Epämukavuusalueella

Skew- sukkia on vilistellyt blogeissa enemmän ja vähemmän. Minäkin olen koittanut niitä neuloa, useampaankin kertaan mutta aina yhtä huonolla menestyksellä. No, nyt sitten printtasin tyytyväisenä oikein suomenkieliset ohjeet ja kaikki. Epäuskollisena tavoilleni jopa olen lukenut ohjeet ja tehnyt niiden mukaan ankä ole sooloikkut silmukankaan vertaa. Kiltisti olen kutonut niinkun on käsketty.

Sain valmiiksi jopa oikean sukan jalkateräosan. Neuloin tyytyväisenä eteenpäin ohjeen mukaan, Tein jopa ne kantapäät. Ikinä en ollut päässyt näin pitkälle! No, sitku niitä kantapään osia piti ruveta yhdistelemään origamihetki- kohdassa, alkoi hankaluudet. Joo. Ihan näpsästi sain silmukoitua ne 15 silmukkaa yhteen mutta sit olikin jalkaterän ja jalkapohjan silmukkamäärät jotain ihan muuta kun mitä olisi pitänyt olla. Onkohan mahdollista että tein sittenkin sen kantapääosan väärälle puolelle tai jotain...?

Tälläkertaa meinaan kuitenki kokeilla vielä kerran. Ainaskin. Pakko mun on nyt saada nuo sukat tehtyä kun niin huisin moni muukin on onnistunut ja sitäpaitsi nuo tuntuu jo nyt mukavilta ja tosi hyvinistuvilta. Jos nuo saan tehtyä niin kanerikseen ne vaatii converset, jotka saan palkkioksi tilata. Vai enkö muka saa !

 

Tämän neulominen menee mukavuusalueella.

Löysin lankavarastosta iloisenkirjavaa sukkalankaa. Tästä tulee jotain ihan helppoo ja varmaa.

Nyt kun olen tarpeeksi taas täällä mörmöttänyt, kaivan kaapista tsemppisuklaata, tartun puikkoihin ja jatkan yrittämistä. Kyllä mullakin on joskus viistosukat jalassa! :)

Naiset. Vaikeuksien kautta voittoon. Eihän anneta periksi.

Ei harmita.

Just tällaisina ihanina aurinkoisina päivinä ei harmita yhtään, ettei tarvitse mennä töihin vaan saa nauttia äitiyslomasta.

                                         

On niin ihanaa pitää neulebileitä nurmikolla auringosta nauttien. Ajoittainen pilvisyys on myös hyvästä, ettei kokoajan ole niin paahtavan kuumaa. Viekä ensiviikon saa nauttia tästä rauhallisesta alkukesästä. Sitten meno muuttuu vähän toisenlaiseksi kun molemmat tyttöset liittyvät seuraan. Mutta sitten voi olla iloinen toisenlaisista jutuista. Vaikka vesileikeistä maauimalassa ja letturetkistä.

Neulebileissä sain valmiiksi Spring Forward -sukat.

Lanka on jotain Menitasta muutama vuosi sitten ostettua ihan oikeaa sukkalankaa. Näppituntumalla siinä saattaisi olla villaa ja pellavaa (?)

Keskeneräiset neulomukset alkaa olla jo tehty mutta just se oikea virkkuukoukku on kateissa edelleen. Tämä tarkoittaa käytännässö sitä, että voi taas aloittaa uusia juttuja sillä villapaitaa ei tartte helteellä neuloa kun kädet hikoo.

Parhautta nyt: Aurinko!

Päivien viemää

 Tässähän sitä olisi kuvakavalkaadia mun tämänhetkisestä elämästä- siis ihan arkista. Tavallista, ajoittain tylsää ja pääosin turvallista. Keskinkertaisuutta ja keskiluokaisuutta- oikeastaan mahtavuutta :)

Siitepölykausi yllätti tänä vuonna oikein kunnolla- viimeviikolla jopa langat alkoi pärskityttää. Ja ihan pikkusen vaan kun pöyhin kankaita niin johan alkoi taas silmät valua. Kauheaa! Olin jo huolissani, että joutuuko lankaholisti totaalikieltäytyjäksi. Onneksi eilen alkoi helpottaa. Ihan pikkuisen tuossa tovi sitten neuloa nipsuttelin ja villa on enää se, joka kutittaa nokkaa. Kyllä tää tästä vielä neuleiloksi muuttuu.

Muffeeli odottelee. Onneksi on tulossa pitkä ja ihana lämmin kesä niin ei tarvitse kiirehtiä.

Olen niin ylpeä, että puikot on järjestyksessä. Tai ainakin helpommin löydettävissä.

Onnellista sunnuntaita! <3

Pienet merenneidot

Mulla on menossa pienimuotoinen neuleärsytys. Kesken niistä monista on enää muutama isohko neulomus joita en millään viitsisi jatkaa ja sitten kaksi virkkausjuttuja joita en voi jatkaa sillä just se oikea virkkuukoukkuni on hukassa. 

Ratkaisin tämän ongelman näpertämällä salkkareiden aikana kaksi pikkuista neuleamigumia. Toisesta voisi tehdä vaikka kännykkäkorun neiti ekaluokkalaiselle. Puhelinta olisi varmaankin helpompi pitää mukana jos siinä keikkuisi vielä joku mokkula perässä. Jos sen vaikka sitten huomaisi kun se tippuu kadulle? Tai sitten voisi tehdä merenneito- rintakorun...voisi tuon ehkä pipoonkin laittaa. Ties mitä näistä vielä keksii.

Vietettiin eilen perheen kanssa äitienpäivää. Meillä oli tosi rumaa mutta herkullista kakkua ja maukasta kahvia sekä mukava tunnelma. Kivaa!

Oi ihana keinutuoli!

Voiko olla mitään ihanampaa kun neuloa kaikessa rauhassa aurinkoisella parvekkeella ja keinutella samalla keinutuolilla?

Vaikka onkin kevät kohta kauneimmillaan ja villapaita- aikaan matkaa kuukausitolkulla, näpertelen elämöni toista aikuiskokoista villapaitaa. Mukava ja joutuisa neulottava tuo on muutaman pitsinnyperryksen jälkeen kun on paksut puikot ja ronskia seiskaveikkaa.

Päivän tilataideteos on "Elämän sykkeessä". Saattaa näyttää pyykkivuorelta.

Pipotehdas

Pyörittelin viikonlopun aikana pipotehdasta. Mun mielestä kivat pipotrikoot löytyi Ompelun Ihanuus- nettikangaskaupasta.

Ompelin pipoja toki koko kolmikolle, mutta isoin ei suuttumukseltaan suostunut kuvattavaksi. Pienempi neitonen sen sijaan esitteli melellään uusia myssyjä ja MLL:n kirppikseltä löytynyttä hurmaavaa Pipsa Possu- pyjamaa.

Pöllöä, apinaa ja cupcakeja- melko lailla mun tyylisiä juttuja.

Pikkupoikanen sai poikamaiset pipot.

Tämä viikonloppu tuntui vähän oudolta, sillä lauantaina juostiin Helsinki City Run, puolimaraton, jossa olen ollut mukana monena vuotena peräkkäin. Parjantaina tähyilin monta kertaa taivaalle ja mietin, ompas hyvä kun yöllä varmaan sataa niin tulee sitten lauantaille miellyttävä juoksukeli. Sitten taas muistin, että ei- mulla on nyt vielä hetken aikaa lenkkarit naulassa ja ensi vuonna sitten ehkä taas juostaan puolimaraa jos olosuhteet sen sallivat. Kuntoilu on elämän tärkein sivuseikka :)

Kivaa alkavaa viikkoa!

Tervetulotoivotukset uudelle lukijalle :)

Sammakosta rinsessaksi

 

                                                   Toinen yllytyshuivi valmistui!

Tämä on siis Easy as a pie. Ja todellakin- helppoa kun heinänteko. Ihan passeli telkkarineuleeksi. Ainoa haaste tämän neulomisessa oli ohut alpakkapitsilanka, jota en ollut ennen käyttänyt yhtään mihinkään.

Pitkään aikaan mulle ei ole tullu neulepettymystä mutta tämä on nyt pikkuinen mahalasku. Ei tässä periaatteessa mitään vikaa ole, ei nyt vaan jotenkaan iske, ainakaan heti.

Kuvankäsittelyllä huivista saisi vaikka tällaisen mutta ei se nyt vaaleanpunaisenakaan ole kovin kiva.

Ajattelin, että ennenkun nakkaan huivinretaleen roskikseen, kokeilen sitä vielä kaulaan. Ja kappas vaan- sammakosta tuli rinsessa. Enkä puhu itsestäni ;) vaan tästä huivista. Kaulassa se tuntuu mukavalta ja ei tottavie kaikkien huivien tarvitse olla yksiön kokoisia. Tällainen pikkuinen on hyvä myös olla olemassa ja se sopii niitä isoja paremmin takkien alle viiman suojaksi ja aika kiva se on myös iha näinkin käytettäväksi. Jei!

Päivän opetus: Älä tuomitse liian varhain.

Tässä on olohuoneemme kaunein koriste- pyykkiteline. Nämä taideteokset koristavat linnamme asuinsiipeä yön ja päivän kanssa. Koska kyseessä on teossarja, olemme levittäneet kauneuden ilosanomaa myöskin naapureille ja ohikulkijoille- pyykkinarulla.

Mukavaa torstaita!

Tervetuloa uusille lukijoille :D

Vaaleanpunainen kuura

Ihanaa, nyt on toukokuu! Ensi maanantaina alkaa kesä, sillä uimastadikka aukeaa. Täytyy vaan toivoa, ettei silloin sataisi viistoräntää. Ihan reilu vesisadekaan ei haittaa, kun altaat on lämmitetty. Tytöt on odottaneet stadikan aukeamista suunnilleen joulupäivästä niin ei mulla ole sydäntä olla menemättä sinne heidän kanssaan. Kuntsa saa nukkua suuren puun alla kun metytöt porskutellaan.

                           Vapun kunniaksi valmistui ensimmäinen yllytyshuiveista.

Malli on ihana, Milja Uimosen suunnittelema Kuura. Lanka on kevään kässämessuilta ostetua Cascade Yarns Heritage silkiä jossa on siis merinoa ja mulberry silkiä. Voi, mikä neulomisnautinto <3

Tuo huivi on oikeasti iso, mutta silti yksi vyyhti lankaa riitti vallan mainiosti ja ylikin vielä jäi. Huivi vaatii kyllä kaverikseen vielä samansävyisen pipon. Mallikin on jo suunniteltuna.

Viikonloppuna oli täällä Helsingissä messukimara. Samassa paikassa oli lapsi, kädentaito outlet yms. messut mutta minäpä olin niin reipas etten mennyt ollenkaan kässämessuille etten olisi ostanut lisää lankoja tai muita alan tarvikkeita. Hurraa! Mulla on itsekuria. Mä selviän tästä lankalakosta voittajana. Kun olen neulonut vielä vajaat 5000 metriä, on lakko ohi. Siitä hyvästä voi sitten vaikka palkita itsensa pikkureissulla Karmaluksiin...

Aurinkoista vapunpäivää! Mä menen aurinkoiselle parvekkeelle neulomaan.