Tänään teimme myös talven ensimmäisen lumiukon. Ensin siltä putosi pää ja sitten pikutyttönen söi sen porkkananenän. Mistäs se voi tietää, että lumiukon nenää ei saa syödä kun ei viime talvesta muista yhtään mitään. Pulkallakin laskettiin, mutta mun kamera on niin hidas nappaamaan kuvia...
Paavo oli myöskin vähän ihmeissään tästä kaikesta. Linnuille pitää tottakai räksyttää, mutta vähän sen oli hankala olla, kun ei oikein tiennyt että pitäiskö noita lumihuitaleita jahdata vai saako antaa olla? Entäs pitääkö tyttöjä puolustaa tältä valkealta massalta? Ja miksi se on niin kylmää? Mitä sen alla on? Ei ole helppoa olla kiltti koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti