Liikuttavaa seurata pienen, ison eskarilaisen joulun odotusta. Hänellä on malttia askarrella, piirrellä, näperrellä ja suunnitella vaikka mitä. Joulupukille on piirretty myös kortti kiitokseksi, jos se vaikka tulisi lahjoja tuomaan.
Eräänä päivänä mulle koitti ohranen hetki. Kun pääsin kaupasta kotiin, mulle tuli joku tuikitärkeä tekstivisti, jota menin lukemaan ja sillävälin neiti Näppärä ratsasi mun kassin. Paha kyllä, että olin samalla reissulla käynyt ostamassa just ne kaksi ainokaista lahjaa, jotka tänävuonna ostin. Oli siinä selittäminen, kun toinen löysi juuri sen unlemiensa prinsessa- aiheisen kirjan ja onnesta huokaillen sitä luki... Selitin, että tonttu oli kulkiessaan käynyt puikkaamassa ne mun kassiin ja pyytänyt paketoimaan ja antamaan teille sitten jouluna. Ja nyt hän kantaa sydämessään Suurta Salaisuutta jota ei sovi paljastaa kenellenään. Vaan me tiedämme sen. Ja läpi meni. Ainakin tänä vuonna vielä. Voikun tuo säilyttäisi vielä muutaman vuoden nuo ihanat, lapsekkaat piirtet eikä hänestä tulisi liian varhain sellaista näsäviisasta, angstista pikkuteinaria <3
Tää ei paljoa vielä joulun salaisuuksista pittaa. Onnellisena huutelee joka käänteessä "Hyvää Joulua!" ja puhuu, että joulupukki asuu korvatunturilla. Tämän päivän huumaava onenhetki oli, kun sai laittaa Seikkailija Dora- vaatteet ja sai muutaman ihan ikioman irtokarkin. Ikiomassa pussissa.
Tattarasta oli myöskin mukavaa, kun sai pyörittää ihan itse kampea...
...Eli näin kauan pärjäsin ilman neulepuikkoja :) Katsotaan nyt, mitä näistä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti