Kukkia ja kakkua

Ihailen ihmisiä, joiden koti on sisustettu kauniisti ja kotoisasti sekä sitä, että ikkunalaudoilla on vehreitä, kauniita kasveja. Valitettavasti en ole kummoinenkaan viherpeukalo ja tämän kämpän nurkkiin tuppaa kertymään kaikkea turhaa kamaa. Lisäksi saatan joskus iltaisin laiskotella, enkä jaksa siivota. Mutta suon sen itselleni. Joskus täytyy myöskin vetää henkeä.

Hankin jo alkusyksystä, banaanikärpäskaudella, kaksi lihansyöjäkasvia. Kuin ihmeen kaupalla olen muistanut ajoittain akstella niitä ja vieläkin ovat hengissä. Ja arvatkaa mitä- toisessa niistä on kukkia ja toisessakin nuput! Ihanaa! Kesällä saatan tehdä parvekkeesta vihertilan, joka kukoistaa...

Mä olen niin innoissani tästä! Ehkä hankin seuraavaksi kahvipensaan. Josko selin eläisi täällä kauemmin kun kuukauden. Ja jos vielä varmuudeksi laittaisi sen altakasteluruukkuun niin eloonjäämisen mahdollisuudet saattaisivat lisääntyä entiestään.

Kukkien ihastelun jälkeen tehtiin tyttösten kanssa halloween - kakku. Neiti kolmevee ilmoitti, ettei tuo ole halloweenkakku vaan hyväntuulen kakku ja näyttää kesäkukkaselta!

Täytteeksi laitettiin vaniljavaahtoa, pastavärillä värjättyä omenahilloa ja banaania.

Kakku oli kyllä oikein herkullista.

 Valitettavasti tuo musta silmä on ihan aito. Neitokainen hyppäsi yläsängyn kaiteelta. Ompas taas oikein hyvä äiti- olo. Mahtavaa. Onneksi sain tukea toisen vilkkaan pikkuneidin äidiltä- kyllä tää tästä taas lähtee :)

Halauksia maanantaihin!