Himassa ja Hilmat

Onko kukaan muu kiihkeänä pikkujouluviikonloppuna himassa kun minä?

Hipsuttelun kunniaksi väsäsin Hilmat ja tykästyin kovasti. Helppo, mukava kirjoneule ja paksuhko lanka palkitsevat tekijänsä tuiki sukkelaan. Näitä teen varmaankin useamman parin vielä.

Hilmat on yhdeillan juttu. Vuodenajalle tyypilliseen tapaan. Vajaa kerä riittää tosi hyvin ja kuvioneule syönee kiitollisena myös itsestäänraidottuvien lankojen keränloput. Sitä kokeilen seuraavaksi. Ohjeen mallisukkia on nähkääs neulottu yksivärisillä ja itsestäänraidottuvilla.

Lanka on seiskaveikkaa ja käytin 4 puikkoja ja nyt ei kirjoneule kiristä.

Ohjeen Hilma- sukkiin saa ilmaiseksi ja suomeksi täältä:
https://drive.google.com/file/d/0BzuPxMEdyprVeUNfQ0JNQjhjVkk/view

Neulominen on alkanut taas maittaa entiseen tapaan ja päähäni pälkähti ajatus- neuloisinko lasten opeille joululahjaksi villasukat? Molempien opet on niin sydämellisen ja ystävällisen oloisia naisia.

Leppoisaa lauantaita- olit sitten juhlissa tai kotosalla.

Minä rakastan rapakoita ja sinä rakastat minua.

 

Loiskottelu rapakoissa on poikasen mielestä maailman parasta hommaa. Minä lakastan lapakoita ja sinä lakastat minua. Ihana. 

Tänään oli historiallinen päivä- käytiin muutaman kilsan päässä sijaitsevalla kirppiksellä ilman rattaita. Ihan vaan ratikalla mentiin. Kohta 11 vuotta olen kulkenut suurimman osan matkoistani vaunuja tai rattaita työnnellen. Oma valinta, tiedän sen, mutta voi sitä vapauden tunnetta. Kävellessä voi heilutella vapaasti käsiä ja sen kun vaan hypättiin kyytiin. Ihanaa. 

Ensin mun piti muuttua naisesta äidiksi ja nyt voin taas jossain määrin muuttua äidistä takaisin naiseksi. Jolla ei ole koko ajan kärryjä työnnettävänä. Ihanaa. Ja tavallaan kamalaa. Mutta enemmän ehkä ihanaa. On niissä ihan pienissä aika tavattoman paljon käsityötä. Nämä isommat ja esiteinarit varsinkin haastaa ja ravistelee henkisesti.

 

Kotona jutut jatkuivat. Lentoulu sinä vaan, mä keittelen meille maukasta soppaa. Poikanen touhotti ja kiipesi hellan ääreen hämmentämään lämpiämässä olevaa soppaa. Ihana.

Oikeesti- lapsi ei pääse meillä kuumalle hellalle satuttamaan itseään ja aikuiset ruuan laittaa. Tuo ajatus oli vaan niin sydäntä lämmittävä. 
                  Ihanaa perjantaita!
 
 

Minionit

 

Tyttönen halusi lapaset. Minionit olisi parhaat. Reippaana äippänä kaivoin puikot esiin ja toteutin tuon kullannuppusen toiveen. Niinku äidit yleensä tekee.

 

Mutta sitten alkoi hiihto betonissa. Lankojen päättely on aina yhtä hankalaa. Ja sitku olis ne silmät pitänyt saada tehtyä. Googlettamalla selvisi, että kivoimmat silmät tulisi virkkaamalla. Jäin pohtimaan asiaa muutamaksi viikoksi.

 

Aamut muuttuivat marraskuisen koleiksi ja näpit palelevat. Kansainvälisestä massatuotantofirmasta ostetut sormikkaat katosivat. Keräsin sisuni. Virkkasin silmät. Valmista tuli.

 

Lanka on seiskaveikkaa. Pieni määrä riitti. Hyvä niin, sillä työlistalla on vielä kahdet minionit. Ja nyt mulla riittää rohkeus myös silmien virkkaamiseen. Vaikka samantien. Saatanpa päätellä langatkin ihan vaan tuostavaan.

 

Oikein pontevaa torstaita.

Harmautta. Eli parhautta.

Nuorena olin nätti ja tykkäsin yllätyksistä. Oli kuvaa kun elämässä oli kaarteita ja kurveja. Hitautta ja kiihdytystä. Näin vanhemmiten kaarteet saavat olla loivia ja tahdin on hyvä olla tasainen. Ääripäitä vältellen. Harmaa on hyvä. Turvallinen. Tasainen. Arvattava. Varma.

Rahtusen ristiriitaista tämä on, sillä toinen ammattini on sellainen, että vastaan voi tulla ihan mitä tahansa. Mutta firman vaatteissa se on ihan eri asia. Nyt olen yksityishenkilö. Tavallinen tytär. Äiti. Takarivin iloinen jumppaaja. Kahvittelija. Korvapuustien kaveri.

Harmaa on hyvä. Kuvio on kaunis mutta helppo. Ei yllätyksiä eikä äkkikäänteitä.  Tykkään!

Sukkien malli on December socks ja sen on suunnitellut ihana Niina Laitinen.


                Ohjeen saa ravelrystä:
http://www.ravelry.com/patterns/library/sukkakalenteri-2015

Lanka on Novitan nallea. Vähän vajaa kerä riitti vallan mainiosti.

Tasaista ja turvallista tiistaita.

Kahvitauko on päättynyt.

 

Estetiinan kohtalo oli vaakalaudalla. Ajattelin ensin lopettaa koko homman. En sitten lopetakaan. Minusta taisi tulla väliaikaisesti ujo ja epäsosiaalinen. Pidin kunnon kaffepaussin, mutta nyt kahvitellaan taas täällä sosiaalisessa meediassa.

 

 

Tauon aikana olen siivonnut. Siivonnut. S I I V O N N U T siivoamasta päästyäni. Pessyt seinät (!), katon, lattiat moneen kertaan ja kaikki kaapit hyllyn takusia myöten on tyhjennetty, tavaramäärä järkeistetty ja pölyt putsattu nurkista. Kuinka paljon käyttämätöntä, liian pientä tai muuten vaan epäsopivaa kampetta olenkaan hillonnut vuosien saatossa näihin neliöihin. Ihan melkein hävettää. Vaikka ostokset on tehty pääasiassa kirppiksiltä, niin silti niihin on huvennut helposti euro jos toinenkin.

 

Tässä havainnekuva lasten ulkovaatekaapista. Ja eteinen avautuu koko kauneudessaan. 

 

Puunattuani aloin myyntihommiin. Onneksi kotiseudulla on perin aktiiviset kierrätysryhmät, joissa lasten pienet vaatteet ja muut meille tarpeettomat kamppeet kävivät kaupaksi tosi hyvin- yleensä tulivat myydyksi tunnin sisällä kuvan lataamisesta nettiin. Jee! Yksiäkään ohareita ei tullut ja sain tutustua kirputellessani mukaviin tyyppeihin, jotka asuvat täällä ihan lähellä jossain. Eli kaikenkaikkiaan oikein onnistunut juttu. Ja kuinka koukuttavaa kirpputorimyynti voikaan olla... Tarpeetonta tavaraa olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta nyt täytyy pitää taukoa ettei vauhtisokeus pääse yllättämään. Huomasin nimittäin miettiväni, pitäisikö mun myydä lempimekkoni. Ajattelin ihan tosissani toteuttaa projekti 333 mutta se olisi nyt tällaiselle vasta tapansa parantaneelle himoshoppailijalle liian rankka juttu. Vai mitä? Tuskin mun nyt vieläkään kannattaa ekonunnaksi heittäytyä.

 

 

Siistejä nurkkia on kiva sisustaa. Onneksi oli kirstun pohjalla vähän rahaa, joilla voi sitten ostaa sisustuskirppikseltä tai halpiskaupoista kaikkea kivaa tilalle. Tässä muutama kuva kämpän uudesta HALPIS MEETS KIRPPIS- tyylistä.

 

 

 

Ideoita olen napannut ihanista sisustusblogeista. Mulla ei ole varaa käydä sisustuskaupoissa, mutta mielikuvitusta on ja hyvä kirpputorisilmä. Omasta mielestäni. Olkkaria ja lastenhuonetta saa vielä viimeistellä. Keittiökin kaipaa uutta kivaa. Onhan mulla aikaa vielä.

 

Mukavaa maanantaita Sinulle.

Neulomisiin.

Huomiseen!