Mistä täällä jutellaan?
neulominen
(305)
villasukat
(136)
pipo
(74)
jutustelua
(72)
lapaset
(35)
vaatteet
(35)
kirpputori
(31)
huivi
(30)
ompelu
(25)
pitsineule
(25)
virkkaus
(24)
onnellinen
(20)
kuntoilu
(19)
lastenvaatteet
(19)
leipominen
(18)
neuleita lapselle
(18)
juokseminen
(16)
kämmekkäät
(11)
paavo
(11)
shoppailu
(11)
villatakki
(11)
langat
(10)
zumba
(9)
pohdiskelua
(8)
vesijuoksu
(8)
haaveilu
(7)
sisustusprojekti
(7)
kauluri
(6)
ommeltu lelu
(6)
tiskirätti
(6)
lapset
(5)
kaulaliina
(4)
neuleita miehelle
(4)
pukukoru
(4)
villapaita
(4)
geishansukat
(3)
kahvakuula
(3)
kankaat
(3)
kengät
(3)
pöllö
(3)
shoppailun lopettaminen
(3)
villahousut
(3)
virkattu lelu
(3)
huutonetti
(2)
isoäidinneliö
(2)
japanilainen sukkakirja
(2)
kohtuullisuus
(2)
konmari
(2)
lapsen tekemiä käsitöitä
(2)
ruusupipo
(2)
sukellus
(2)
säärystimet
(2)
torkkupeitto
(2)
bambi
(1)
capsule wardrobe
(1)
cupcake
(1)
hame
(1)
harmistus
(1)
helmet
(1)
hihatin
(1)
iloinen
(1)
jumppa
(1)
jämälanka
(1)
kapselivaatekaappi
(1)
kirjoneule
(1)
knitalong
(1)
koiran villapaita
(1)
lumputon lokakuu
(1)
mekko
(1)
minni hiiri pipo
(1)
muffinssi
(1)
ommeltu pallo
(1)
ompeleminen
(1)
punttis
(1)
päivän asu
(1)
siivous
(1)
sisustuspallo
(1)
sullavikat
(1)
tankotanssi
(1)
tilkut
(1)
tuubitoppi
(1)
uinti
(1)
vapaapäivä
(1)
torstai 19. heinäkuuta 2012
Suurten tunteiden äärellä
Tyttöset olivat illalla leikkimässä pihalla ja löysivät pihatieltä loukkaantuneen citykaninpoikasen. Tottakai siitä riennettiin oikopäätä kertomaan vanhemmille. Apua on saatava! Kaninpoikanen on hädässä ja tarvitsee apua! Mitä sille voidaan tehdä? Sen nilkka saattaa olla murtunut, ihan niinku Roobertilla. Se on vietävä oitis eläinlääkärille!
Riensin paikalle ja hentonen pupureppana katsoi mua isoilla silmillä. Raajat tuntui ihan ehjiltä eikä siltä vuotanut verta mistään. Tässäkohtaa isompi tyttönen itki jo vuolaasti. Päätettiin, että laitetaan eläinpotilas katoksen alle sateelta suojaan ja soitetaan eläinlääkärille. No, onneksi lääkärillä oli psykologista silmää ja se tsemppasi ihanasti eläinlääkärin urasta haaveilevaa neitosta. Laitettiin pupulle vettä ja porkkanaa. Nimeksi tuli Neela.
Neelaa on käyty katsomassa hyvin usein ja aina se vaan kyyhöttää eikä porkkanakaan maistu. Hengittää vielä, raukka. Yksi nukkuu tyytyväistä pikkulapsen unta ja toinen itkee ja suree. Jos Neela kuolee! Entäs jos se ei tulekaan terveeksi kaikesta huolimatta? Ketkä sitä jää kaipaamaan?
Kuoleminen on ammatin kautta tullut valitettavan tutuksi ja nyt olen yrittänyt parhaani mukaan selvittää vuoroin itkuiselle, epätoivoiselle ja toiveikkaalle sitä, että kaikki elollinen kuolee joskus. Ja vaikka parhaansa mukaan koittaa auttaa, parantaa ja pelastaa toista, silti potilas voi kuolla. Eikä kukaan ole tehnyt mitään väärää vaan yrittänyt kaikkensa. Tehnyt niin hyvin kun vaan on voinut.
Voivoi, huomenna saattaa olla Neelan hautajaiset. Ehkä ihan hyvä opetus siitä, että elämä on rajallista. Jopa pupun elämä. Nyyh!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hei, viekääs se pupu eläinlääkärille. Tai soittakaa heti Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen, yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.hesy.fi. Siellä on todella asiantunteva hoito ja lääkäriapua myös saa. On paikassa hoidettu citykaneja ennenkin.
Hei, kopioin tekstisi ja lähetän sen HESY:lle!
Kerrotko vielä, miten kävi Neelalle?
Lääkäriin heti!
Lähetä kommentti