Oodi tukisukkatanssiaisille

 

"Vanhoja" ihmisiä on kahdenlaisia. Niitä ihania ja niitä kamalia. Suurin osa on tietysti niitä ihania.

 

 Mun työpaikalla käy keikkalaisena muutamia vuosia takaperin eläkkeelle jääneitä ammattilaisia. Nämä naiset puhuvat itsestään "tukisukkatanssijoina" ja jos heitä on vuorossa kaksi taikka useampia on kyseessä tukisukkatanssiaiset. Tukisukkatanssijattaret on upeita. Ne on ammatillisia, nuorempiaan kohtaan kannustavia, omaa täydellisen kliinisen silmän ja sellaiset kädentaidot, että nuorempia hirvittää kateudesta ja ihailusta. Lisäksi ne jakaa itseään korostamatta tietojaan ja taitojaan jotka on parhaimmilla noin 40 vuoden työhistorian aikana hankittuja. Tämän kaiken he tekevät vielä itseään korostamatta. Mutta niinhän sitä sanotaan,  ei tähtiä tarvitse hehkuttaa- ne loistavat jokatapauksessa.

 

Minun puikoiltani valmistui myöskin mummut- kuten Rusetiina sanoi. Oikeasti ne ovat Niina Mannbergin suunnittelemat Maatuskat. Ohjeen nappasin ravelryn ilmaispuolelta. Lanka on seiskaveikkaa.

 

 

 

 

 

Söpöä lauantaita!

 

ps. Edellisen postauksen kämmekkäiden saaja ei ollut lainkaan loukkaantunut saamistaan onnitteluista. Itse asiassa hän oli kovin otettu. Jee :)

Saako näin edes tehdä?

Mun kaveri teki ratkaisun elämässään. En ole ihan varma, saako tällaisesta onnitella. Kyseessä ei ole  synnytys, häät, synttärit tai muu normijuttu josta yleensä onnitellaan ja kaikenlaista toivotellaan.

Mutta nainen vaikuttaa itse tyytyväiseltä, niin aivotin siinä sitten, että onnittelut ovat varmaankin paikallan. Askartelin pikku kortin ja neuloin kämmekkäät. Lähetin ne hänelle ylläriksi.

 

Toivottavasti ilahduttaa!

Kämmekkäiden malli on Kujeillen. Suunnittelija on ihana TiiQ. Lanka on Novitan Woolia ja sitä meni 30 grammaa.

 

 

 

Kaikkea parasta Sinulle!

Tsygootit

 

Pessimisti neuloo villasukkia kesällä?

 

Tai sitten olen vaan varautuja tai ikuisesti iloinen neuloja! Tälläkertaa tein Neulovan nartun suunnittelemat Pikku Unikot. Ajattelin ensin, että nakkaan nämä lahjalaatikkoon, mutta ehei. Nämä jäävät ihan mulle itselleni!

 

Olen alkanut taas kertailla koulukirjojani ja tästä kuviosta tulee mieleeni tsygootti.

 Hih! Tsygoottivillasukat.

 

 

 

Taas kerran- tykkään oikein kovasti. Väriyhdistelmä ei nyt luovuudella hurjastele- samoista väreistä on tehty ohjeen mallisukatkin. Mutta väliäkö hällä. Nyt helteellä saakin olla vähän pää pehmeenä. Vai mitä?

 

Tässä on kuulemma kuva minusta. Taiteilija on 4v.

 

Tänään vietimme tyttäreni kanssa tosi pitkästä aikaa äiti- tytär- iltapäivää. Tyttönen halusi käydä kampaajalla leikkauttamassa muodikkaan (SIC!) hiusmallin ja ravintolassa herkuttelemassa. Ihanaa viettää välillä aikaa rauhassa isoimman lapsen kanssa :)

Ebba Ensimmäinen

 

Juhannuspyhien iltoina neuloin Edda- myssyn. Sen on suunnitellut Suvi Simola. Lanka on BC Garnin silkkivillaa, jota löysin lankavarastonu uumenista kolme korkkaamatonta kerää! Ja kaikki ovat vielä eri värisiä. Tämän taidan antaa lahjaksi ja neuloa itselleni samanlaisen yhdestä toisesta langasta. Ja sille yhdellekin on käyttösuunnitelma. Hups! Jopas on tuokin ongelma taas ratkaistu.

 

 

 Ebba on ihan kiva neulottava, mutta ihan lastenkaitsennan ohessa se ei onnistu, varsinkin jos kaksi tappelee ja yksi purkaa kaikella tarmollaan kaappeja ja kiipeää kokoajan yläkerran rappusia. Itseasiassa- tämä voisi olla melkein meditaationeule , joita en ole tehnyt herraties kuinka pitkään aikaan!

Mukavaa viikkoa!

Ajatella, jouluun on enää 6 kuukautta. Oih ja voih. En ole ollenkaan joulutyyppiä.

Onnenkyyneleitä

Neuloin lapaset. Malli on Neidonkyyneleitä ja sen saa omakseen ilmaseksi Ullasta 1/2012.

Lankana käytin Novitan harmaata seiskaveikkaa. Pieni nöttönen riitti, sanotaanko 50grammaa.

 

Enkelit

 

"On ihmisiä,

joiden lähellä jurot hohtimet

ja jakoavaimet puhkeavat salaiseen kukkaan.

Nämä ihmiset suostuvat

hiljaisesti varaosiksi,

paikkaavat polkypyörän

puhjenneen kumin tai

hankalan olon.

He ojentavat itkevälle

sadetakin.

He ovat taustalla äärettömän

läsnä.

Heidän käsiinsä voi

unohtaa itsensä,

nähdä rauhallisesti."

 

..Muistan sinua, tapaasi tehdä työtä ilomielin ja lämmöllä.

Olit "enkeli" minulle selkeillä ja kannustavilla neuvoillasi.

 

Tällaisen palautteen sain työpaikalta. Olen sanaton. Otettu. Ja neidonkyyneleet on onnenkyyneleitä.

Sadepilven reunalla

 

Sadepäivän iloksi voi hyvinkin kuvata villatakin!

 

Malli on Tiinan suunnittelema Pilvenreunalla. Tein tänän 4-5 vuotiaan koon ohjeella (oikeesti) mutta käytin paksua, konepestävää villalankaa. Kerrosmäärät ja kaikki tein ihan ohjeen mukaan ja just hyvä ja sopiva siitä tuli. Rusetiinalla on päällä niinikään Pilvenreunalla- villatakki ja se on tehty ihan justiinsa ohjeen mukaan, suositellun paksuisesta langasta. Sama ohje sopii äitille ja tyttärelle.

 

 

 

Huppu on huippu :)

 

 

 

Aivan valtavan upeeta perjantai- iltaa!

 

 

Nuori ja Nätti?

Viimeyö oli tässä perheessä oikein taikayö- nukkumatti teki meillä taikojaan! Pikkuväki antoi nukkua yhdellä herätyksellä klo 21.30- 07.45. Mahtavuutta! Parhautta! Tätä ihmettä ei ole koettu naismuistiin. Varmaankin joskus ennen poikasen syntymää olen nukkunut yhtä pitkät yöunet. Ja kyllä teki hyvää. Kun silmäpussit ei tarvitse enää rintsikoita, tunnen itseni niin nuoreksi ja nätiksi.

Taikayö toteutettiin tainnuttamalla pikkiväki uimakoulussa ja sallimalla Rusetiinan tulla nukkumaan vanhempien huoneen lattialle, omalle patjalle prinsessa makuupussissa. Onneksi uimakoulu on tänäänkin. Ja patja pysyy just tasan siinä, missä se nyt on- Lähdetään rohkeasti kokeilemaan, josko täällä nukuttaisiin sikeästi myös ensiyönä. Pitäkää peukkuja.

Nuoruuden ja nätteyden fiilistä korostaakseni laitoin päälleni vielä upouuden ehkä liian nuorekkaan puseron :)

Hyvistä yöunista virkistyneenä päättelin viimein yhdet sukat, jotka on ollut valmiina jo hyvän tovin. Nämä on varpaista varteen neulotut. Malli on Serpentine Socks ja sen löytää Wendy D. Johnsonin kirjasta Socks fron the toe up.

Lanka on jotain ihanaa merinosukkalankaa, jonka sain joululahjaksi.




                   Todella upeeta tiistaita !

Esteetikko ei erehdy.

Minäkin neuloin nyt nämä, kun kerran kaikilla muillakin on. Enkä ihmettele yhtään. Malli on kaunis, ohje selkeä ja lopputulos vallan ihana ja istuu jalkaan tosi mukavasti. Itse asiassa toiset on työn alla ja kolmannetkin ajatuksissa.

 

Tein ensimmäiset Oi ihana toukokuu- sukat Novitan nallelangasta, jota mulla on varastoissa sanotaanko nyt jokunen kerä. Näppiarviolla sukat söi suunnilleen 80 grammaa.

 

Naamakirjan kirpputorilta löysin edulliseen hintaan kaksi ihanaa Odd Molly- toppia. Ja koska esteetikko ei koskaan erehdy, villasukat mätsäävät vallan hyvin tämän mulle uuden topin kanssa.

 

 

 

Virkkaus on edennyt myöskin kivasti. Laskujeni mukaan kaikkien afrikkalaisten kukkien pitäisi olla nyt valmiina ja pääsen yhdistelemään :) Lankoja jäi jäljelle vielä jonkin verran ja ajattelin, että josko tekisin toisen samanlaisen jutun "poikaväreissä". Ai miten niin toistan itseäni...?

 

 

 

...ja lopuksi äitin haittakapula ja riippa haluaa toivottaa kaikille oikein aurinkoista viilonloppua. Viettäkää paljon aikaa läheistenne seurassa. Tuholainen ei tahtois päästää mua silmistään ollenkaan ja joskus tämä läheisyyden määrä rahtusen ahistaa. Mutta kaikkea aikansa.

 

 

 

 

 

Voihan piriformis!

Mulla on uudet, omasta mielestäni aivan ihanat juoksukengät. Ja uusia juoksuvaatteita myöskin. Kenkiä olen ostanut aina sillointällöin mutta vaatteet oli noin kymmenen vuotta vanhoja. Ihan oikeesti. Uusista kamppeista ja cityrunin aikaansaamasta superkompensaatiosta johtuen tuntui, että tossu nousi iloisesti ja lenkit kulki. Tyytyväisenä juoksentelin ja jätin vapaapäivät pitämättä. Ja sitten eräänä päivänä- AUTS!

Muutama kävelyaskel ja lonkkaan tuli kova, viiltävä kipu. Buranaa ja jatketaan- äitillä kun ei oikein ole mahdollisuutta leporentoon. Aloin tutkiskella lonkkavaivaa ja oma pikku diagnoosini on, että piriformislihas on varmaankin jäänyt vähän kramppiin. Mitään suunnatonta vammaa tai muutakaan vakavanpuoleista tautia en usko itselläni olevan sillä esimerkiksi lonkan rasitusmurtuma olis varmaan hirveen paljon kipeempi.

 

Olen tässä viikon verran parannellut ja nyt ei enää tavallinen kävely käy kipeesti. Juosta ei kärsi kun muutaman askeleen, mutta eiköhän tämä tästä. Venytyksiä vaan, niin kohta pääsee taas lenkille. Kuntoilu on mulle kovin tärkeää omaa juttua ja nyt kun se on jäänyt pois, tuntuu, että vanne alkaa puristaa päätä. Tai sitten olen vaan ihan oikeasti se maailman itsekkäin olento, jolle ei olisi koskaan pitänyt yhtään lasta antaa.

 

****

 

Sain pitkästä aikaa haasteen!

Kiitos Inka!

 

1. Mitä kuuluu?

Kiitos kysymästä, oikeastaan kuuluu ihan hyvää. Vaikka olen pääosin nauttinut hellepäivistä, tänänaamuinen sade tuntui ihanan raikkaalta.

 

                2. Mitä olet viimeksi lukenut?

Silmäilin Hesaria aamukahvin kanssa :)

 

                                   3 Mikä on kauneinta, mitä tällä viikolla sinulle on tapahtunut?
          Nukuin pikkutorkut itsekin kun Poikanen nukahti rattaisiin. Ai miten niin univelkainen... o_O

                                             4. Mistä sinun pitäisi olla ylpeämpi?
Ehkäpä siitä, että jaksan pyörittää perhearkea melko näppärästi ja käyn tässä sivussa vielä tekemässä työkeikkoja.

                                                5. Mikä kesässä on parasta?
Haluaisin vastata tähän että ihanat, pitkät, pehmeänlämpimät illat mutta en jaksa valvoa useinkaan edes kymppiuutisiin. Ihanimpia on siis kauniit ja kuulaat kesäaamut. Mennään lasten kanssa paikalliseen maauimalaan ja otetaan aamupalat eääksi mukaan. Lapset porskuttelevat iloisesti ja minä nautiskelen aamusumppiani kaikessa rauhassa. Mahtavaa!

                                               6. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?
Hmm. teini- ikäisten lasten äitinä. Olen tietenkin säilynyt itse nuorena ja nättinä ;) Töissä saatan olla samassa paikassa kun nytkin, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

                                             7. Mitä meinaat tehdä seuraavaksi tänään?
                                             Kahvitella  ja lahteä sitten kauppaan.

                                             8. Syötkö terveellisesti?
Tottakai pyrin syömään mahdollisimman terveellistä ruokaa, mutta joskus repsahdan hampurilaiseen ja pizzaan. Onneksi kuiyenkin aika harvoin.

                                           9. Mikä on lempiruokasi?
                                            Joku pihvi.

                                          10. Jos olisit huonekalu, mikä olisit? ja miksi?
                           Mä haluaisin olla keinutuoli. Sympaattinen, lämmin, turvallinen.

                                         11. Mitä emme vielä tiedä sinusta?

  Estetiina on kaverini keksimä lempinimi mulle, mutta se ei alunperin ollut kovinkaan kehuva ilmaisu. Mua kun sai aina odottaa kun vaihtelin vaatteita viimehetkeen asti kun kaiken piti olla niin sävysävyyn.

 

Jaan haasteen eteenpäin seuraaville bloggaajille:

 

 http://mimminpipo.blogspot.fi/

http://neuleaddiktio2.blogspot.fi/

http://silmukoissa.blogspot.fi/

 

Ja he saavat kertoa ihan vapaasti 11 asiaa itsestään. Ei neulomisesta, vaan ihan omia juttuja!

 

Puuhakasta perjantaita!