tiistai 13. marraskuuta 2012

Marraskuun värikkäin tötterö

 
 

 
Nyt on vähäkeskeneräisiä ja melkeen valmiita alkanu tippua puikoilta ihan hyvällä sykkellä. Aivot kait alkaa turtua tähän melkoiseen unenpuutteeseen eikä iltaisin jaksa edes urheilla. Muutaman rivin ainaoikeeta tai jotain muuta helppoo saa tehtyä! Ja joululahjaneuleilla alkaa olla jo hoppu, jos meinaa kaikki tehdä omin käsin. Viimevuonna onnistuin siinä melkein.
 
Tämä töttetö on Hitchhiker jonka tein Kesäheinälle. Siinä on 35 hammasta. Ajattelin, että vähän lyhyempi huivi olisi lapsella mukavampi käytössä. Josko se ei sitten niin helposti unohtuisi tai putoaisi jonnekin matkan varrelle. Mulla on ohje saman sarjan lapasiin ja pipoon. Kokeilin lapasten neulomista kesällä, mutta tuloksena oli jättimäistä perhoshaavia muistuttavat säkit. Taisi mennä siinä lisäykset ja vähennykset enemmän kun mönkään. Jonain päivänä rohkaistun kokeilemaan ohjetta uudelleen. Tälläkertaa luen ohjeen ja käytän silmukkamerkkejä.
 
Lanka on jotain vuosien saatossa ostamaani sukkalankaa. Siitä jäi vielä nöttönen, josta varmaan saisi tehtyä lapsoselle sukat. Tai raitasukat ainakin.

 
 
Pikkuväen kanssa käydään aina vapaapäivinä leikkipuistossa. Poikanen testasi isosiskon hellässä opetuksessa vauvakeinua ensimmäisen kerran ja tykkäsi :)
 
 



Tässä yhtenä yönä kun Poikanen taas kitisi, Molemmat isosiskot oli taas kömpiny vanhempien sänkyyn. Yhtäkkiä vauva rauhoittui nukkumaan ja huoneen täytti tyytyväinen, tasainen tuhina. Katuvaloista ja vähän turhan kuultavista verhoista tuli huoneeseen kaunis valonkajo. Hetkeä ennenkun nukahdin siihen sängyn jalkopäähän tajusin, miten onnekas olen. Mulla on 3 ihanaa ja tervettä lasta. Ne on mulle kaikki kaikessa ja parasta, mitä on ikinä tapahtunut. Tää vaihe on nyt vaan tätä; on se aika, jolloin äiti luopuu omastaan siksi, että lapsi saa toppahousut ja harrastaa haavelua kun ei oikein muu onnaa. Pikkulapsivaihe on ohi ennemmin kun huomaankaan ja ihan varmasti tulen kaipaamaan monta kertaa pieniä palleroita.

 
Tehkää illalla jotain ihanaa!

6 kommenttia:

Peikkotyttö kirjoitti...

Oi miten pirteän värinen "hikari" :)

Pirjo kirjoitti...

Kaunis huivi ja ihanat värit. Minusta on äitiys parasta mitä tiedän, vaikka joskus joutuukin luopumaan siitä mitä itse tarvitsisi :)

Estetiina kirjoitti...

Kiitti, peikkotyttö. Mä olin vähällä jo purkaa tuon(kin). Visit mä hehkutan viikon jos saan tehtyy hikarilapaset...

Estetiina kirjoitti...

Kiitos, Pirjo. :) Mä alan vaan olla niin väsynyt, etten aina jaksa muistaa sitä. Niin keskinkertainen sitä kuiteski olen :/

Laura kirjoitti...

Ihanasti sanottu. Ja ihana on huivikin :) Vois treffaillakin pian?

Estetiina kirjoitti...

Moi, Laura! Kiitti :) Joo, terffit on hyvä idea. Kunhan ne ei ole täällä meillä niin, että lapsoset on hereillä taikka paikalla. Meiniskö nää vaikka Isolle Kirkolle jokupäivä? Ollaan yhteyksessä :)