Jee! Jo toinen aurinkoinen päivä peräkkäin. Mahtavaa! Se on kevät nyt :)
Kävin tänään juoksulenkillä pitkästä aikaa. Yllättävän hyvin jaksoin juosta, mutta eipä tuo matka ollut kovin pitkä. Siitä on hyvä jatkaa. Pääasia on, että sporttiputki on taas avattu. Nyt pitää pysyä lujana ja mennä liikkumaan aina kun on suunnitellut, vaikka olisi minkälainen känkkäränkkäkuoro äänessä. Kaiken tämän kuntoilun tavoitteena on Helsinki City Triathlonin taittaminen alle tuntiin ensi syksynä. Miksi haluan sen tehdä? Mitä hyötyä siitä on? No ei yhtään mitään hyötyä. Ja haluan siksi, että tiedän pystyväni rankahkoon fyysiseen suoritukseen ja ENNENKAIKKEA tulee urheiltua riittävästi. Ja säännöllisesti. Ja kovaa.
Juokseminen on ihanaa. Juokseminen on zen. Hetken on vaan minä, itse valitsemani vauhti ja vaihtuvat maisemat. Kukaan ei kysele, pyydä apua tai tartte mua. Kaipaan hetkeä itseni kanssa aina välillä. Ihminen, joka ei ole koskaan juossut pitkää lenkkiä kauniissa kesäaamussa on jäänyt vaille ihanaa kokemusta. Mutta toisaalta, myös myrskyssä ja räntäsateessa juoksemisessa (ja pyöräilemisessä) on oma viehätyksensä. Se on niin kamalaa, että on ihan ihanaa. Ja poistaa kiukkua varsin tehokkaasti >:/
Ja sitten neulekuulumisiin...
Tein isommalle tyttärelle villapaidan sateenkaaren väreissä. Hän valitsi langat itse röykkiöstäni ja tarkkaan funtsi, missä järjestyksessä ne olisivat kaikkein kauneimmat. Neuloja- ainesta, sanoisin !
Tottakai prinsessan villapaidassa täytyy olla puhvihihat! Poimutukset on sekä olkapäällä että punaisen osan alimmissa kerroksissa. Aika kivasti pysyy oikean mallisena tällä virityksellä.
Hihan raidotusta.
Etu- ja takakappaleen yläosan ainaoikein raitoja.
1 kommentti:
Ihanan pirteä prinsessapaita. Vaikka itse jostain syystä inhoan yli kaiken ainaoikeaa, niin se toimii kyllä tässä.
Lähetä kommentti