Mä olin ihastunut naapuriluokan poikaan. Ja ihastus taisi olla molemminpuolista, koska teinikossi kaatoi mulle aina ihan ilmaiseksi kahvikupposen. Ja muutaman kuukauden kuluttua pyysi mua treffeille leffaan. Ja minä menin. Oih! Romassi saattoi kestää jopa muutaman piiitkän kuukauden, mutta se jätti ikuiset jäljet. Sellaiset kahvitahran muotoiset.
Jokunen vuosi on vierähtänyt kahvitellen. Kunnes viime perjantaina täystuho kiipesi tuolin kautta keittiön tasolle ja pudotti sieltä lasisen kahvikannun lattialle. Se hajosi tuhansiksi sirpaleiksi. Eipä siinä mitään, sirpaleet imuriin ja isolle kirkolle uutta pannua hankkimaan. Paha kyllä, että ostin väärän kokoisen. Epätoivo iski. Ilta tuli. Kuinka ikinä selviäsin ilman tuiki tärkeää aamukahvia...!?
Ihan hyvin. Vähän päätä jomotti, mutta se meni nopeasti ohi. Päässä välkähti ajatus. Josko vaikka en hankkisikaan uutta pannua. Kokeilisin olla ilman kahvia. Totaalikieltäytyjäksi en meinaa ryhtyä, sillä kahvittelu on ihanan sosiaalista! Mutta jos nyt kotona lakkoilisi, ainakin jonkin aikaa. Nyt ollaan keskiviikossa ja vieläkin menee oikein hyvin. Ihmettelen, että tällä kahvitaustalla ei edes kummempia vierotusireita ole tullut. Urheillessa olo tuntuu paljon mukavammalta. Syke ei pomppaa korkealle kovinkaan nopeasti. Ehkä nukunkin vähän paremmin.
Nänä on viimeiset villasukat, jotka olen neulonut kahvitellen. Ja osuvasti, mallin nimi on vanilla latte socks.
Ohjeen saa täältä: http://www.ravelry.com/patterns/library/vanilla-latte-socks
Lanka on jotain näppeihin kivantuntusta sukkalankaa. Tarkemmin en osaa sanoa, koska täystuho viihtyy myös lankalaatikoissa vyötteitä repien.
Ja hei, tässä olisi linkki neulojan käsijumppa- ja hierontaohjeisiin. Mua nämä auttoi!
Kivaa keskiviikkoa :)
Olkaa onnellisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti