Jippii! Tyttönen oppi luistelemaan! Viimetalvena se ei suostunut laittamaan luistimia jalkaan kun kaksi vaivaista kertaa. Toinen päikkärissä ja toisella kerralla pakotin. Ja isot itkut molempien kertojen jälkeen. Mutta kas ihmettä. Torstaina se pyysi oma- aloitteisesti luistelemaan ja sitten mentiin! Aika oli kypsä. Tietysti se aluksi kaatuili ja nilkat vinkotti, mutta lauantaina jo mennä viiletettiin jäällä eteenpäin ja taakespäin. Yhdellä jalalla liukuminen sujuu ja piruetti pyörii. Mahtavaa :)
Huomatkaa myös luistelijan käsinneulottu kaunis myssy jossa on onnenlintu!
Tietysti myös pikkutiinu haluaa kuvaan.
Mä neuloin itselleni naailman hirveimmät villasukat. Väri on ihan ookoo, mutta siihen se hyvyys sitten jääkin. Lankana käytin Dropsin alpakkaa, ja neulepinta on ihan kamalaa. Mielestäni en nyt ihan noin epätaisaista neulo... Ja kauheaksi lopuksi se lanka loppui kesken ja halusin jatkaa toisella langalla sukkaset loppuun. Oikein piste iin päälle. PÖH.
Rumilukset ei onnistuneet edes kuvassa.
...mutta kengissä ne lämittää kivasti :)
Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
5 kommenttia:
Mutta lämpöiset on sukkasi!!
ja onnea luistelu taidon oppimisesta!
Moi, Kristiina! Kiitos :) Ihanan lämpimät ne tosiaan on. Ihmetyttää vaan, miten tuo neulepinta voi olla noin möykkyistä ja epätasaista. Tai sitten mulla oli vaan muutama ruman neulomisen päivä peräkkäin ;D
Voi ky Myffe on onnessaan tossa keskimmäisessä kuvassa :D Ihana. Ja oon NIIN kateellinen tosta pipasta! Miksei mutsi ikinä tee mulle mitään kivaa pipoo???
-M: Juu, se on kovin onnellinen tyttönen. harmi kun sade sotki meidän hienot luistelusuunnitelmat. Josko sitä tänävuonna vielä pakkastakin saataisiin.
Minusta kanssa tuo pipo on hieno. Mulla on ohje siihen. Josko vähän muokkaisi siitä aikuisten versiota...?
Voi kun mybe on taitava, ihanan innoissaan noissa kuvissa :) Kyllä kummit on ylpeitä!
-Henna-
Lähetä kommentti