjan. Ompelen tästä varmaankin kaikki mallit, useampaana eri versiona. Tässä on maailman ihanimpia lastenvaatteita! Mallit on itseasiassa hyvinkin simppeleitä, mutta ne kuosit ja tuunaukset! Mahtavia! Ompelupäivitykset tässä blogissa varmaankin alkavat lähiaikoina lisääntyä, kun on niin íso innostus.

Teen cupcake-tyylisiä vaatteita tytöille... vaikka kuinka paljon! Vaatteita aina tarvitaan.

Illan vietin kangasvarastojani penkoen ja tälläisiä kankaita sieltä löytyi. Näistä saattaa syntyä jotakin...PIAN!