Viimeinkin valmista!

Neuloin pinkkiä Travel shawlia mennen, tullen ja aina siinä välissä. Innokkaasti tietenkin. Aloin ihmetellä, miksei valmista ala tulla kun mallikerran toistojakin on tehty reilusti yli ohjeen määrä. Kohautin olkiani ja jatkoin. No, sitten aloin ihmetellä niin paljon, että kaivoin ohjeen esiin. Kas kummaa- huivin pitäisi olla NELIÖ ei KOLMIO. Voihan hohtimet.

Mikä nyt neuvoksi? Reunakuvio ei täsmää väärällä silmukkamäärällä vääränmalliseen huiviin. Päättelisinkö vaan, vai mitä? Kovetin itseni ja PURIN koko huivin. Aloitin alusta. Ja seurasin ohjetta :)

Ennen päättelyä ja pingottamista huivi oli näin iso!

...ja sitä voi käyttää myös jalkapeittona.Tai näperrellä muutenvaan sillä pinkki on ihanaa.

Kostutun ja pingotin huivin yhdessä aputyttösen kanssa.

Tältä tämä näyttää pingotettuna!

Vaikka kuinka harmitti, niin purkaminen kannatti. Jos olisin jättänyt sen epämääräiseksi kolmioksi niin luulenpa vaan, että huivi olisi jäänyt jonnekin kaapin perukoille ja sitten olisi mennyt koko työ hukkaan.

Pingotettuna huivi on kooltaan lähemmäs 1m x 1m. Lankana käytin novitan nalle aloeveraa ja sitä meni suunnilleen 250 grammaa. Lopusta ajattelin tehdä lapaset. Kahden huivin jälkeen pitää taas tehdä jotain pikaisesti valmistuvia juttuja...

Hurjaa perjantaita!

Hilviö vai lepakko?

Neuloin vironvillasta uusimman ullaneuleen ohjeen mukaan Simplicitas- huivin. Tein tuon "runko-osan" muutaman illan aikana telkkaria katsellessa,  sitten tuo huivi alkoi jotenki tökkiä. Mietin jo, että josko olisin purkanut koko huivin. Poimin kuitenkin silmukat reumapitsiä varten väärästä reunasta >( Taas jäi huivi vähän lepäämään.

Kun olin leppynyt, poimin silmukat oikeasta reunasta ja kas, siitä tulikin ihan kiva.

Pingotusvaiheessa mulla oli apuna Pikkuneiti, tuo suuri esteetikko, joka kirkkain silmin tiedusteli multa: Äiti oleksäsä tehny hilviön vai lepakon? Ehkä tuo on hilviö. Ja nuppineuloja oli kovasti hauska pistellä...

...ja nyppiä pois muutaman päivän päästä...

Kannatti tuo hirviölepakko kuiteski tehdä loppuun asti, vaikka se ajoittain ärsyttikin aika paljon. Siitä tuli kivan iso kaulan ja hartioiden ympärille käärittäväksi tai voi sitä käyttää vaikka lentokoneessa torkkupeittona.

Koukussa!

Menin äitin kaveriksi lankakauppaan, ihan vaan seuraneidiksi. Kuuluisat viimeiset sanat. Muutaman kerän nappasin Soukan Menitasta mukaan, mutta olivat ihan ehdottoman tarpeellisia, että saan neulottua "puuhakirjaa" eteenpäin :) Ja sitäpaitsi ne langat oli vielä tarjouksessa. Kun olimme äiti ja tytär liikenteessä, saatiin kaupantekijäisinä koekäyttöön Addin uusi virkkuukoukku. Lisäksi saatiin katsoa kesän ja syksyn  aikana tulevien uusien lankojen värikarttoja. Luvassa on Menitaan ihania reilun kaupan merinoja, alpakkoja yms. Ja voi mitkä värit! Ensi syksunä mulla on kaikkee kaunista ja lämmintä. Ja lapsilla kans :) Ehkä myös Blogimiehellä. 

Mun käsille tuo koukku sopii tosi hyvin! Siitä saa tukevamman, "instrumenttimaisemman" otteen. Tälle virkkaajalle koukku on taivaallinen käsissä. Tyytyväinen olen!

Virkkailin onnellisena lisää isoäidinneliöitä torkkupeittoa varten. Testailin puuvillalankaa, puuvillasekoitetta , bambua ja villaa. Ihankun tuolla paksuvartisella koukulla virkkauskäsialakin olisi ollut siistimpää? Vai johtuukohan siitä, että koukusta saa niin hyvän otteen? Tai olenko vaan kenties oppinut jotakin?

On ihana tunne, kun on oppinut taas vähän jotain uutta. Vielä vuosi sitten tajusin virkkaamisesta yhtä paljon kun porsas kuuraketeista. Mutta nyt voi jo sanoa osaavansa perusjuttuja. Tavoitteena on saada tälle kesälle vielä virkattua toppi ja hame. Erikseen käytettäviksi.

Kuvat on Debbie Stollerin kirjasta Stitch ´n bitch. Virkkaajan käsikirja.  Ihan oikeesti; mulla on tuollaiset vielä tänä kesänä!

Äitin mussut

Tyttöset halusi katsoa muumeja. Kuka sitä nyt tyhjin käsin istuu...

Tilattiin tuossa taannoin neulekirjoja nettikaupasta ja ne on mulle kun puuhakirjat kakaroille. Toista saan tehdä "hyppelehtien" mutta toinen pitää tehdä järjestyksessä. Alusta loppuun.

Ainiin! Ja sitten meille tuli kesä!

Hanami

The Japanese custom of hanami- enjoying flowers- is centuries old. Originally, hanami included many kinds of blossoms, but it has since become analogus to viewing the cherry blossoms, also called sakura. To this day, thousands of people gather in Japanese parks easc spring to feats under the flowering cherry trees. Lähde: Knitted socks East and West, sivu 85.

Neuloin äidille äitienpäivälahjaksi Hanamit mun "puuhakirjasta". Lankana käytin Novitan seiskaveikkaa, jota löytyi lankavarastostani, sillä mulla on kesänaikainen itseasetettu porttikielto lankakauppoihin. Hätätilanteessa sen porttikiellon saa tietty purkaa...

Kuviossa on vähän sitä ja tätä, mutta silti se näyttää mielestäni melko rauhalliselta ja harmoniselta. Lanka olisi saanut olla ehkä vähän toisenlaista, ettei sukista olisi tullut noin "rouheat". Mutta toisaalta, lampimiä villasukkia tarvitsee aina!

Aloitin näiden sukkien neulomisen torstaina, jolloin tehtiin blogikoira Paavon kanssa pitkä lenkki. Taisi ottaa pikkukoiran voimille kun ilta meni sohvalla nukkuessa. Tassu neulekirjaa vasten.

Hyvää äitienpäivää!

Näillä mennään.

Näpertelyn lisäksi harrastan kuntoilua. Juoksua, jumppaa, uimista, vesijuoksua tai minne nyt satun pääsemään. Melkein kaikki käy, paitsi jooga kun siihen olen ihan liian kärsimätön. tai ehkä kannattaisi käysä joogassa. Niin oppisi sitten sitä kärsivällityyttä.

Tänään on HCR. Yhtäältä odotan sitä innoissani, toisaalta taas kauhuissani. Entäs jos en jaksakaan juosta? Jos se meneekin tosi huonosti? Sataako vettä? Miksi mä en voisi jaksaa? Olen pysynyt tervenä syksyisen selkäkatastrofin jälkeen ja harjoitellut ahkerasti. Ja vakavinta juoksussa on se, ettei sitten jaksakaan loppuun asti, vaan kävelee.

Asia taitaa olla niin, että kuntoilu on elämän tärkein sivuseikka.

Hih! Koska tykkään kaikesta kauniista, menen juoksulle näissä!

Söpöstelystä voimaa- ihan kaikkiin tilanteisiin. Hymyillään :)

Kohti ääretöntä ja sen yli.

Me vedetään pinkissä ohi.

Mukavaa lauantaita ! 

Konnichiwa

Konnichiwa is the Japaneese greeting that means "good day". In Japanese culture greetings are very inportant and at young age Japanese children are taught to offer them with entusiasm...

Mulla on ihanainen japanilainen sukkairja, Socks from east and west, ja ajattelin neuloa nipsutella sen kannesta kanteen. Japanilaistyyliset neuleet ja ompelukset on vaan niin ihania!

Nämä on siis tuon neulekirjan ensimmäinen malli :) Lankana käytin kotoisaa Novitan Isoveljeä ja sitä meni vähän toista kerää. Muuten sukkaset olivat nopeat neulottavat ja loogisen mallikerran oppi yhden toiston jälkeen. Koska sukkaset ovat aika paksut, ne ovat mukavat himassa hipsutteluun, erisyisesti niinä päivinä kun saa pyörittää päässään mantraa "olen väsynyt, viluinen ja harmistunut eikä mikään huvita mutta en anna sen vaikuttaa ninuun mitenkään"

Konnichiwa !

Mummolle

Kun olin pikkutyttö, käytiin usein lomareissuilla Mummolassa. Mummo oli (ja on edelleen) maailman nopein neuloja ja melkein aina hänellä oli puikot kädessä. Monena iltana nukahdin puikkojen kilinään :)

Vasta nyt mä rohkaistuin neulomaan Mummolle. Ajattelin, että lähetän hänelle äitienpäivälahjaksi pipon. Heddaa hänellä ei varmaankaan ole. On se vaan kumma, miten sitä olevinaan on niin suuri kynnys neuloa toiselle lahjaksi. Varsinkin sellaiselle, joka itsekin harrastaa neulomista.

 Tänävuonna kaikki on toisin. Neulon iloisesti sukulaisille ja muille, joille mulla on tapana lahja antaa :) Tykkäsivät tai eivät.

Koska mummo on innokas ulkoilija, tein pipon bambu- puuvillasekoitteesta, että sitä voisi käyttää myös välikausina. Ja malli tuossa on fitted Hedda.

Mulla on tänään huonon naaman päivä, siksi mallina toimi Pikkutyttönen joka innoissaan ratsasti neulontanojatuolin selkänojalla ja lauloi kovaäänisesti "ihhahhaa, ihhahhaa heepo hiinahtaa....".

Kivaa keskiviikkoa!

Toukokuun ensimmäinen

                           Onko jollakulla muullakin naisella joskus tällainen fiilis?

...Että elämä menee eteenpäin pikakelauksella mutta itte käy vähän hitaalla? Jaksa. Muista! Tee! Älä vaan unohda. Ethän sä ressaa liikaa? Äitiiii!!!

Yleensä elämä on tietysti oikein mukavaa, mutta välillä tuntuu, että vähmepikin riittäisi. Olis varmaan vielä mukavanpi käydä duunissa jos palkka riittäisi muihinkin kuin laskuihin. Voisi vaikka vielä itsensä iloisesti ulos syömään tai viettää hemmotteluiltapäivää kosmetologilla :) Ehkä joskus sitten!

Oikeastaan tällä porukalla on ollut ihan kiva vappu ! Me ollaan siivottu yhteistuumin, herkuteltu, naurettu, laulettu, tanssittu ja kaffiteltu mukavien naapurien seurassa.

Hössöttämisen ohella olen myös virkkaillut näitä isoäidinneliöitä. Ja on muuten koukuttavaa hommaa! Mulla oli virkkaukset mukana tänään puistossakin, mutta ei se siellä paljoa edennyt kun oli yksi juoksutyyppi juttuseurana. ja HCR niin kovin lähellä.

Neliöitä on  valmiina reippaasti yli 30! Koska elämä ei ole yhtä karkkipäivää, virkkaan mukaan myös muutamia mustia neliöitä.

Kyselin tässä taannoin blogissa, neliöiden yhidtelemisestä ja päädyin siihen, että yhdistelen pikkuhiljaa matkan varrella. Ihanaa nähdä valmista! Jolu pikkuihminen mahtuisi jo vallan hyvin tuon peiton alle päikkäreille, mutta tästä on nyt tarkoitus tehdä torkkupeitto vähän isommalle nukkujalle.