Kas tällaista kaikkea on nyt työn alla:
Vieläkin tekisi mieli aloittaa ihan vaan muutama, mutta nyt täytyy saada jotain valmiiksikin. Alkaa nimittäin tuosta nerokkaasta keskeneräisten töiden säilytysjärjestelmästä loppua lokerot.
Paras juttu tässä on kuitenkin se, että oikeastaan ainoa, mitä mun pitäisi neuloa on koiran villapaita, mutta sitä en ole edes aloittanut- vielä!
En tiedä, johtuuko tämä aloitteluinnostus siitä, että mulla on elämässäni vähä junnaava fiilis. Tekemistä (siis muutakin kun tämä neulominen) olisi niin paljon kun vaan jaksaa tehdä, mutta virtaa tekemiselle ei tahdo löytyä mistään. Haluaisin mennä talviunille tai ainakin koisia muutamat pitkät päikkärit. Ja tehdä jotain ihanaa ja rentouttavaa. Paha kyllä, että en oikein tiedä, mitä se olisi. Jokatapauksessa jotain ilman lapsia. Olen nimittäin heittäytynyt varmaankin vuosisadan huonoimmaksi äidiksi kun tuntuu, että olen niiiiiin tuhannen kyllästynyt tuohon muksuarjen pyörittämiseen. Eihän sitä nyt näin saisi sanoa, mutta sanompa kumminkin. Ja ihan oikeesti, pääosan ajasta justiinsa se arjen pyörittäminen on ihan ihmisen parasta aikaa, mutta nyt voisi ottaa tauon. Niin keskinkertainen on ihminen. Tai ainakin minä olen.
2 kommenttia:
Kivoja aloituksia olet tehnyt! Aiemmissa postauksissa huikean kauniita sukkia ja komeat villahousut. Käsityöt on ihanaa laatuaikatekemistä, jolla sa ladattua akkujaan ja jaksaa taas arkeakin. Luovuutta ja hyvää mieltä päiviisi!
Oih, Kiitos :) Olet ihan oikeessa, käsillä tekeminen on laatuaikaa ja akkujen lataamista parhaimmillaan ja huomaan, että siitä tulee mulle yhä tärkeämpää. Ihania päiviä Sinulle :)
Lähetä kommentti