Täällä ollaan taas. Käsien läpi on synnytty, kuoltu, toivuttu ja menetetty toivoa. Neuloa mun kädet eivät ole halunneet. Aurinkoisten päivien myötä olen kaivautunut kolostani puikkoineni ja lankoineni. Aloitin pääsiäissukat optimistisesti sekä lapsi- että aikuisversiona. Todella toivon, että kipinä neulomiseen taas syttyy.
Ihan neulomatta en ole ollut. Kaikki mitä olen tehnyt, olen myös purkanut tai jopa nakannut roskikseen epäonnistuneena tai muuten vaan tyhmänä. Ja kun tarpeeksi epäonnistuu, ei enää jaksa yrittääkään. Josko tämä tästä lähtisi taas!
Ootko sä vielä siellä? Mitä sulle kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti