Tyttönen halusi lapaset. Minionit olisi parhaat. Reippaana äippänä kaivoin puikot esiin ja toteutin tuon kullannuppusen toiveen. Niinku äidit yleensä tekee.
Mutta sitten alkoi hiihto betonissa. Lankojen päättely on aina yhtä hankalaa. Ja sitku olis ne silmät pitänyt saada tehtyä. Googlettamalla selvisi, että kivoimmat silmät tulisi virkkaamalla. Jäin pohtimaan asiaa muutamaksi viikoksi.
Aamut muuttuivat marraskuisen koleiksi ja näpit palelevat. Kansainvälisestä massatuotantofirmasta ostetut sormikkaat katosivat. Keräsin sisuni. Virkkasin silmät. Valmista tuli.
Lanka on seiskaveikkaa. Pieni määrä riitti. Hyvä niin, sillä työlistalla on vielä kahdet minionit. Ja nyt mulla riittää rohkeus myös silmien virkkaamiseen. Vaikka samantien. Saatanpa päätellä langatkin ihan vaan tuostavaan.
Oikein pontevaa torstaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti