Kotoilua

Pimeys, vesisade ja kirjuus. Voihan konna. Tämä on oikein varsinainen marraskuu. Koska tämä oikein loppuu? Paljonko ihmisen tarttee kestää? Mikä on kohtuullista?

Hyvää mieltä tässä päivässä on ollut yllätysvieraat :) Tavallisesti en juurikaan piittaa yllätyksistä sillä minun kohdallani ne on yleensä ikäviä yllätyksiä mutta nää melko harvinaiset vieraat oli iloinen yllätys!

Koska tyypit ilmoitti rahtusta ennen ovikellon soittoa tulostaan, ajatteli vähän leipoa.

                                                                   Tein muffinsseja.

Ohje on Pirkkan amerikanmuffinssivuokia- pakkauksen kyljestä. Jätin marjat pois. Laitoin ensin vähän muffinssitaikinaa vuoan pohjalle, sitten palan leivontasuklaata ja vielä vähän taikinaa päälle.

Vähän nuo irvistävät pinnalta, mutta maku oi ihan hyvä. Täytyy varmaan seuraavaksi koittaa sellaisia muffinsseja, joiden päälle tulee jotain, ettei tuo pinta näy...

Lisäkis tein muutaman korvapuustin kun tuore pulla on kahvin kanssa niiiiin hyvää :)

Hiiva toimi hyvin ja pullat oli oikein isoja ja muhkeita. :)

Pikkuneiti näppärä viihtyi tovin jos toisenkin askartelutarvikkeiden äärellä. Tuloksena oli lempeä ja sydämellinen maisema keittiön ikkunaan.

Illalla, kun lapsoset nukkuu, ajattelin vielä neuloa vähän. Edes muutaman kerroksen! Ja sitten jotain kivaa olisi kiva. Tietäis vaan mitä se on. Jotain rentoutumista, ehkä? Tai söpöstelyä?

Kun mun elämä on ollut vähän tälläistä tasaista ylämäkeä viimaikoina, tekisi mieli tehdä vähän muutoksia. Aloitan siitä, että menen maanantaina työhaastatteluun! Pitäkää mulle peukkuja! Perhettä en halua vaihtaa ja muutto ei ole nyt hyvä juttu. Mutta itsellenikin voisin tehdä pikku muutoksia.

Olisikohan käynnistä kosmetologilla apua? Kampaajakäynti saattaisi myös piristää. Tai päikkärit muutamana päivänä? Olisko kellään mitään vinkkejä, mitä vois tehdä... ? En tunnista itseäni tuosta kuvatuksen kuvasta! Tuon naikkosen voisi laittaa vaikka luudalla lentämään!