Syksyiset sukat

 

 

Kun on samaan aikaan kerä itsestään kuvioituvaa sukkalankaa, pannullinen kahvia ja synkkä, syksyinen ilta niin lopputuloksena on sukat. Ihan vaan tavalliset perussukat.

 

 Näissä ei ole mitään kummallista. Jännintä on muutaman rivin resorineule kantapään yläpuolella. Se parantaa sukan istuvuutta mukavasti eikä ne mene makkaralle niin herkästi kumppareissa. Näitä aina tarvitaan.

 

Lanka on novitan viidakkoa, väri 846. Vähän jäi kerästä jäljelle. Varmaankin yksien pikkutumppujen verran.

 

 

Arvatkaas, mitkä kaksi juttua tässä päivässä on ollu huippuja?

Siskoni diilasi mulle ihanan lapaskirjan ja se, että kun olin duunissa, lapset hoitajineen olivat tehneet mulle ylläriksi ihanan kakun. Näillä muuttui varsin veemäinen keksiviikko kivaksi.

 

Kivaa keskiviikkoa!

 

Ei tämä mikään kuoleman kehtolaulu ole.

 

 

 

 

 Yövuorojen välillä ilottelin neulomalla Nurmilinnun.

 

Lanka on Heritagen merinoa. Alun perin yritin virkata tästä yhtä ihan toista huivia, mutta en sitten osannutkaan. Purin ja neuloin :) Jäljelle jäi vielä suunnilleen puoli vyyhtiä ja mielessä pyörisi joku musta- turkoosi raitahuivi.

 

Ohje löytyy täältä:

http://www.ravelry.com/patterns/library/nurmilintu

 

 

Neuloin huivin ohjeen mukaan, mutta pitsit tein sileää neuletta.

 

Kesän aikana olen löytänyt uudelleen lukemisen ilon. Nyt luen kirjaa Kuoleman kulttuurit suomessa ja siitä löytyi juttu nurmilinnusta, jota mä en ainakaan tiennyt ennen tätä.

 

Suomen kieli on rikas kuvatessaan kuolemankulttuuria. Kielessämme on kuolemalle toistakymmentä sanaa tai ilmaisua, joilla jokaisella on omat merkitysvivahteensa. Tällaisia sanoja ovat muun muassa sanat kalma, marras, surma ja tuoni. Myös kalevalamittaiset kuoleman kehtolaulut (esimerkiksi "tuu tuu tupakkarulla" ja "nuku nuku nurmilintu") ovat omintakeista kansanperinnettä. Kuoleman kehtolaukut liittyvät ikivahaan kansanperinteeseen jossa äidit nukuttivat lapsiaan laulamalla näille runoelmia ja laulelmia kuolemasta. Ne ovat syntyneet aikana, jolloin lapsikuolleisuus oli yleistä. Tutkimusten mukaan vain suomalaiset, karjalaiset ja virolaiset äidit laulavat lapsilleen kuoleman kehtolauluja.

 

 

 

Kaikesta huolimatta,

 

Ihanaa viikkoa sinulle :)

 

ps. Muista käyttää heijastinta!

Ekat jämälankaraitulit

 

Lankavaraston laihis on nyt siinä pisteessä, että on aika neuloa pikkunöttösiä pois. Niitä onkin monta monituista pussia kertynyt, eli sukkia varmaan tuleman pitää. Pian alkaa tulla ylituotanto- ongelmia. Onneksi kuviolapaset tulee myös aika pienestä lankamäärästä, ja ainahan niitä tarvitsee!

 

Nämä sukat on tehty valkoisesta mummolangasta ja Regeian neon- langasta. Mutta kappas- kyllähän mulla materiaali riittäisi vaikka toisiin mokomiin sukkiin. Miten langan menekin ja määrän arvoiminen on vieläkin, kaiken tämän neulomisen jälkeen näin vaikeeta?

 

Salaa, tai oikeastaan aika julkisestikin, olen kovin ylpeä lankalakostani. En olisi ikinä uskonut pystyväni siihen. Skippasin jopa viimeviikon kässämessut ja menin reippaana naisena jumppaan.

 

 Vai olenko vaihtamassa lankashoppailu- riippuvuuden urheiluriippuvuuteen?

Huoh. Olla tässä nyt sitten jotenkinpäin. Huoh.

 

 

Mielestäni aika kivat lapaset.

 

Kerran keväällä hankin itselleni ruotsinkielisen neulekirjan nimeltä Vantar för alla årstider. Se on mielestäni täydellisen ihana ja varmaankin neulon sen kannesta kanteen. Nyt olen junnannut samaa mallia jo toistamiseen, mutku minkäs sille mahtaa jos tykkää :)

 

Malli on taas siis vanha tuttu Vega. Langat Nallen jämiä. Pienistä nötöistä nämä valmistuivat.

 

 

 

 

Tänään suosittelen myös omatoimisuutta. Jos äiti ei vie riittävän reippaasti suihkuun niin kannattaa hoitaa homma omatoimisesti. Vaikka vessan lattialla.

 

Näppärää keskiviikkoa!

 

Merenkulkija

 

Tässä on merenkulkijat.

 

Kuvan nuori merenkävijä on vaarini ja sukat ovat TiiQ:n suunnittelemat.

 

Kuvassa on merenkulkija vastavihityn vaimonsa kanssa.

 

 

 

ohje löytyy täältä:

http://www.ravelry.com/patterns/library/merenkulkija

Tein merenkävijät seiskaveikasta ja melkein koko kerä meni.

 

Minä nään, minä teen.

NuuTikki oli tehnyt taannoin ihanan huivin. Tein itselleni melkein samanlaisen. Raitojen värit saattavat vaihtua eri kohdassa pitsikuviota.

 Mitä luovuutta!

Alkuperäinen huivi löytyy täältä:
http://handmadebyona.blogspot.fi/2014/07/pitsihuivi.html

 

 

 

 Tykkään tästä uudesta huivista tosi paljon. Ja sopii oikein hyvin myös muutaman mustavalkoisen pipon kanssa käytettäväksi. Ja valkoisen takin kanssa. Ja punaisen. OOh. Olen palannut takaisin Projekti 333 henkeen.

Huivin malli on Kuura ja sen saa ravelrystä ihan ilmaiseksi. Suomeksi. Lanka on novitan nallea ja reilut puoli kerää taisi mennä molempia värejä.

Löydät ohjeen täältä:

http://www.ravelry.com/patterns/library/kuura

 

 

 

Jos joku perheenjäsen tekee jotain ei tartte tehdä yksin. Poikasesta saa aina seuraa. Jos äiti on kuvissa pipo päässä ja huivi kaulassa on syytä ottaa kuva myös Poikasesta. Niinikään pipo päässä ja huvi kaulassa. Ja kuvassa on tapana hymyillä iloisesti.

 

Iloista iltaa! Viettäkää se Y H D E S S Ä. Kuinkas muuten?

Raidoista reippautta?

Elokuun loppu innostaa näemmä viimeistelemään just vähän kesken jääneet neuleet ihan loppuun. Ja pian näitä pääsee käyttämään! Ei ollenkaan harmita. Vanhemmiten olen oppinut pitämään syksyn raikkaudesta ja oikein räkäset syksypäivät on välillä niin rumia, että ovat melkein kauniita.

Tänään päättelin viimeiset langat Andrea´s shawlista jonka aloitin muistaakseni jo hyvissä ajoin keväällä. Neuloin raitaosiota leikkipuistossa hiekkalaatikon reunalla ja se kirvoitti mukavia keskusteluja äitikollegoiden kanssa. Yleensähän puistossa ei juurikaan jutella muuta kun sen parhaan äitikaverin kanssa. Tai naapureiden, jos se bestis on vaikka neuvolassa tai jossain muussa äitipaikassa. Miksi näin?

 

 

Tämä versio Andrea´s shavlista on small. Oranssi on takavuosina myytyä oranssia nallea, sininen jotain äitin mukaan laittamaa lankaa, jota riittikin useampaan raitahuiviin. Riittoisaa :)

 

Ohje huiviin on täällä:

http://www.ravelry.com/patterns/library/andreas-shawl

 

 

 

 

Olen aina sopivan tilaisuuden tullen mörmöttänyt täällä blogissanikin siitä, miten arki tympäsee enkä halua keittää enää yksiäkään perunoita. Nyt olen päättänyt alkaa piristää itseäni kohtuullisessa määrin. Aloitin keikasta kauneushoitolassa. Nyt minullakin on ne- ripsienpidennykset. Ja kyllä. Olo tuntuu freesimmältä. On vähän niinku laitettu olo. Tykkään siitä.

 

 

 

 

 

 

 

Vierailin myös vaatekaupassa. Ketjuliikkeessä. Ostin itselleni muutaman uuden vaateparren. Vaikka mulla on se shoppailulakko. Kait tämän voi laskea repsahdukseksi mutta on kivempi fiilis kun on sopivan kokoiset vaappeet päällä. Ja huomioin kyllä- kaikki uudet voi yhsitää kivasti niihin vanhoihin kirppiksetä takavuosina hankittuihin vaatteisiin. Ehkä mun ei kannata tavoitella Ekonunnan arvonimeä. Frugalista voisi olla parempi tavoite :)

 

 

 

Vai onko nää sittenkin liian nuorekkaat mulle?