Nyt Rusetiinallakin on ikioma
Happypotamus.
Jos sinun elämästäsi sellainen puuttuu, ohjeen saa muutamalla Ameriikan rahalla ravelrysta. 
Ohje perustuu afrikkalaisiin kukkiin ja se on niin selkeä, että aloittelevakin virkkaaja kyllä siitä selvitytyy jos vaan malttaa rauhassa lukea ohjetta.
Olen ihan älyttömän ylpeä, että sain tämän tehtyä ja vielä kasattua. Virkkaus on ollu mulle aina tosi hankalaa ja nyt tuntuu, että se alkaa sujua ja uskallan kokeilla ja yrittääkin tehdä jotain. "Virkkaustrauma" on lähtöisin ala- asteen kässäntunneilta. Ja luulisin, että "vanhan kansan kässänopen" tyylinen opetäti kääntyisi haudassaan tai ainakin kiikkuisi vanhainkodin kiikulla ylinopeutta jos tietäsi, että mulla on kässäblogi.
En ostanut hippoa varten yhtään ainoaa uutta lankakerää. Jahuu, olen ostanut viimeksi lankaa huhtikuussa! Kolmisen kuukautta ilman ensimmäsitäkään repsahdusta. Sain tähänkin upotettua onnellisesti jonkun verran puuvillalangan jämiä. Vielähän niitä jäi aika tavalla, mutta onneksi toinenkin tyttönen haluaisi oman hipon.
Villi veikkaus näppituntumalla on, että ennen täyttöä kaunokainen painoin noin 250 grammaa. Mun piti kyllä käydä punnaamassa hänet vainvihkaa lähikaupan hedelmävaa´alla mutta unohtui sitten sekin.
Söpöintä tässä on mun mielestä pallopylly. Tää on niin tyttö :)
Rusetiina seuraa lastenkanavalta tulevaa Seikkailija Diego- sarjaa joka kertoo kaikenmaailman elukoista. Jokaisella virtahevolla pitää kuulemma olla loisnokkeli. Sen tehtävänä on syödä loiset virtahevon selästä, että se ei kutise. No, tein sitten loisnokkelin.
Olen aika yllättynyt koosta, mutta Rusetiinan mielestä se on juuri sopiva. Tarpeeksi iso. Ja nokkeli sopivan pieni, Juuri niinkun kuuluukin olla. Tämä tulee mukaan myös päiväkotiin. Että tiedoksi tämä teille, ihanat hoitajat :) Yksi teistä saattaa kuulemma pyörtyä ihastuksesta. Varautukaa siis siihenkin.
Mukavaa päivää!
